sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Mikä ihmeen Kuusas? Keskustelu jatkuu

- Eihän Kuusankoskea enää ole, nythän me ollaan kaikki Kouvolaa.
Tämän väitteen kuuli monet kerrat, kun kuusi Pohjois-Kymenlaakson kuntaa oli yhdistynyt yhdeksi Kouvolan kaupungiksi, uudeksi Kouvolaksi, vuoden 2009 alusta. Harva paikannimiä koskeva väite on yhtä älytön.

Kuusaan sillalla 60-luvulla
Paikka nimeltä Kuusankoski ei kadonnnut mihinkään vaikka yhdistyikin hallinnoltaan isompaan kokonaisuuteen. Eivät kadonneet myöskään Valkeala, Elimäki, Jaala, Inkeroinen, Anjala, Sippola, Keltti tai Ruotsulakaan. Anjalankosken tilanne oli alkuun aika hankala. Kun olimme tottuneet paikantamaan jonkin asian "Anjalankoskelle", vanhan nimen käyttäminen uudessa tilanteessa tuntuikin harhaanjohtavalta. Aluksi yriteltiin muotoa "entisen Anjalankosken alueella", mutta nykyisin puhutaan yhä luontevammin pelkillä kylän tai taajaman nimillä: Anjalassa, Myllykoskella, Inkeroisissa.

Arkipuheessa tuskin kukaan kuntaliitoksen jälkeen alkoi selvittää lähtevänsä Kouvolan Jaalaan mustikkaan tai Kouvolan Kuusankoskelle kenkäkauppaan. Media sen sijaan alkoi heti käyttäytyä ikään kuin kaikki seudun asukkaat olisivat kokeneet muistinmenetyksen eivätkä ymmärtäisi, missä on Repovesi, jos ei täsmennetä: Kouvolan Repovedellä.

Suomen kielen lautakunta, suomen kielen huollon virallinen asiantuntijaelin, oli huomannut saman pyrkimyksen muissakin liitoskunnissa ja antoi vuonna 2012 suosituksen, jossa moinen hypertunnontarkkuus halutaan karsia. Lautakunta pitää vanhojen pitäjänniemien puolta ja ehdottaa, että vältetään mieluummin uuden ison kunnan nimen käyttöä ja käytetään vanhoja kylän- ja pitäjännimiä, jos asia ei koske koko kunnan hallintoa. Tässä otteita kirjoituksesta, joka kannattaa lukea kokonaan osoitteesta

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4478

Suomen kielen lautakunta suosittelee, että vanhoja kunnannimiä käytetään entisen kunnan alueista ja myös kuntien entisistä keskuskylistä, jos kylällä ei ole muuta nimeä. 

Entisten kunnannimien käyttö myös mm. yhdistysten, seurojen, yritysten, paikallislehtien, kirkkojen ja muiden rakennusten nimissä sekä kotiseututyössä ja tapahtumien nimissä on järkevää ja suositeltavaa. Paikannimet ovat osa asukkaiden identiteettiä. 


Paikannimen tärkein tehtävä on paikantaa kohteensa. Silloin on paras käyttää jo vakiintunutta nimeä, joka näkyy peruskartassa ja täsmentää sijainnin mahdollisimman hyvin. 


Uutta hallinnollisen suurkunnan nimeä tarvitaan vain silloin, kun kerrotaan koko uutta kuntaa tai sen kaikkia asukkaita koskevista asioista.


Kettumäeltä Kunnanpellolle päin
Kuusaankoski - Kuusankoski - Kuusaa - Kuusas

Kuusankosken kaikille tuttu nimimuoto on tämä yksi-a:llinen Kuusan...  Se taitaa kuitenkin olla muinaisten virkamiesten ja hallinnon edustajien keksintö. Kunnan nimeksi lyhyt-a:llinen muoto otettiin heti perustamisvaiheessa. Olihan sitä käytetty myös kreivi Mannerheimin perustaessa puuhiomon nimeltä Kuusankoski Osakeyhtiö.

Kuusankosken paikannimikokoelmassa arvellaan, että kosken nimeen, pitkä-a:lliseen Kuusaankoski-nimeen on antanut aiheen rannalla kasvanut pieni kuusi, kuusas. Taivututettaessa siis kuusas:kuusaan. Tätä muotoa kuulee edelleen asukkaiden suusta, jos he joskus katsovat tarpeelliseksi käyttää tätä paikkakunnan pitkää nimeä Kuusaan sijaan. Muutamissa paikannimissä näkyy vanha muoto karttoihinkin painettuna, esim. Kuusaanniemi, Kuusaanniementie, Kuusaanlampi.

Mutta mikä sitten on Kuusaa? Ja mikä ihme Kuusas? Kuusankoskelaiset kutsuvat omaa paikkakuntaansa Kuusaaksi aina keskenään puhuessaan. Mitä kauempana meistä keskustelukumppani asuu, sitä epätodennäköisempää on että hän tuntee maailmannapamme Kuusaan, ja sitä tarpeellisempaa on käyttää virallista nimeä. Tamperelaiselle kerrotaan: "Mä olen Kuusankoskelta." Mylsäläiseen voi jo luottaa, ja hänelle paljastetaan: "Miä oon Kuusaalt."

Mutta joissakin yhteyksissä Kuusaa ei tarkoitakaan koko paikkakuntaa vaan Kuusankosken keskustaa, Kuusaan puolta, erotuksena Kyminpuolesta tai Kymintehtaasta ja Voikkaasta. Silloin Kuusaa ulottuu Kuusaanniemen kärjestä pitkälle Rekolaan ja Mäkikylään, Tähteen rannasta Sommelon ja Kuusankoskitalon joenrantaan. Kuusankoski on nimittäin selkeästi kolmijakoinen paikkakunta - nykyisin kai sitten pitäjä. Kymijoki tekee pohjoisesta virratessaan rajun mutkan itään. Mutkan pohjoispuolella jää Voikkaa, keskelle muodostuvaan niemeen Kuusaa(n puoli) ja siltojen eteläpuolelle Kyminpuoli tai Kymintehdas - jota nimeä käytetään paitsi tehdas- myös asuinalueesta.

Joten jos keskustassa tai Melkunmäellä asuva kyläilee Kyminpuolella ja sanoo: "Miä lähen Kuusaalle", se voi tarkoittaa vain, että hän lähtee joen yli pohjoisempaan kaupunginosaan. Mutta jos kuusaalainen on käymässä Utissa ja sanoo lähtevänsä Kuusaalle, hän voi tarkoittaa, että lähteekin Niskalaan, Kyminpuolelle, siis mihin päin Kuusankoskea vaan. Voikkaalainen todennäköisesti sanoisi Utissakin lähtevänsä Voikkaalle.

Kuusaan urheilukenttä pellon takana, taustalla Kyminpuolta
Sivuhuomautuksena sen verran, että Kuusaan puoli - Kymin puoli/Kymintehdas -jako on ehkä peräisin tehtaiden perustamisen ajoilta, 1870-luvulta. Silloin Axel Wilhelm Wahren perusti puuhiomon Kymijoen etelärannalle ja nimesi sen Kymin Osakeyhtiöksi. Kreivi Carl Robert Mannerheim perusti puolestaan kosken pohjoisrannalle Kuusankoski Osakeyhtiön.  Tehtaita ympäröivä asutus sai nimensä niiden mukaan, voisi kuvitella.

Sitten on meitä, joille Kuusas on se oikea lyhenne koko paikkakunnan nimestä. En tiedä, millä perusteella valinta Kuusaa/Kuusas tehdään, ehkä se vain opitaan lapsena puheympäristöstä. Ainakin minulle Kuusas tarkoittaa koko Kuusankoskea, ei pelkkää Kuusaan keskustaa.

Jos tuntuu vaikealta, niin ei se ole. Pitää vain syntyä kuusaalaiseksi niin tajuaa ihan helposti.

Selitystarinoita riittää

Paikannimet kiehtovat, ja joskus akateemisesti koulutettukin henkilö hairahtuu omalta osaamisalueeltaan tekemään oletuksia, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Iitin kirkkopitäjän 475-vuotispäivässä esitelmöinyt FT Anna-Liisa Lehessaari kehitteli aivan uudenlaisen selityksen Kuusankoski-nimelle. Näin asian tiivisti Kouvolan Sanomat 3.6.2014:


Kuusankoski ja Kausala. Molempien nimet viittaavat Valkealassa ja Pohjanmaalla käytettyyn ilmaisuun ”olla kuusalla” eli olla selvillä jostain. Kuusa-sana perustuu ruotsinkielen kosa-sanaan, joka puolestaan tarkoittaa tietä, suuntaa, reittiä tai matkaa. Kuusankoski on risteyspaikka sekä vesistöille että Salpausselälle.

Paikannimitutkielmassaan Kuusalla ollaan!- Nimistön kertomaa Kuusankoskelta Lehessaari ideoi: Koskea ja paikkakuntaa tarkoittavassa Kuusankoski-nimessä esiintyy sana kuusa. Rinnakkaisesti on käytetty myös nimeä Kuusas, gen. vanhahtavasti Kuusahan, nykykielessä Kuusaan. Usein Kuusankosken paikkakunnasta puhutaan myös nimellä Kuusaa, joka kartalla tarkoittaa osaa Kuusaanniemestä.

Kuusa-aines tuskin viittaa Kuusankoski-nimessä kuuseen tai kuusamaan. Tuntuu oudolta, että komean kosken nimeämisessä huomio kiinnittyisi rantojen kasvillisuuteen. Jo paljon uskottavammalta vaikuttaa paikkakunnalla tunnettu tulkinta, että kuusa tarkoittaa koskessa olevaa suurta saarta - jollainen on myös Laukaan Kuusaankoskessa.

Oletan kuitenkin, että nimen sisällön avaa Valkealan murteessa tunnettu ilmaus olla kuusalla 'selvillä jostakin'; Saima luul olevans asiast kuusal. Sanonta tunnetaan myös pohjalaismurteissa, kuusa-sana juontuu ruotsin sanasta kosa 'suunta, reitti, tie'. Kuusankoski merkitsisi siis matkareitillä olevaa koskea - samalla tapaa kuin Matkuslampi on lampi jonka kautta matkataan.

Nimiselitys sopii hyvin Kuusankoskeen: kyseessähän on tärkeiden vesi- ja maareittien kohtaamispaikka. Laukaan Kuusaankoski sijaitsee samalla tavoin kulkemisen kannalta keskeisellä paikalla. Kuusaa-nimi löytyy myös Karjalan kannakselta Muolaasta, joka on yhtä lailla ollut tunnettu kulkureittien risteysseutu.

Suoraan kuusa-sanasta syntyneiksi voi katsoa nimet Kuusankoski, Kuusaa ja Kuusas. Kuusas vaikuttaa Kuusankoskesta muodostetulta lyhennenimeltä. Samalla tavoin -s-johdinta käyttäen on esimerkiksi Jyräänkeskestä muovattu Jyräs ja Iitin Kintahuonmäestä Kintaus (nykyään Verkkovuori). Toki Kuusas saattaa myös olla kuusa-sanasta johdettu alkuperäinen kosken nimi, johon myöhemmin on lisätty koski-sana. Kuusaa on samaa -a/ä-johtimella tuotettujen paikannimien sarjaa kuin esimerkiksi Kaukaa, Muolaa, Laukaa. Nimen pohjalta on sitten saatu Kuusaanniemi, Kuusaanlampi ja Kuusaankoski. Myös Laukaan Kuusaankoski-nimi liittyy kylännimeen Kuusaa (nykyään Kuusa).

- - - 

Tärkeidenkin paikkojen nimet voivat kuitenkin vaihtua. Kuusankoski-nimi on esimerkki tästä. Sana kuusa on yhä niin aktiivisesti kielenkäytössä olevaa ainesta, ja jäljitettävissä helposti ruotsiin, ettei nimi voi kuulua kaikkein vanhimpaan nimistöön. Näyttää siltä, että Kuusankosken seudulle on jossain vaiheessa saapunut skandinaavisten/ruotsalaisasuttajien aalto, joka on pyyhkinyt pois vanhaa nimistöä ja korvannut sen omalla nimistöllään. Tämä selittäisi myös sen, ettei Kuusankosken nimistöön kuulu hiisipaikkaan viittaavaa paikannimeä, vaikka olettaisi täällä olleen - kuten historiallisen Iitin muillakin kulmilla - omat hiitensä."

Tällaisia ajatuksia oli siis kehitellyt FT Anna-Liisa Lehessaari. Aidon kuusaalaisen on kuitenkin vaikea uskoa niitä monestakin syystä. Luettelenpa niistä päällimmäiset.

- Selityksissä on selitetty väärää sanaa. Kosken alkuperäisessä nimessä Kuusaankoski on sana kuusas/kuusaa (jälkimmäinen on taivustusmuodoista yleistynyt muoto), ei kuusa. Paikkakunnan viralliseksi nimeksi päätynyt lyhyt-a:llinen Kuusankoski on entisaikojen kirjureiden kirjoitusvirhe, joka ei ole vuosikymmentenkään saatossa pystynyt selättämään kuusaalaisten puheissa kuuluvaa pitkä-a:llista muotoa. Suomen kielen perusopinnoissa jo selviää, miten horjuvaa suomen kielen kirjoitusasujen luominen on sitten Agricolan ollut. Monta harmaata hiusta on tuottanut pitkien ja lyhyiden vokaalien erottaminen - ja usein se on pieleen mennytkin. Niinpä lausuttu kuusaa on helposti kirjoitettu kusa-asuun.

- Vai ei kosken nimeäjä voisi kastaa sitä rantakasvillisuuden mukaan, koska koski oli iso ja kuuset pieniä? Meillä oli lapsena Puistomaalla leikkipaikkana Leppäkerttukivi. Nimen annoimme yhden pikkuisen leppäkertun mukaan, jonka menoa seurasimme kerran porukalla hetken aikaa. Seuraavalla kerralla olikin helppo sopia leikit leppäkerttukivelle - ei haitannut vaikka leppis oli kooltaan ehkä miljoonasosa kiven koosta.

- Jos kerran kosken kuohujen olisi pitänyt päihittää kaikki muu nimenantoperusteena, niin miten Lehessaari päätyy etsimään motiivia sanonnasta "olla kuusalla"? Millä logiikalla virtaava vesi saisi nimensä siitä, että nimeäjä tunsi olevansa selvillä jostakin? Ja ennen kaikkea: 63 kuusaalaisvuoteni aikana en ole kertaakaan kuullut mainittua sanontaa, ja olen sentään saanut kuunnella töissä ja vapaalla tuhansien murteenpuhujien mitä moninaisimpia sanontoja. Väite, että "olla kuusalla" olisi edelleen ahkerassa käytössä, ei nyt vain ole totta.

- Samaan hengenvetoon Lehessaari päättääkin, että Kuusa-sana tulee ruotsin sanasta kosa 'suunta, reitti, tie'. Minne se selvillä olo nyt hävisi? Uuteen selitykseen tarvitaankin nyt ruotsalaisvaikutus kauan kauan sitten. Valitettavasti Lehessaari ei kerro, milloin täsmällisesti ruotsalaisasutus olisi pyyhkäissyt alueen yli. Skandinaaviseen vaikutukseen ei usko Saulo Kepsukaan, jonka väitöskirja Pohjois-Kymenlaakson kylännimet perustuu sentään paikannimistön tutkimuksen hallintaan. Monet hänen kollegoistaan osoittavat nimen tulevan kuusta tai kuusamaa merkitsevästä kuusas-sanasta. Kepsu muistuttaa alueen kuusivaltaisuudesta: lähellä sijaitseva Mörkölinjakin on nimetty synkkien kuusten mukaan.

Nimet antavat mahdottomasti hauskaa pohdittavaa. Hauskanpidon ja tieteellisen tutkimuksen välille on kuitenkin ymmärrettävä tehdä ero - ihan kaikkea ei kannattaisi lähteä olettelemaan vakavalla naamalla.



Kuusaanniemeä
Kirjoitin kymenlaakson murteen gurulle, murretyöni ohjaajalle, ansioituneelle paikannimien tutkijalle, filosofian tohtori Matti Punttilalle ja kysyin, mitä hän ajattelee toisen tohtorin, Anna-Liisa Lehessaaren väitteestä.

Näin Punttila vastaa:
Ja minä kun luulin, ettei tuollaisia selityksiä ole enää 1800-luvun alun jälkeen kirjoitettu. Fonetiikasta väitelleen pitäisi tietää, että on sellainenkin tieteenala kuin nimistöntutkimus ja että Pohjois-Kymenlaakson nimiä on tutkittu aika lailla (mm. Saulo Kepsu). V. 2007 ilmestyi myös Suomalainen paikannimikirja, jossa on selityksineen mukana suuri osa Lehessaaren mainitsemista nimistä (Laila Lehikoinen on kirjoittanut niistä aika monta). Kaisu Kuusinen (sittemmin Vainonen) on kirjoittanut jossakin (ainakin nimilipuissa) Kuusankosken-nimen Kuusas-taustasta.
Yhdessä asiassa olen kuitenkin Lehessaaren kanssa samaa mieltä: "Siitä on paljon harmia, että ihmiset selittävät nimiä, ja menevät vikaan, Lehessaari harmittelee."


Kiitos, Matti Punttila. Kouvolan Sanomissa ilmoittautui uusi Lehessaaren väitteitä epäillyt henkilö, joka näki muissakin esitelmän esimerkeissä tarkistettavaa. Hän kirjoittaa yleisönosastolla 6.6.2014 näin:

Ittejärvi Iitistä, Kuusaa kuusesta

6.6.2014 Filosofian tohtori Anna-Liisa Lehessaaren haastattelussa (Kouvolan Sanomat 3.6.) esitettiin tulkintoja joidenkin Kymenlaakson nimien alkuperästä. Lehessaari ei väitä, että hänen tulkintansa olisivat ehdottoman oikeita. Näyttääkin siltä, että monille niistä on löydettävissä perustellumpi selitys.
Nimistöntutkimus on mielenkiintoista, mutta ei mielikuvituksellista.
Esimerkiksi Urajärven aiempi nimi Ittejärvi ei suinkaan tule murteellisesta itte (itse) –sanasta vaan lienee kirjurin muokkaama asu nimestä Iittijärvi. Se puolestaan on yhteydessä Iitin varhempaan nimeen Iittimaa. Iitti on suomalaistettu muoto saksalaisperäisestä miehennimestä Id tai Ita.
Urajärven nimi tulee muuten tietä tai polkua merkitsevästä ura-sanasta. Kaakkois-Hämeessä ”ura” voi tarkoittaa myös veden uomaa tai ojaa. Molemmat tulkinnat ovat mahdollisia.
Kuusankoski taas tulee yksinkertaisesti sanasta kuusas, joka tarkoittaa samaa kuin puunnimi kuusi. Oikea taivutus olisi siis Kuusaankoski kahdella a:lla eikä suinkaan nykyinen virallinen muoto Kuusankoski. Lehessaaren esittämä tulkinta (”olla kuusaalla” eli olla selvillä jostakin) on vastoin nimistön synnyn periaatteita.
Valkealan nimi tuskin tulee Lehessaaren ehdottamasta oletetusta Valkeisjärvi-nimestä, sillä Valkeala on alkuperältään asutusnimi. Sen niminen talo on saattanut saada nimensä esimerkiksi poikkeuksellinen vaaleahiuksisen isäntänsä mukaan. Näin nimen tulkitsee Pohjois-Kymenlaakson nimistöstä väitellyt filosofian tohtori Saulo Kepsu.
Keltti puolestaan tarkoittaa suomen murteissa pintakerrosta ja kuorta tai toisaalta kuivaa, huonokasvuista maata. Jälkimmäinen merkitys lienee todennäköisempi selitys Keltin kylän nimelle.
Nimistöntutkimus on tavattoman mielenkiintoista, mutta ei mielikuvituksellista. Sen avulla voidaan selvittää monia unohdettuja asioita seudun historiasta. Suomalainen paikannimikirja (2007) antaa siihen hyvät lähtökohdat.

Petri Hiltunen, nimistöntutkija, teologian tohtori, filosofian maisteri, Kouvola


Lauttakatu





Sommelon takaa


Taivaallinen kirjastopalvelu




Pääkadun rakennuskantaa: Sutka



Kuusaan keskustaa 60-luvulla




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penan kirjeitä Eilalle 16. Sisustuspuuhia

Pentti Niemisen viimeinen opiskeluajan joululoma on takanapäin. Kevätlukukausi -47 käynnistyy ikävöinnin merkeissä - kuinkas muuten. Nyt 13....