Näkökulma kuusankoskelaisuuteen

Kuusankoski on paikka – ja jotain ihan muuta. Se on maisemia ja ihmiskätten töitä. Se on murretta ja
tapa olla kotoisin jostakin. Kuusaalaisuus on ajattelumalli, asenne ja näkökulma – kaikkeen.
Kuusankoskia on yhtä monta kuin kuusankoskelaisiakin. Näillä sivuilla rakentuu yhden kuusaalaisen
totuus kotipaikkakunnastaan. Se on yhtä totta kuin sen toisen, joka muistaa, näkee ja kokee asiat ihan
toisin. Juttuja paikoista, tapahtumista, muistoista, ilmiöistä, nimistä, kielestä ja ennen kaikkea
ihmisistä. Tervetuloa katselemaan. Näillä sivuilla en tarjoa tilaisuutta keskusteluun, mutta hauska
kuulla, että vaihdatte aiheista kommentteja omissa yhteisöissänne. Jatkakaa ihmeessä.
Katselukerroista päätellen kuusaalaisuus kiinnostaa, eikä ihme: niin hieno paikka tämä on, ja niin
kiehtovia persoonia täällä asuu ja toimii.

Eijaleena Martikainen, paljasjalkain kuusaalain

torstai 13. maaliskuuta 2014

Anja Kujala - koukussa Kymi Sinfoniettaan

Maaliskuinen keskiviikko on onnenpäivä Kujalan perheessä: Kymi Sinfonietta säilyy itsenäisenä. Anja ja Jari Kujala ovat olleet koukussa Kymi Sinfoniettan konsertteihin seitsemisen vuotta - heistä tuli riippuvaisia yhdellä käyttökerralla. Epätietoisuus orkesterin tulevaisuudesta on tehnyt viime viikoista piinaavia. Lopulta järki voitti ja kaikki on taas hyvin.

Kujalat saavat nyt pitää tiiviin konserttitahtinsa.

Anja Kujala kokee konserteissa huikeita elämyksiä. Jo ensimmäinen kohtaaminen oman maakunnan orkesterin kanssa naksahti kohdalleen.
- Orkesteri on hyvä, näin pieneksi orkesteriksi aivan upea. Yhdistämisessä Lappeenrannan kanssa ei olisi järkeä - onhan Kymi Sinfonietta ihan eri tasolla. Suuri osa soittajista olisi pitänyt irtisanoa, he olisivat hakeutuneet pois seudulta. Ja miten olisi käynyt Uuno Klami -sävellyskilpailun ilman hyvää orkesteria? Anja Kujala ihmettelee.

Kuuma vinkki tuli työpaikalta

Kujalan pariskunnasta tuli Kymi Sinfoniettan vakioasiakkaita Jari Kujalan työkaverin ansiosta. Tämä musiikki-ihminen houkutteli Jarin vaimoineen kokeilemaan tuotetta - ja sillä tiellä ollaan edelleen. Jos Kujalat  ovat tienneet, etteivät pääse konserttiin Kouvolassa tai Kuusaalla, he ovat käyneet kuuntelemassa ensimmäisen esityksen Kotkassa. Joskus on myös ajettu Lappeenrantaan hoitamaan asia, kun orkesterilla on ollut siellä yhteisesiintyminen Kaakon Filharmonikoiden kanssa eikä ole päästy Kotkaan eikä Kouvolaan. Kausiliput tekevät vähintään kaksi kertaa kuussa lähtemisen helpoksi.
- Kesällä onkin keksittävä jotain tilalle. Savonlinnassa olemme käyneet kerran kesässä, Iitin musiikkijuhlilla ja Salmelassa samoin. Mutta kyllä loppukesästä aina alkaa odottaa, että tulisi syksy ja pääsisi Sinfoniettan konsertteihin. Vaikka se Jarin työkaveri varoittikin, ettei saa jäädä koukkuun.

UPM:lläkin on rooli Kujaloiden konserttivimman syntymisessä. Heidän harrastuksensa alkuaikoina yhtiö sponsoroi myös Kymi Sinfoniettaa. Jari Kujala sai työkaveriltaan perinnöksi työnantajansa UPM Seawaysin yritysvieraiden isännöinnin konserteissa. Näin hän on tullut asioineeksi orkesterin kanssa muutenkin kuin musiikin kuuntelijana.


Kapellimestarin vaihdos tuo mukanaan hyvääkin.
Paikalla on merkitystä - mieluiten Anja Kujala käy konserteissa Kuusankoskitalossa.
- Onhan se nyt aivan toista luokkaa kuin Kouvolan kaupungintalo. Kuulin Kuusankoskitalon työntekijältä, että salin akustiikkaa oli suunniteltu paikallisinkin voimin, kun taloa alettiin rakentaa. Olivat tehneet pienoismallin salista pikku seinäpaneeleineen, ja äänen liikkumista siinä oli testailtu paikallisen muusikon avustuksella, Anja Kujala kertoo.

Johtajilla on omat tyylinsä

Tänä vuonna orkesterilla on edessä kapellimestarin vaihdos. Japanilaissyntyinen Yasuo Shinozaki lähtee johdettuaan Sinfoniettaa vuodesta 2007.
- Olen sitäkin pelännyt, että mitä sitten tapahtuu. Yasuon aikana orkesteri on kehittynyt niin valtavasti. Toisaalta hänen itsensä ja soittajien kannalta on varmaan hyväkin, että johtaja vaihtuu ja tulee uusia näkökulmia tekemiseen. Yasuo on antanut hirveän paljon, ja jossain vaiheessa tulee tilanne, ettei ole enää samalla tavalla annettavaa, Anja aprikoi.

Shinozaki on antanut Kymi Sinfoniettalle paljon myös kansainvälisten suhteidensa kautta.
- Täällä on käynyt loistavia solisteja ympäri maailmaa. Eivät he olisi tulleet minkään huonon orkesterin vieraiksi. Eivät Olli Mustonen ja Kari Kriikku lähtisi solistiksi ellei orkesteri olisi niin hyvä ja taipuisa.

Nykymusiikki tekee hyvää vaikkei aina miellytäkään.

Kujalat ovat kuulleet Kymi Sinfoniettaa monen kapellimestarin johtamana. Andres Mustosen tyyli tuntui alkuun vieraalta. Sitten pariskunta osui kuuntelemaan Mustosta viulistina esiintymässä kahden muun soittajan kanssa Haapasaaren kirkossa. Uskomaton meno ja jytinä sulatti jään, ja nyt Anja nauttii Mustosen johtamisestakin. Mutta eräs toinen vierailija vie voiton tästäkin.
- Ralf Gothónin kapellimestarivierailu oli jotain aivan uskomatonta. Orkesteri soitti hänen johdollaan kuin enkelit. Se oli hienoa, tuntui ettei tuollaista voi ollakaan, Anja Kujala naurahtaa.



Musiikin kuuntelusta saa virtaa

Kulttuurin harrastaminen pitää ihmisen vireänä - sen osoittavat tutkimukset. Anja huomaa vaikutuksen itsessäänkin.
- Saan siitä vaikka mitä, se on ihastuttavaa. En voisi ajatella, että pitäisi elää ilman.

Wagneriin ja Sibeliukseen hurahtanut Anja Kujala kävisi tietenkin kuuntelemassa musiikkia vaikka missä päin maailmaa, mutta kun se ei ole mahdollista.
- Haaveilin kauan pääseväni Bayreuthin musiikkijuhlille kuuntelemaan Wagneria. Sitten selvisi, että pitäisi kuulua Wagner-seuraan ja jonottaa seitsemän vuotta saadakseen liput. Saisihan sinne ilman jäsenyyttäkin lipun jopa ensi kesälle - yhden lipun hinta Lohengriniin 1500 euroa! Ei käy meille, me menemme sitten paikalliseen elokuvateatteriin seuraamaan lähetystä jostain kansainvälisestä oopperatalosta 23 euron hinnalla. Kymi Sinfoniettan koko ei nimittäin riitä Wagnerin isojen teosten esittämiseen, Anja Kujala huokaa.

Ooppera vei mukanaan viiden ensitahdin jälkeen.
Musiikin voi jokainen kuulla omalla tavallaan, ei ole mitään oikeata tapaa nauttia esityksistä.
- En ole koskaan ottanut selvää taustoista ja koulukunnista etukäteen. Jokin musiikki vain vie mukanaan. Onko olemassa mitään kauniimpaakuin Wagnerin Lohengrinin ykkösosan alkusoitto?

Koulukunnista ja tyylisuunnista ei otettu selvää silloinkaan, kun Kujalat lähtivät ensimmäistä kertaa vuosien harkinnan jälkeen Savonlinnan oopperajuhlille. Silloin esitettiin Wagnerin Lentävää hollantilaista, josta kummallakaan ei ollut mitään käsitystä etukäteen. Mutta musiikista nauttimisen kyky on molemmilla ollut huipussaan.
- Viisi tahtia, ja ajattelin ettei tällaista voi olla! Päätettiin heti tulla uudestaan, sanoin että tämä ei voi jäädä tähän. Olemme käyneet nyt joka kesä. Mutta kallista sekin on. Niinpä ajamme Savonlinnaan, vaihdamme autossa vaatteet ja menemme linnaan oopperaan, ja sen jälkeen ajamme yöllä takaisin Kuusaalle.

Korva herkkänä trumpetinsoitolle

Trumpetti on Anja Kujalan oma soitin, vaikkei hänellä omaa trumpettia olekaan. Pikkutytöstä asti hän oli piirrellyt trumpetin kuvia ja ihastellut soitinta, ja sitten Kuusaalle tuli musiikkiopisto.
- Menin opistolle ja tapasin opettaja Aimo Ritaluodon, joka on ollut 60-luvulla Kouvolan Orkesterin johtajakin. Sitä paitsi hän on itsekin trumpetisti. Ilmoitin hänelle, että ajattelin tulla soittamaan trumpettia. Hän sanoi, ettei sinne noin vaan tulla ja pani minut laulamaan. Sen jälkeen sain luvan aloittaa opiskelut. Torvi kyllä puuttui, mutta setäni lainasi sen minulle soittokunnalta, Anja naureskelee varhaista määrätietoisuuttaan.

Trumpetti on Anja Kujalan mielestä mahdollisimman hankala soitin, siinä kun pitää niin moni sävelkorkeus tuottaa suun asennolla, ja puhaltaa pitää jaksaa. Se ei tahtia haitannut. Anja opiskeli sitkeästi kolme vuotta ja pääsi pitkälle.
- Aimo sanoi, että kyllä minä opetan sinulle ylä-c:n. Sehän on vaikea, mutta kyllä minä sen muutaman kerran sain soitettua. Sitten tulivat muut hössötykset. Torvi lähti takaisin soittokunnalle, ja soitto jäi.


Nyt aikuisena tuttu toi Anjalle vielä alttotorven kokeiltavaksi. Se tuntuikin helpommalta kuin ensimmäinen trumpetti, mutta tarina päättyi klassiseen tapaan.
- Meidän jätkät sanoivat, että ethän sinä nyt ala tollasta. Ja puhaltaminen on sen verran rankkaa, etten jaksanut enää aloittaa yksin alusta. Puhaltamista varten pitäisi vielä tehdä erikseen harjoitteita, Anja kertoo.

Konserteissa Anja Kujala kuuntele ja ihailee erityisesti trumpetisti Visa Haaralaa ja lyömäsoitinmuusikko Vladimir Belovia.
- Ja viulisti, konserttimestari Raymond Cox - hänhän on loistava! Entäs alttoviulisti Valerijs Avramenko - Kujala luettelee rakastamansa orkesterin kansainvälistä soittajakuntaa.

Torstaina on taas päästävä konserttiin, tällä kertaa Kouvolan kaupungintaloon. Sekin käy, jos ei kerran ihan kotikulmille orkesteria saada. Tärkeintä on tieto, että Kymi Sinfoniettaa ei liitetä eteläkarjalaiseen orkesteriin, vaan kumpikin soittaa tahollaan ja tekee tarvittaessa hyvää yhteistyötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti