maanantai 27. tammikuuta 2014

Esko Järvinen - rehtorina kyläkoulussa keskellä kaupunkia




Pilkan koulu on hyvä paikka tammikuun pakkasillakin. Rehtori Esko Järvinen sanoo, että lämpö pysyy sisällä, ja oppilaat ja henkilökunta tarkenevat 92-vuotiaassa rakennuksessa mainiosti.


Esko Järvinen on piirrellyt älytauluun sormellaan.

Koulun suunnitellut arkkitehti Bertel Liljeqvist on kuusaalaisille tuttu, hänen käsialaansahan ovat monet tehdasrakennukset ja lukuisat asuintalo. Pilkan koulu valmistui vuonna 1922 ja sai heti nimen Miljoonakoulu, kun rakennuskustannukset nousivat reippaasti suunnitellusta.
- Talo on tehty pystyhirsistä. Se saattaa selittää sen, että rakenteet eivät ole notkahtaneet. Tämä  havaittiin, kun koulu remontoitiin vuosina 2010-11. Eli 1920-luvulla rakennettiin, ja heti perään 2000-luvulla korjattiin, Esko Järvinen naurahtaa.

Kuusankosken kunta oli jo vuonna -22 olemassa, ja se Pilkan koulunkin rakennutti mutta Kymi-yhtiön tuella. Aluksi seinät olivat tummat, ilmeisesti punamullalla sivellyt. Myöhemmät polvet tuntevat rakennuksen keltaisena. Remontti tehtiin vanhaa kunnioittaen. Luokkien ovet ovat osa isoa lasikaarta - muoto oli jo vanhoissa seinissä.
- Arkkitehti Junkkari halusi näkymän jatkuvan koulun läpi luokasta halliin ja seuraavaan aulaan.


Puolipaneelit, peiliovet ja huolella mietityt vihreän sävyt tekevät näkymästä viihtyisän ja arvokkaan.
- Meillä on aivan upea tilanne. Ollaan etuoikeutettuja, kun meillä on vanha tyylikäs koulurakennus ja nykytekniikka. Sloganimme on, että meillä on Kouvolan vanhakantaisin henkilökunta ja nykyaikaisin koulurakennus. Porukka nimittäin lähtee täältä pikku hiljaa eläkkeelle.

Remonttiin  saatu valtionosuus takaa sen, että koulu säilyy seuraavat 15 vuotta, ellei kaupunki halua maksaa valtiolle tukea takaisin.
- Vuoden 2026 jälkeen täällä on mahdollista tehdä jotain muutakin kuin pitää koulua. Mutta kun oppilaita riittää alueella jatkuvasti, ei mielestäni ole järkevää vaihtaa rakennuksen käyttötarkoitusta












Väkeä mäen päällä vähän piilossa olevassa talossa riittää: kuudella luokalla opiskelee 141 lasta, ja henkilökuntaa on parhaimmillaan parikymmentä, vaikkeivät kaikki koskaan ole yhtä aikaa paikalla. Esko
Järvinen tuli taloon 1989, ja rehtori hänestä tuli 2009. Pilkan koulu oli aiemmin Kymintehtaan koulun osa, mutta nyt vastuutakin on enemmän. Kun muut lähtevät kesälomalle, rehtori jatkaa juhannukseen tai heinäkuulle työntekoa. Onko se kivaa?
- Ei. Maksetaanhan siitä opettajanpalkan päälle rehtorilisä, mutta se on sitten eri asia, maksetaanko tarpeeksi, Järvinen pohtii.

Pilkan koulussa porukka kuitenkin viihtyy, se koetaan kylän omaksi kouluksi. Järvinen kehuu työyhteisöä:
- Olen onnekas kun saan työskennellä Pilkan koululla. Kivoja oppilaita ja aivan upeita kollegoja. Nautin työstä ja työilmapiiristä. En olisi ikinä uskonut, että saan noin hienojen ihmisten kanssa tehdä työtä ja vaihtaa ajatuksia.


Sukupolvien yhteinen opinahjo

- Minulla on sellainen historiayhteys tänne, että äitini kävi tätä koulua vuodesta 1932. Matka kotoa Koppelinnotkosta synkän metsän läpi tänne oli kuulemma pelottava ekaluokkalaiselle.

Järvisen omat viidesluokkalaiset eivät suotta kainostele. Muutama tytöistä kuikkii suuren kaari-ikkunan takana koulun eteisessä - uteliaisuutta kiihottavaa, kun ope juttelee jonkun vieraan kanssa heidän luokassaan eikä ulos kuule, mistä on kyse. Järvinen kehuu omaa porukkaansa:
- Nämä ovat tunneilla tosi hyviä keskittymään omaan tehtäväänsä ja toisaalta keskustelemaan vilkkaasti kun annetaan aihe.

Perinteikkäisiin puitteisiin sopii hyvin muutama vuosi sitten saatu älytaulu. Tähän liitutaulun valaistuun jälkeläiseen voi piirtää suoraan vaikka sormella, ja verkkoyhteyden avulla voi helposti tarkistaa asioita netistä.
- Kunhan suhtaudumme netin tietoihin kriittisesti. Joka päivä tarkistetaan jotain, tai otetaan esiin joku kuva käsittelyssä olevasta aiheesta. Viimeksi katsottiin jotain Milanon kirkoista, ja sitä ennen tarkasteltiin Ilmatieteen laitoksen interaktiivista pakkasenpurevuustaulukkoa.

Älytaulut ja netit - tekevätkö ne nykylapsista fiksumpia kuin 60-luvun kansakoululaiset?
- Toivottavasti. Toisaalta heiltä puuttuu paljon perusarvoihin liittyviä asioita. Vauhti ja touhu on kova, mutta yksinkertaisia asioita, joilla tämä elämä toimii, joudutaan käymään nykyään enemmän läpi. Jotta voisi oppia muun, pitää tietää miten opiskellaan, miten käyttäydytään.

Pilkan koulussa pidetään kevään aikana hyvien tapojen viikkoja. Yhdellä viikolla aiheena oli kiitos, seuraavalla tervehtiminen, ja homma jatkuu edelleen. Hyvin kunnostautuneet palkitaan kirjalahjoilla.
- Kyllästyimme huomauttamaan jatkuvasti asioista, joiden minun ikäiseni opettajan mielestä pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, kuten anteeksi pyytäminen tai milloin hattu otetaan päästä. Pilkan koulussa myssy pysyy tunnin aikana naulakossa ja kännykkä repussa.

Oppilaat ovat tehneet hyvän käytöksen kuvia ilmoitustaululle.

Jo parissa viikossa käytös on muuttunut, koululaiset ovat innostuneet hyvistä tavoista.
- Aikaisemmin oppilaat olivat aamuisin kuin zombilauma - kukaan ei tervehtinyt. Mutta nyt sieltä kuuluu iloisesti "hyvää huomenta!" Toivotaan että se tulee osaksi elämää.

Myös uudet lait oppilaan tavaroiden tutkimisesta on otettu Pilkan koulussa esiin.
- Me saamme penkoa oppilaan repun tai pulpetin, jos siihen on syy. Oppilas saa pyytää siihen mukaan toisen aikuisen, jotta tilanne on avoin ja rehellinen. Meidän koulussa ei kertaakaan ole tullut tarvetta tutkimiseen, mutta ei koskaan tiedä. Jälki-istuntoa voi nykyisinkin antaa, mutta silloin voi teettää koulutehtäviä. Näin se muuttuu  oikeastaan tukiopetukseksi ja on järkevämpää kuin se entisaikojen yhteen pisteeseen tuijottaminen.

Pilkan koulussa vanhemmat osallistuvat aktiivisesti koulun elämään.
- Niskala on edelleen kylä, meidän koulu on kyläkoulu keskellä kaupunkia. Sopivankokoisessa yksikössä vanhemmat ovat tavallisesti samaa mieltä asioista meidän opettajien kanssa. He hommaavat rahaa retkiin ja tilaisuuksiin, ja vanhempaintoimikunta kehittää koulua.

Nykyvanhemmat puuttuvat joskus aika ärhäkästi lastensa kouluasioihin. Tältä ei vältytä Pilkan koulussakaan, ja ristiriitoja syntyy.
- Kaikki vanhemmat eivät aina muista, että luokassa on 24 muutakin lasta, jotka myös tarvitsevat osansa. Mutta asioista on pystytty sopimaan.

Markankylän poikia

Kun ihminen on opettanut satoja lapsia, ollut mukana politiikassa ja seurakunnassa, touhunnut nuoresta asti urheilun parissa, naaman tunnistaa yksi sun toinen kuusaalainen. Mutta mitähän me varsinaisesti  Järvisestä  tiedämme? Miten Esko itse kuvailisi itseään koulutuspäivän parityöskentelysessiossa? Hetki menee miettiessä, mutta sitten alkaa hahmottua:
- Ensin ehkä kertoisin, että miä olen Kuusaalt. Täällä olen aina ollut ja tänne varmaan jään, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Sitten varmaan kertoisin ammatin, missä täällä Kuusaalla asun ja kenen kanssa. Kertoisin perheestäni. Takaisinpäin kelatessa menisin politiikan kautta musiikkiin ja urheiluun.

Esko asuu Tuulansa kanssa lapsuudenkodissaan Markankylässä. Talon rakennuttivat Eskon isovanhemmat. Eskon vanhemmat laajensivat sitä, ja poika syntyi remontoituun kotiin vuonna 1959. Perheenisä Olli oli Voikkaan tehtaalla teknikkona, äiti Sirkka oli kotiäitinä mutta hallitsi myös parturin taidot. Eskolla on sisko Irmeli ja veli Erkki. Seinän takana asuivat mummi Laimi ja vaari Väinö Helolinna.
 - Siinä oppi paljon vanhemman väen kanssa toimimisesta. Ei isääkään tuntunut haittaavan, että appiukko ja anoppi asuivat seinän takana.

Esko paineli pellon poikki Tähteen kouluun ensimmäiset neljä oppivuottaan. Lea Klemola ja Alpo Koivula pitivät huolta koululaisen perustietojen istuttamisesta. Keskikoulun ja lukion poika kävi Kuusankosken Yhteiskoulussa. Koulun jälkeen oli vuorossa armeija.
 - Samana päivänä kun pääsin armeijasta, olin opettajan sijaisena Naukion koulussa. Sillä tiellä ollaan. Ja alakoulu on minun juttuni, kaikilla on paljon kivempaa kun en lähtenyt yläkoulun opettajaksi. OKL:n pääsykoepäivänä oli myös Mikkelin Teknillisen opiston pääsykoe. Silloin se valinta piti tehdä.

Neljä vuotta vierähti Savonlinnassa opettajakoulutuksessa.
- Kaikki sanovat että ai kun se on ihana ja kaunis paikka. No niinhän se onkin, kesällä. Mutta minä olin siellä talvet, ja silloin Savonlinna on kylmä ja kuollut kylä. Mutta ihan mukavaa oli, kivat kurssikaveritkin.

"Minusta ei olekaan kuvia lasit päässä."


Valmistuttuaan Järvinen tuli Kuusankoskelle ja oli neljä vuotta Keskustan koulussa, kunnes siirtyi Pilkan kouluun. Hän on kokenut ison ja pienen koulun erot.
- Isossa kaikki on hitaampaa, kestää pitempään että saadaan viesti perille, kun kaikki eivät ole paikalla. Pienemmässä ei tarvita kuin välituntikokous, ja asia on sillä selvä.

Tuulansa Esko löysi tutuista ympyröistä. Seurakunnan nuorisotoiminta on aina toiminut hyvänä parinmuodostusympäristönä.
- Tuulan kanssa tavattiin seurakunnan nuorten illoissa ja Pytynlahdessa. Kaikki alkoi oikeastaan yhtenä syyskuun viikonloppuna. Olin isäntänä Pytynlahdessa ja odotin rippikouluryhmää Pyttäriin. Ja tietysti Tuulaa, joka oli isosena tuolla viikonloppuleirillä. Jännitin kohtaamista, ja kun tyttö asteli salin poikki viereeni istumaan, tuumin että taitaa se Tuula minusta jonkin verran tykätä. Siitä on nyt aikaa hieman yli 30 vuotta.

Tuula on perheterapeutti / perhetyöntekijä Kouvolan kaupungilla.
- Lapsia meillä on kolme. Heini, 23, on naimisissa Ville-Veikko Hirsin kanssa ja asuvat Helsingissä. Heini opiskelee viittomakielen tulkiksi. Joel, 21, asuu Niskalassa, on Veturin Soneralla töissä ja toivoo saavansa opiskelupaikan lähitulevaisuudessa. Saul, 15, innokas keilaaja ja golffari, käy Naukion koulun 9. luokkaa ja asuu vielä kotona äidin ja isän ilona.

Järviin antaa työnohjausta

Opettajan ja rehtorin työ ei näköjään vielä tälle miehelle riitä. Hän opiskeli myös työnohjaajaksi.
- Se tuli ihmisenä kasvamisen myötä. Halusin löytää keinoja ja taitoja kohdata ristiriitatilanteita ja ongelmia. Olin kaupungilla työsuojeluvaltuutettuna, ja siellä ongelmia riitti. Koulutus oli hyvä apu niiden ratkaisemiseen.

Helsingin yliopiston antama parin vuoden koulutus on ollut iso apu muussakin työnteossa. Mutta itse työnohjaustakin osataan nykyisin hakea, joskin vasta kun ongelma on jo olemassa. Toimintaan tarvittiin yritysnimi, ja voisiko kuusaalainen parempaa ottaa kuin Järviin. Palveluita kysytään.
- Ennen oli töissä aikaa puhua ja selvittää asiat paikan päällä. Nykyisin aikaa ei ole, ja työnohjausta tarvitaan - pitää oikein varata aika jotta saisi asiat selväksi. Työnohjaus on pitkä prosessi, kahden kolmen vuoden mittainen.



Politiikka painoi parrelleen

Kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja ja lautakunnan puheenjohtajuuksia - Esko Järvisellä vierähti 24 vuotta kaupungin luottamustehtävissä. Sitä ennen hän oli jo lähtenyt mukaan seurakunnan päätöksentekoon.
- Meillä oli kolmen miehen - Hakkaraisen Jussi, Kuusiston Ekku ja minä - "Lisää haravia hautausmaalle" -ryhmä ja minä onnistuin pääsemään läpi. Seurakunnan puolella meni yhtä kauan, 24 vuotta, ennen kuin oppi ettei aina kaikkeen tarvitse osallistua.

Järvinen toimi luottamustehtävissä sitoutumattomana. Tähän vaikuttivat kokemukset urheilussa.
- Pelasin Puhdissa lentopalloa, ja joukkue vaihtoikin SVUL:n riveihin. Entiset seurakaverit lakkasivat morjestamasta. Kun sitten pidin Puhdissa lasten pesäpallokoulua, minulle tultiin oikeiston taholta ihmettelemään, kuinka voin olla työväen seuran vetäjä. Kun molemmilta puolilta tultiin sanomaan, että kumpikaan ei ole hyvä, yritin asettua siihen keskelle. Se oli siihen kohtaan hyvä systeemi.

Järvinen jätti luottamustoimet, kun huomasi ajattelutapansa muuttuneen.
- Kun lähdin politiikkaan, ajattelin että kaikki ei mene kuin pitäisi ja halusin muuttaa asioita. Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani kuin koneisto. Kivoja ympyröitä ne vallan salit eivät olleet. Koko 90-luku oli laman aikaa, ja kaikesta piti kiristää. Helppo on arvostella mutta vaikea oli kuitenkin osoittaa, että tehkää näin tai noin.

Esko Blues, radiostakin tuttu musiikkimies 


Muutama vuosi sitten Järvinen loisti Radio Suomen Poppikoulussa viikosta toiseen. Mutta ei musiikkiharrastus pelkkään kuunteluun ja tietämiseen pysähdy, soitin jos toinenkin pysyy herran omissakin käsissä.
- Musiikin harrastus alkoi oman veljen, Erkin, kitaransoiton innostamana. Samaan aikaan Markankylän leikkikentällä kokoontuneet nuoret miehet ei kuunnelleet muuta kuin progressiivista musikkia, jatsia ja bluesia. Bluesin sävyt veivät mennessään ja aina kun oli mahdollista, soitin bluesia kitaralla, putkella - jonka Isomäen Höllö sorvasi minulle - slidea ja huuliharppua. Sieltä kumpuaa nimitys Esko Blues tai Blues Esko ja tietenkin Blues Järviin. Blues soi edelleenkin.


Urheilu on pitänyt Järvisen otteessaan nuoresta asti.
- Harrastettiin kaikkea mihin vaan suunnilleen pääsi. Minulla se lähti jalkapallon kautta yleisurheiluun, sieltä pesäpallon kautta lento- ja koripalloon, joissa valmensin eri joukkueita. Sen jälkeen keilailua ja tennistä.

Vaimoaan Tuulaa Järvinen kiittää siitä, että pääsi valmentamaan ja urheilemaan vielä silloinkin kun perheeseen tuli lapsia. Rakkainta lajiaan, tennistä, Esko pelasi joskus melkein päivittäin. Nykyisin kerta viikkoon riittää.
- Me ei varmaan edes tajuta, kuinka hienot urheilun harrastusmahdollisuudet meillä tällä paikkakunnalla on. Jos joku väittää muuta, hän on keksinyt uuden lajin. Meillä on loistavat tilat, joihin pääsee muulloinkin kuin lepakkoaikoina.

Kuusaassa oli imua

Kotiseutu veti Järvistä opiskelupaikkakunnalta takaisin, kun kotikaupungissa oli ollut hyvä olla nuorenakin.
- Muistin millaista oli olla seurakuntanuorissa ja Rautasuon Tapanin kuorossa. Oli mielekästä tekemistä ja täällä oli kivaa. Väitän, että jos viettää sellaisen nuoruuden, alkaa kolmikymppisenä pikku hiljaa palailla takaisin.


Mihin suuntaan Kuusankoski on kehittynyt?
- Niin, onko se kehittynyt? Asiat ovat monimutkaistuneet. Sisäinen laskutus vie hankalaan suuntaan. Ennen kun joku tarvitsi jotain tilaa, se piti varata muttei tarvinut maksaa. Nyt kaikki lasketaan rahassa. Byrokratiassa mietitään keinoja säästämiseen, ja se on taatusti tarpeen. Mutta kaiken keskellä oleva ihminen unohtuu. Vanhusten hoito on tästä hyvä esimerkki. Tarpeita pitäisi miettiä heidän näkökulmastaan.

Kaikki ei kuintenkaan ole mennyt huonompaan suuntaan. Kuusankoskitalo on upea, palveluita ei tarvitse lähteä kaukaa hakemaan.
- Ehkä se menee niin, että jos asuu vuoristossa, ei huomaa kuinka komeita vuoret ovat.

Kuuntele Eskoa:

http://youtu.be/D2jDNkdupgM

 http://youtu.be/oOJ6CHuETi8

Näkymä Pilkan koululta Kuusaalle















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jukka Pennanen, kenraali joka kotiutui Kuusaalle

Kenraali Jukka Pennanen saapuu täsmälleen oikeaan aikaan tapaamispaikalle. Enää en hämmästele korkean sotilashenkilön rennon kohteliasta käy...