Näkökulma kuusankoskelaisuuteen

Kuusankoski on paikka – ja jotain ihan muuta. Se on maisemia ja ihmiskätten töitä. Se on murretta ja
tapa olla kotoisin jostakin. Kuusaalaisuus on ajattelumalli, asenne ja näkökulma – kaikkeen.
Kuusankoskia on yhtä monta kuin kuusankoskelaisiakin. Näillä sivuilla rakentuu yhden kuusaalaisen
totuus kotipaikkakunnastaan. Se on yhtä totta kuin sen toisen, joka muistaa, näkee ja kokee asiat ihan
toisin. Juttuja paikoista, tapahtumista, muistoista, ilmiöistä, nimistä, kielestä ja ennen kaikkea
ihmisistä. Tervetuloa katselemaan. Näillä sivuilla en tarjoa tilaisuutta keskusteluun, mutta hauska
kuulla, että vaihdatte aiheista kommentteja omissa yhteisöissänne. Jatkakaa ihmeessä.
Katselukerroista päätellen kuusaalaisuus kiinnostaa, eikä ihme: niin hieno paikka tämä on, ja niin
kiehtovia persoonia täällä asuu ja toimii.

Eijaleena Martikainen, paljasjalkain kuusaalain

tiistai 28. helmikuuta 2017

Kari Palmumaa on kokenut monet fuusiot


Kari Palmumaan ura pankkimaailmassa on ollut vauhdikas. Hänen ei ole tarvinnut tehdä itse kuin yksi iso ratkaisu työpaikkansa suhteen - työnantajat ja työyhteisöt ovat muuttuneet ihan muiden päätöksin. Palmumaa on päässyt seuraamaan pankkimaailman myllerrystä ytimestä käsin, ja joka käänteessä hänelle näyttää käyneen hyvin. Siitäkö hyväntuulinen hymy ja pilke silmäkulmassa edelleen?

Palmumaa sanoo tulevansa tyypillisestä kuusankoskelaisperheestä: isä oli tehtaan työläisiä, äiti kotirouva. Koulunsa hän kävi omanlaisessaan järjestyksessä: kansakoulu, keskikoulu, kauppaopisto, lukio.
- Keskikouluaikanani ei ollut opintolainajärjestelmää, joten kun tulin lukioikään, valitsin toisen tien. Vanhemmat eivät olisi todennäköisesti kyenneet tukemaan jatko-opintojani. Mutta halu suorittaa ylioppilastutkinto vaivasi niin kauan, että lopulta minun oli pakko se tehdä, Kari kertailee.

Keskikouluaikoinaan Kari ei vielä löytänyt itsestään tulevaa pankkimiestä. Historia kiinnosti enemmän, varsinkin Akseli Kilkin persoonalliseen tyyliin opettamana. Vasta armeijan jälkeen Kari sai päähänsä marssia kysymään kesätöitä paikallisesta pankista. Hän aloitti pankkiuransa kesäapulaisena vuonna 1966 Yhdystalossa sijainneessa PYP:ssä. Palmumaa hoiti pikkuluottoja - vekselit olivat niiden tavallinen muoto. Hän teki asiakkaiden luottohakemuksia ja oppi tuntemaan monet kuusankoskelaiset.
- Laskeskelimme myös leimamerkkejä ja korkoja siihen tarkoitetulla koneella. Kerran tuli Kymin osakeyhtiön vekseli, joka oli 20 miljoonaa markkaa. Siinä oli aika tarkkaan laskettava leimamerkit. Jos olisi tehty iso moka, olisimme joutuneet hakemaan rahan takaisin lääninhallituksen kautta, Palmumaa naureskelee.

Tekevälle sattuu, myös kesäharjoittelija Palmumaalle ja hänen kollegalleen. Asiakas tuli nostamaan vekseliä, mutta pankinjohtaja ei ollut paikalla. Reippaat nuorukaiset kävivät johtajan huoneessa, näkivät pöydällä paperin, josta selvisi, että luotto oli myönnetty, ja antoivat asiakkaalle rahat. Viikonlopun jälkeen pankinjohtaja kutsui kesäapulaiset huoneeseensa.
- Tiedättekö mitä, pojat. Eilen se vekseli tuli minua vastaan tuolla Kouvolan kadulla vähän hoiperrellen. Täältä huoneesta ei viedä ainuttakaan paperia ennen kuin minä päätän asian lopullisesti ja toimitan sen eteenpäin, pankinjohtaja jyrähti.

Lainoja haettiin pankista 60-luvulla mm. asunnon hankintaan. Pääosa hakijoista kävi pankinjohtajan pakeilla, mutta pienempiä lainahakemuksia, vekseleiden uusimisia tehtiin tiskillä - ei silloin erillisiä neuvottelutiloja ollut. Siihen aikaan pitkäaikaiset talletukset oli sidottu indeksiin ja vastaavasti lainat myös.
- Siinä oli se ikävä puoli, että kun inflaatio oli korkea, indeksi oli suurempi kuin korko. Laina-asiakkaan kustannukset kasvoivat huomattavasti. Indeksisidonnaisuudesta luovuttiin 60-luvun lopulla.

Yhdystalo ja Yhdyspankki vasemmalla, Palmumaan ensimmäinen pankkityöpaikka.
Kari Palmumaan kesätyöt saivat jatkoa PYP:ssä syksyllä. Palkkapankkijärjestelmä ja ATK:n tulo vaativat työvoimaa.
- Yhtiö oli aiemmin maksanut palkat tilipusseissa huoltokonttorin kautta, mutta nyt ne siirtyivät pankkeihin. Samoin laskujen maksu siirtyi pankkeihin. Merkittävät työnantajat ottivat kaikki palkkapankkijärjestelmän käyttöön. Pankit menivät siinä vähän halpaankin: laskujen maksamiseen liittyväistä toimenpiteistä ei aluksi peritty mitään - tähän päivään verrattuna aika uskomatonta. Vielä 2000-luvun alussa saimme karvaasti kokea, että sopimuksia asiasta yhtiön kanssa löytyi pitkältä ajalta: kaikki huoltokonttorilaiset säilyttivät maksuttomuuden elämänsä loppuun asti, Palmumaa päivittelee.

SYP/PYP sai luonnollisesti suurimman osan Kymiyhtiön työntekijöiden valtakirjoista ja ryhtyi hoitamaan heidän palkkojensa talletuksia. Mutta seuraavaksi eniten valtakirjoja sai Säästöpankki.
-  Pankinjohtaja Oiva Rautjärvi oli vanhoja kymiläisiä ja hänellä oli paljon suhteita yhtiöön - se varmaan vaikutti työntekijöiden pankinvalintaan. Selkeä jako pankkien kesken näkyi kuitenkin niin, että PYP oli yhtiöläisten pankki ja Kuusankosken Säästöpankki kunnan työntekijöiden käyttämä pankki. Markkinaosuudesta PYP:llä oli 40%:n verran, säästöpankilla 28 %. Selvästi pienempi oli osuuspankkien osuus, vielä pienempi KOP:n.

Yhtiön palkkapäivistä muodostui valtavan vilkkaita pankkipäiviä. Kari Palmumaa työskenteli myös talletuspuolella, josta rahaa nostettiin. Sillä puolella ei ollut asiakkaille istuinpaikkoja, nämä jonottivat tai seisoivat rivissä tiskin takana.
- Pääkassat maksoivat rahat, mutta me teimme tositteet. ATK:n toimimattomuus sai joskus aikaan ihmeitä. Yhtiön juoksutyttö saattoi saada kahdessa viikossa 40 000 markkaa, joku johtaja 400 markkaa. Tarvittiin uusi ajo oikaisemaan tilanne. ATK ei vielä silloin tarkoittanut päätteitä työntekijöiden käytössä, vaan saimme ATK-listoja, joista näki kuinka paljon kullekin oli tullut palkkaa. Vasta 70-luvun lopulla tuli henkilökohtaisia kassapäätteitä ja useita kassoja, joista sai rahaa.

Osuuspankki toimi mustassa rakennuksessa oikealla etualalla.
Kuusankoskella oli 60-luvun lopulla PYP:n lisäksi KOP:n, Osuuspankin ja Säästöpankin konttorit. Konttoreita oli sekä Kuusaalla että Voikkaalla. Posti palveli postitoimistossa Postipankin asiakkaita.
- Säästöpankki oli Kuusankosken kunnan perustama v. 1932. Täällä taisi olla jonkin aikaa myös Valkealan Säästöpankin konttori. Mutta sitten säästöpankit sopivat, ettei samalle paikkakunnalle tule useampaa säästöpankkia.


Kari Palmumaa sai PYP:stä vakinaisen paikan vuonna -67. Siitä alkoi koulutus Helsingissä Vuosaaressa sijaitsevassa Unitas-opistossa, jossa Palmumaa suoritti moniosaisen pankkitutkinnon. Sitä juhlittiin Kalastajatorpalla. Tapahtumiin liittyy myös lentopallo-ottelu, jossa vastapuolen joukkueessa pelasi Mauno Koivisto.

Säästöpankki houkutteli

Jonkin aikaa Palmumaa toimi prokuristina eräässä Kouvolan konttoreista. Sitten tuli vaihe, jossa hänen piti miettiä, haluaako jatkaa pankkialalla vai lähteä opiskelemaan jotain muuta. Mielessä oli alemman oikeustieteen tutkinto Tampereella.
- Sainkin yllättäen soiton Kuusankosken Säästöpankista. Lähdin uhkarohkeasti keskustelemaan ja tulin valituksi sinne lainaosaston hoitajaksi. Sinne sitten jäin vuonna 1972. Lähtö Yhdyspankista ei käynyt tuosta vaan, aika moni kaveri sieltä kävi keskustelemassa kanssani, kyllä minua painostettiin jäämään. Kerrottiin, että teen päättömän liikkeen, ei säästöpankilla ole tulevaisuutta. Ehkä he olivat enemmän oikeassa kuin minä, mutta minulla oli visio siitä mitä halusin.

Säästöpankissa Palmumaalla alkoi aikamoinen koulutusrupeama. Siihen kuului mm. ylempi esimiestutkinto Säästöpankkiopistossa.
- Se on "pankkialan korkeakoulututkinto". Sinne on vaikea päästä, kymmenesosa pyrkijöistä pääsi silloin sisään. Tutkinto kesti puolitoista vuotta, ja se on auttanut minua paljon eteenpäin.

Säästöpankin fuusio tapahtui 1.1.1976. Siinä Kuusankosken Säästöpankki ja Suomen Työväen Säästöpankki yhdistyivät. Kymenlaaksossa STS:llä oli konttori Kotkassa ja pienempi toimipiste Kouvolassa. Työväenpankki tai ei, politiikka ei saanut pankin toiminnassa näkyä.
- Oivahan oli mukana politiikassa, mutta hän oli ehdoton tässä asiassa: pankkitoiminnassa ei tehdä poliittisia ratkaisuja, Kari viittaa pankinjohtaja Oiva Rautjärveen.

Liikepankki ja säästöpankki toimivat samoilla säännöillä. Lainan saantiin vaikuttivat asiakkaan maksukyky ja vakuudet. Mutta pankkien omat lainanantomahdollisuudet olivat ratkaiseva tekijä.
- Mikä oli talletuskasvu, mikä oli vanhojen luottojen takaisinmaksuvauhti - nämä vaikuttivat lainanantokykyyn. Meillä oli myös yritysasiakkaita, mutta niiden luotottamiseen säästöpankilla ei ollut samanlaista systemaattista kaavaa kuin Yhdyspankilla, jossa lainan myöntäminen perustui yrityksen tähänastiseen menestykseen ja tulevan tuloksellisuuden arviointiin. Säästöpankissa vaikutti enemmän asiakkaan tunteminen ja hänen vakuutensa. Jossakin pankkiryhmässä asiakkaat luokiteltiin a-, b- ja c-luokan asiakkaisiin. Jos kuului c-luokkaan, korko oli korkeampi kuin a-luokan asiakkaalla.

Kuva:
Säästöpankki siirtyi kunnantalosta Valtakadun vastakkaiselle laidalle vuonna -56. Aluksi se toimi pienissä tiloissa naapurinaan Koirasen kirjakauppa. Kun pankki tarvitsi lisää tilaa, kirjakauppa joutui lähtemään. STS-pankin tullessa konttoria vielä laajennettiin lisäsiivellä ja nykyaikaistettiin.

Ennen rahamarkkinoiden vapautumista pankit eivät kilpailleet talletuksilla. Suomen Pankki määräsi korkotason.
- Kilpailtiin nopealla ja hyvällä palvelulla, ja tietysti lainan myöntämisellä. Asiakkaille asuntolainan saanti oli iso asia. Liikepankeissa saattoi käydä niin, että kun iso yhtiö teki isoja investointeja, se vähensi yksityisasiakkaiden luoton saamista, koska rahalähteitä ei ollut paljon.

Maailma on muuttunut asuntolainan saamisessakin. Aikaisemmin pankki hyväksyi myös henkilötakauksia, jos asunnon arvo ei riittänyt kattamaan lainan summaa. Nyt ei takauksia enää käytetä.
- Niihin liittyi niin paljon käytännön syitä, jopa tragedioita, ettei kannata. Asuntolainoituksessa minulle tuli  kauppakirjojen laatiminen ja lainhuudatusten teko tutuksi. Eräiden kerrostalojen lainoituksen yhteydessä tein muutamassa päivässä 80 kauppakirjaa, Palmumaa naureskelee.

Kari Palmumaan ura Säästöpankissa oli nousujohteinen. Vuonna -76 hänestä tuli Säästöpankkiin toimistopäällikkö, Kuusankosken piirin kakkosmies. Nyt hänelle kuuluivat luotonannon ohella  henkilöstöasiat, erityisesti koulutusasiat, sijaisuudet, vakinaistamiset - Helsingin luvalla - uuden ATK-järjestelmän vastuut. Palmumaa muistelee erään kesälomasijaisuuden täyttämistä.
- Lukiolaisen keskiarvo oli 9,9, ja kaveri ilmoitti että oli pitkän harkinnan jälkeen päätynyt valitsemaan meidät. Me emme kuitenkaan valinneet häntä, hänestä syntyi mielikuva, ettei hän olisi suhtautunut asiakkaisiinkaan kovin positiivisesti. Valitsimme vain 9,7:n keskiarvon saaneen opiskelijan, Kari kuittaa.

Vuonna 1984 Kari Palmumaasta tuli aluejohtaja. Hänellä oli vastuullaan Kouvolan, Voikkaan, Pilkanmaan ja Kuusankosken konttorit. Uusi tehtävä tiesi paljon palavereja Kotkan suunnalla muiden aluejohtajien kanssa. Pankkimaailma muuttui samaan aikaan, 80-luvun puolivälissä rahamarkkinoita alettiin vapauttaa.
- Luotonantomahdollisuudet kasvoivat. 80-luvun lopulla alettiin myöntää valuuttaluottoja. Niiden merkitys kasvoi, koska korkotaso nousi Suomessa pilviin. Asuntolainojen korko lähenteli 17:ää prosenttia. Jotkut säästöpankit - emme me - maksoivat talletuksista jopa 18 prosenttia korkoa. Mietipä, kuinka järkevää se oli pankin kannalta, Palmumaa kehottaa.

Devalvaatiospekuloinnit alkoivat. Vastoin Iiro Viinasen vakuutteluja - hän jopa löi vetoa toimittajan kanssa siitä, että devalvaatiota ei tule - markka devalvoitiin. Syntyi melkoisia tragedioita. Kansantalouden tila heikentyi jatkuvasti, vienti väheni, Venäjän vaikeudet heijastuivat Suomeen.
- Laman aikana pankit jatkoivat hurlumhei-luotonantoa. Tunnelma oli se, että rahaa on ja sitä voidaan jakaa. Meitäkin siihen vähän painostettiin. Mutta kun pitkän pankkiuran kautta oli kokemusta huonoista ajoista, ei lähdetty siihen kovinkaan innolla. Meillä oli sitten yllättävän vähän ns. järjestämättömiä luottoja, eli että lainojen korot olisivat maksamatta yli kolmelta kuukaudelta. Pankki koetti järjestellä vaikeuksiin joutuneiden lainoja, ei meillä ollut halua irtisanoa luottoja. Laina-aikoja pidennettiin, joissain tapauksissa korot lisättiin pääomaan odottamaan, että asiakkaalle tulee parempi tilanne hoitaa lainansa.

Yhdistynyt pankkitoiminta ei mahtunut KOP:n tiloihin.
Pankit ajautuivat itsekin vaikeuksiin, ja se johti STS:n ja KOP:n fuusioon v. 1992. KOP otti STS:n konttorit haltuunsa ja lopetti pankin itsenäisen toiminnan.
- Vaihtoehtona olisi ollut se, että pankki olisi joutunut valtion haltuun. Se olisi tarkoittanut vielä rajumpaa saneerausta ja pankin myyntiä jollekin toiselle. Vapaa myynti oli parempi ratkaisu. Meidän konttorin väelle ratkaisu ei tullut täytenä yllätyksenä, koska tätä ennen jo seitsemän STS:n konttoria oli myyty KOP:lle.

Fuusio oli kuitenkin shokki sekä henkilökunnalle että asiakkaille. Osa asiakkaista vaihtoi pankkia.
- Meidän konttorin tilanne oli kuitenkin keskimääräistä parempi, ja itse tulin hyvin toimeen uuden aluejohtajan Matti Rinnekankaan kanssa. Henkilökuntaa siirtyi jonkin verran eläkeputkeen, joten ei jouduttu irtisanomaan ihmisiä. Esimiehistä vähennettiin eniten, lukumääräisesti kuitenkin toimihenkilöistä. Osa koppilaisista suhtautui vähän vihamielisesti, he tiesivät että pankkiin jäisivät parhaat työntekijät pankkitaustasta riippumatta, ja se tietysti pelotti.

Uusi KOP jatkoi Kuusaalla STS:n konttorissa, jossa oli asianmukaisemmat tilat kuin KOP:n talossa. Kari Palmumaa vastasi käytännössä pitkälti konttorin asioista. Ja taas oli koulutusta tarjolla, nyt siis Kansallis-Osake-Pankin koulutuskeskuksessa.
- Opin siellä mm. pelaamaan sulkapalloa oikeaoppisesti, Kari virnuilee.

Lisää fuusioita

Säästöpankkien pilkkominen oli osa isoa uusjakoa. Kaikki Suomen säästöpankit jaettiin neljän ison pankin kesken, Yhdyspankin, Kansallispankin, Osuuspankin ja Postipankin. Tämä jako tapahtui v. -93. Vuonna -94 Palmumaasta tuli tulosryhmän johtaja Kansallispankin puolella; hän vastasi Kuusankosken ja Voikkaan konttoreista.

Vuonna -95 helmikuussa KOP ja SYP fuusioituivat. Kari Palmumaan tehtäväksi tuli henkilöstösektorin johto uudessa organisaatiossa Meritassa. Vuonna -96 Kuusankosken entisen KOP/STS:n pankkitoiminta siirtyi silloisen SYP:n tiloihin. Meritassa oli vielä vanhoja työkavereita, jotka olivat varoitelleet Karia siirtymisestä Säästöpankkiin.
- Tämä siirto oli yllättävän vaikea. Tässä oli eniten vihamielisyyttä toimihenkilöiden kesken, oli kahden kerroksen väkeä eikä yhteyksiä tahtonut alkuun syntyä ollenkaan. Esimiespaikkojen jaossakin tuli isoja vääntöjä. Ongelmiin puututtiin, ja pikku hiljaa tilanne helpottui.

Fuusiot eivät tähän loppuneet. Ruotsalainen Nordbanken ja Merita yhdistyivät vuonna 1997 Merita-Nordbankeniksi. Vuonna 2000 siihen yhdistettiin tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse. Nimeksi tuli Nordea.
- Näiden palkkalistoilla ehdin jonkin aikaa olla ja jäin eläkeputken kautta eläkkeelle.

Lukuisia fuusioita, esimiestehtäviä, vaikeita talousaikoja - työura on varmaan vaatinut paljon jaksamista.
- Minulla oli tavallinen työpäivän pituus 12-13 tuntia. Pankilla oli vieraita arki-iltaisinkin, viikonloppuisin oli monenlaista onnittelukäyntiä, joissa edellytettiin että olin paikalla. Lomilla sitten käytiin perheen kanssa laskettelemassa, Kolilla, Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa. Matkoilla ehdin tutustua poikaanikin. Vaimon vastuulla oli pitkälti meidän perheen hyvinvointi, Kari antaa tunnustusta.
 
Muistelemme laitteita, joita pankkeihin tuli asiakkaiden omaan käyttöön. STS:n tai KOP:n eteiseen tuli laskujenmaksulaite, pankkien seiniin pikapankkeja eli rahannostoautomaatteja. Niihin pystyi myös tallettamaan rahaa kirjekuorissa.
- Oltiin vähän tottumattomia. Kun saatiin tunnusluvut, osa asiakkaista liimasi sen tunnuslukukorttiin. Uudistuksissa pankit eivät aina miettineet tarpeeksi pitkälle. Kun pankkiautomaatit tulivat, henkilökuntaa vain kasvatettiin vaikka olisi pitänyt hillitä työntekijämäärän nousua.

Monta isäntää, monta tehtävää - Kari Palmumaa on nähnyt sisältä erilaisten pankkien elämää. Oliko niissä isot erot?
- Ei periaatteissa ollut eroja. Mutta SYP:llä oli parhaiten hiottu luotonantojärjestelmä, ja se selvisi parhaiten laman ajoista, vaikka senkin luottotappiot olivat valtavat. Valtiovallan tuella tase kesti, ja pikku hiljaa tilanne alkoi paranemaan.

Viime aikojen iso kysymys on ollut nollakorko - vähän liioitellen talletukset eivät kasva korkoa eivätkä myöskään lainat. Velallisellehan se on mukavaa, mutta Palmumaa ennustaa, että tällainen meno ei voi kauaa jatkua.
- Pankkien lainanantokyky heikkenee, koska jo nyt tallettajat hakevat entistä innokkaammin muita sijoitusvaihtoehtoja kuin pankkitalletukset. Toisaalta asiakkaat eivät lähitulevaisuudessa voi ohittaa pankkia tarvitessaan asuntolainaa - sellaisen lainan hankkiminen on niin monipolvinen prosessi, että se edellyttää kyllä pankissa asioimista.


Tekisitkö nyt saman ratkaisun kuin jäädessäsi pankkialalle ja siirtyessäsi STS:ään aikoinaan?
- Todennäköisesti. Elämä on mennyt suotuisten tähtien alla. Kaikkihan on sattumasta kiinni, mutta tänne jääminen eri puolilta tulleista houkutteluista huolimatta on ollut jättipotti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti