keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Paraskii sanoja! - Niemisten tyypillisiä lausahduksia



Murre antaa käyttäjälleen turvallisen tunteen. Samaa murretta puhuvat vieraatkin ihmiset ovat omaa heimoani, heihin minä kuulun tutulta kuulostavan puheen perusteella. Mutta heimoa ja paikkakunnan väkeä pienemmilläkin porukoilla on oma kielenkäyttönsä. Työyhteisöissä on tutut termit, joita muiden työpaikkojen ihmiset eivät edes ymmärrä. Kaveriporukoissa omat sanontansa, joilla vahvistetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Perheilläkin on oma kielenkäyttönsä, jota puhuja itse tuskin tiedostaa. Käytetään samoja sanontoja tietyssä tilanteessa. Tuntuu, että jotain jää puuttumaan, jos kysyn ”onko pakko”, eikä toinen vastaakaan ”pakko kun köyhän kuolema”. Kun aikaa kuluu, lapset aikuistuvat ja luovat omien kumppaneidensa kanssa uudenlaista puhetta, lapsuudenkodin sanonnat nousevat mieleen. Eivätkö kaikki sanokaan näin? Etkö edes tiedä, mitä ”pynnätä” tarkoittaa? Etkö arvaa, missä yhteydessä meillä aina lohkaistiin: ”Järjesty kun manulle illalliin”

Meidän perhe viljeli ahkeraan vakiosanontoja määrätyissä yhteyksissä. Valtaosa niistä on kaikille kuusaalaisille ja muille suomalaisille tuttuja. Mutta se, että juuri meillä sanottiin tietyissä tilanteissa juuri näin, muodosti meidän perheen oman mikromurteen. Meillä oli siskon kanssa riemastuttava, vuoden mittainen ajanjakso, kun muistelimme lapsuudessa kuulemiamme tokaisuja, joista suurta osaa olemme käytelleet isoinakin. Paluu lapsuuskodin kielimaailmaan toi pintaan jo unohtuneita muistoja. Tilanteen lisäksi muistaa äänet ja painotuksetkin.

Kotona käytellyt sanonnat kertovat siitäkin, miten meillä asioihin suhtauduttiin: ei ainakaan ryppyotsaisesti. Varma sloganvarasto pelasti myös, jos ei keksinyt tapahtuneeseen heti muuta kommenttia. Ihmetyttää sekin, miten pitkiä sanontoja viitsittiin käyttää arkipuheen lomassa, kun kaikki kuitenkin tiesivät, miten juttu jatkuu: Se on niin viksu että kun kolme kertaa selittää niin se kysyy jo että ”Hä?”

Suosittelen samaa itse kullekin; ryhdypä listaamaan teidän perheen suosikkeja, niin löydät paljon ihanaa vanhaa tuttua kerrosta muistoistasi. Tässä meidän perheen tyypillisyyksiä, joita tiputeltiin pomminvarmasti, suorastaan refleksinomaisesti, kun tilanne tai toisen sanat antoivat oikean signaalin.

Ruoan äärellä – ja vähän juomankin

- Ei se o tuohest minkää suu, kuului jos joku meinasi jäädä ilman toisten saamaa herkkua.

Kun joku perheestä kysyi, mitä ruokaa on tarjolla, jostain kajahti varmasti: 
- Teetä ja torvisoittoo!

Kahvia kaadettaessa joku, yleensä isä, kommentoi kaksiselitteisesti painottaen:
- Kahvi ku-pissa napsaa.

Kun ruoka oli kuumaa, Olli-setä neuvoi:
- Ohan sul pohjatuul nenäs alla.

- Kissankieli – reikäleivästä leikattiin pala reiästä ulkoreunaa kohti. Veskunasoppa – luumukiisseli/keitto. Pirana – puolukka-ruispuuro. Vasikanjuoma – kahvi jossa on runsaasti maitoa. Muurahaisenmunii ja sisiliskonmaitoo – risotto. Nötkötti – säilykeliha. Ananias – isän nimitys ananakselle.
  • Huonommallakin myrkyl on kettui tapettu, Lasse-vaari kommentoi liian vahvaa kahvia.






  • Niisthän se rahakin maksetaa, rauhoteltiin kahvinkaatajaa, joka pyyteli anteeksi kun kuppiin tuli poroja.
  • Täält tulee kahvit sialle, vitsailtiin kun tuotiin päivänsankarille aamukahvit sänkyyn.

  • Horaseppas, houna, kun mä turahutin, mummo kehotti kahvia tarjotessaan.
  • Lukupalat – kahvileipää tarjolla yhtä monta palaa kuin pöydässä istujia.
  • Sitkeää ja napsakkaa kun Hemskin muorin vehnäin.
  • Musta leipä
  • Tiunakkoo tettuulii! Vähän tiin on tantaa mut työn mie ten tentää. - Lapsi löysi setsuurinpalan.
  • Syyää myö vanhat näit pehmosii – näin meilläkin sanottiin kun otettiin pöydästä parhaita paloja. Siinä viitattiin äidin kertomaan, että sodan jälkeen häissä vanhat ihmiset olivat leikanneet täytekakkua vaakasuoraan ja kommentoineet noin.
  • Suolaa, suolaa, enemmän suolaa, lainattiin sirkus Papukaijan klovnin puheita kun siroteltiin maustetta ruoalle.
  • Pistä sop-paa pip-purii, ettei se sop-pa hap-pane, kommentoitiin maustajalle valssin tahdissa, p:t pieruun tapaan paukahdellen.
  • Hyhhyh kun on hyvää, irvisteltiin jos ruoka tai juoma maistui turhan erikoiselle.
  • Tuu tii tu töötituu. Ahti Karjalaisen imitointivitsi eli two tea to 32.
  • Syö niin että napa paukkuu/rutisee.
  • Pootoori (toinen kupillinen)
  • Paka paka pullaa, mesmeri mellaa, ham ham ham ham suukkii.
  • Syäkäi nyt ja kylhän tyä syättekii.

  • Loppasuu
  • Vatta killillää.
  • Ruoka lasehtii – sulaa. Toisiin ruoka kajettuu, toisiin ei – kertyy vartalolle.

  • Onhan lasissa reunat, isä tokaisi jos toinen aikoi jättää hänen lasinsa vajaaksi
  • Jahah, juotavata – kun tarjottiin miestä väkevämpää.
    Skoolatessa:
  • Nehän ne ottaa kellä on! 


  • Hyvästi, selvä pää! - Monet ovat yrittäneet oikaista: selvä päivä, mutta meillä se oli selvä pää.
  • Kahvi ilman konjakkia on kaamea sotku! isä vitsaili jos pöydästä puuttui vaikka kahvipullaa.
  • Se on nauttinu muutakin kun kansalaisluottamust, sanottiin humalaisesta.
  • Törpötellä
  • Hei sun heiluvilles!
  • Viinissä on vettä taas. - Isän suomennos ”In vino veritas” -lauseesta.
  • In konjak. - Isän versio incognitosta.
  • Onks meiän suvus kukaa koskaa ollu humalas? pikkusisko kyseli äidiltä. Äiti sanoi, ettei ainakaan ole kuullut että olisi :)
  • Joku humalassa kotiin tuleva kokeili hatulla: heitti hatun ovesta sisään, ja jos hattu pysy sisällä niin mieskin uskalsi mennä.

Mummon ruotsalaisuuksia ja muuta ulkomaankieltä

Impi-mummon puheessa oli paljon äännelainoja ruotsin kielestä. Ei mikään ihme, sillä kuusaalaiset kuulivat ennen vanhaan paljonkin ruotsia yhtiön johtoportaan perheiden suusta. Mummolle, ja vielä äidille ja isällekin ruotsista lainatut sanatr olivat arkimurretta, eivät mitään hienoa sanastoa.



  • Kartiini – verhot. Rulkartiini – rullaverho. Tuuki – liina. Vakstuuki – vahakangas. Hantuuki – käsipyyhe. Nestuuki – nenäliina. Kahveli – haarukka. Talrikki/taltrikki – lautanen. Förkkeli – esiliina. Reta – kerma. Topata – kastaa pullaa kahviin. 





    Hustotetil? - hur står det till? Vaikka huru mykky. Ingentingen. Tjänare! Veska.
Japania:
- Jokohama humahuta. Kokosuku nai. Hui lai lee. Natisuta hetekata.

Hups, maitolasi kaatui!

Jos kävi moka tai tuli eteen tenkkapoo, tilannetta kommentoitiin esim. näin:
  • Kaatuuhan ne valtamerilaivatkin, eikö kaarukki, Mankki? - Perustui jonkun tehtaalaisen sanomiseen.
  • Siä olet ja sellain sullar.
  • Minä olen ja sellain pöpertäjä/kopparakoura.
  • Ens kipuvaa, sit putuvaa ja sit viäl ulvuaa – Hakalan porukoiden toruskelua.
  • Men pipariks.
  • Nyt tuli tupen rapinat.
  • Johan nyt on markkinat!
  • Ei tu keitää. – Tästä ei tule mitään.
  • Ei tu kesää.
  • Nythän se myrkyn lykkäs!
  • Sattuuhan sit paremmissakin perheis.
  • Voi veikkonen/veikkoset. Ei veikkonen!
  • Nythän se myrkyn lykkäs.
  • Ei hätiä mitiä.
  • Ei mitiä hätiä, tässä on muistettu tätiä. - Loru joululahjan nimilapusta.
  • Voi itku! - Isän sanonta.
  • Voi veljet – ja margariinisisaret!
  • Miä en ala!
  • Ei päivää ettei vahinkoo.
  • Voi yhlen kerran sin kanssais.
  • Voi teittii sano isä ennen meittii.
  • Teko ei ollu niin paha kun tarkotus.
  • Meinas käy kivastee mut kävikii keljustee.
  • Siin on naurussaa pitelemist. - Kun joku oli oikein pahassa tilanteessa.
  • Nythän se tempun tek.
  • Älä o moksiskaa/moineskaa.

    Temppu numero yksi mielipuolen askarteluoppaast: riippua silmäripsistä seinäpaperissa.

Olen unessa useasti...

  • Suurkisa-asento/maaotteluasento, kun joku loikoili pitkällään.

  • Johan hiljentys/Kaik vaikentus – kun lapsi lopulta nukahti.
  • Se ei tiiä täst maailmast mitää.
  • Miä otan tirsat/tupluurit. Menen pötköttää.


- Me maate.
- Se käy mahasa vieree nukkumaa.
- Hiljast kun huopatossutehtaas.
- Tääl vaa maataa, sano emäntä kun silakkatynnyrii kurkkas. - Äiti sanoi tulessaan herättämään.


Liikenteen kohinaa

Unkarilaisvieraamme eivät uskoneet, että isä puhui suomea hoputtaessaan tyttöjä linja-autoon:
  • Käyläh mäneh!
Mistä vaan ajopelistä saatettiin sanoa:
  • Tälhän pääsee mutkast tietä näkymättömiin.
  • On kierretty muutakin kun tahkoo, nähty muutakin kun nälkää ja syöty muutakin kun toisten eväit.

    Kyl tää aina kotiolot voittaa.
  •  Ei se voitto mut se matkustamiin, perusteltiin Kaiku-kuoron kilpailumatkoja


    Isän vakiovastaus kysymykseen ”mihin tää tie vie”: "Eihän se mihkää vie, paikallaahan se pysyy."
    Sama kaava, jos joku kysyi tyyliin ”jos käännyn tästä vasemmalle, niin onko kirkko siellä”: "On se siel vaikket käännykkää."


    • Paskareissu mut tulipahan tehtyä.
Vanhan sedän ihmettelyä 40-luvulta: Miä ajoin Korian suoraa kolmeekymppii, ja joku hullu tul ja pyhkäs ohi!
Poika oli niin innoissaan kun pääsii riiuulle Elimäelle, että vaihtoi pyöränkumeihin uudet ilmat.
Mimmi-mummin heila mietti, menisikö Mimmin kanssa kihloihin vai ostaisi uuden polkupyörän. "Osta polkupyörä", Mimmi tuumi ja pani bänksit eli
  • lähti läiskimää, lätkimää, lyllimää
  • Nyt mennää eikä meinata.
  • Otti ritolat.
  • Lähti lipettii.
  • Reissurelander.



Junanrataa ylittäessään isä katsoi ensin oikealle:
  • Tuolt ei tuu.
Sitten vasemmalle:
  • Eikä tuolt. Eihän sielt vois tullakkaa, sillonhan ne törmäis toisiisa.
Toinen versio samasta tilanteesta:
  • Ei täst eilenkää menny junaa.
Kovasta vauhdista:
  • Mahanalus jalkoi täys
  • Niin että hippulat vinkuu.
  • Aika kyytii


Ne käski meiät kylää

Meillä vieraita käsketään kylään, ei kutsuta, mutta sävy on silti yhtä kohtelias.

Isän tervetulotoivotuksia:
  • Kaatuka sisää!
  • Tervetuloo vaikka kuinka pienen lahjan kans!
  • Teist on ja tasain vastus – harvoin käyville vieraille.
  • Teist on ihan lähtemättömis.
  • Tu äkäsää!
  • Sehän on puhast lunta! Äiti perusteli, ettei vieraan tarvitse riisua kenkiä.
Erotessa tunnelmaa kevennettiin:
  • Lähtö itkua vailla.
  • Se läks kiivaast
  • Se läks vihasee/vihasaa.
  • Kun taas liikutte meilläpäin niin käykäähän ohi!
  • Oli kiva jutella. - Pena Laineen Ollille, kun miehet olivat nukkuneet koko Lahden-vierailun ajan kammarissa.

    Kiitos nyt tästäkin vähäst.
  • Mihkäs aikaa vieras olis kotoon jos nyt lähtis?
  • Mie TAAS lähen. - Sanoi lähtijä, joka oli jo ollut vähän aikaa lähdössä.
  • Tuli lähtö kun luteel.
  • Sinne män ja mäkätti männessää. - Kun joku häipyi eikä takasin kaivattu.

Totuuksia kanssaihmisistä

  • Noissa housuissa sykkii isänmaallinen sydän. Isän huomautus meille tytöille, kun vedettiin yöppärin housut melkein kainaloon asti.
  • Terve alkoholinpuna poskil, isä kommentoi punaposkista ulkoilijaa.
  • Olet siä käyny teerenpesän alla, isä kommentoi tyttären pisamia.
  • Tol sataa sieraimist sisää, isä kommentoi pystynenää.
  • Napaappaljaana – napa paljaana.
  • Napa näkyy naapurii, naapurin pojat nauraa.
  • Se on niin jellee.
  • Se on pollee.
  • Kikismies
  • Palpankilli – kova puhumaan.
  • Köpötin – kankeajalkainen.
  • Se on kun paska rattaas – kaiken aikaa vaivoina.
  • Mummon mussu ja taaton tassu ja äitin oma kulta.


     



  • Pampukka
  • Se on ollu ruoka-aikaan kotoon.
  • Tuumahaaru
  • Hauskan näköin naiseläjä
  • Silmä jukelis
  • Se käyttää lasei vaa näön vuoks.
  • Mis mun on hattu hä? - Jos jollain oli hattu silmillä.
  • Toises jalas oli tallukka ja toises ei mitää olukka.
  • Se ei o ihan tarkka.
  • Se on vähä tärähtäny.
  • Jos on lusikal annettu, ei voi kauhal vaatia.
  • Se on niin viksu että kun kolme kertaa selittää niin se kysyy jo että ”Hä?”
  • Ton sie keksit näppäräst. - Jos tarjosi höhlää ratkaisua ongelmaan.
  • Löytäähän se sokeakin kana joskus jyvän – kun joku yllättäen hoksasi vähän vaikeamman asian.
  • Se nauraa vasta toisel seipääl – heinänniitossa hitaammin tajuavasta sukulaisesta.
  • Höntti
  • Sil ei hilsekää heilaha.
  • Meni yli lipan.
  • Se sotkeutuu omaa näppäryyteesä.
  • Paraskin sanoja!
  • Ei se häävi tarvi olla joka toisest pääsee sanomaa.
  • Heppasa pappa
  • Vormuvartalo
  • Noin drumii meil ei tadrvita – serkkupoika isostasiskostaan
  • Klani
  • Varsinain epeli
  • Huumormies
  • Tokinain
  • Kalpea kun kalkkilaivan kapteeni
  • Se on niin mielin kielin – teeskentelee ihailua.

Tunteiden vietävänä

  • Taitan tehtä tyhmyyten, kun pyytän neitiltä yhten suutelman.
  • Ja me papit nauromma niin.
  • Voi kun joku joskus jotaa, kun ei kukaa koskaa mitää, kun aina kaikki vaan!
  • Kauheeta! Ei ollenkaan kauheaa vaan kamalan jännittävää.
  • Pomo kahvitti (haukkui) sen perinpohjasest.
  • Riita poikki ja voita välii.
  • Itku pitkästä ilosta, pieru kauan nauramisest.
  • Hui kun putkahin! Putkauttaa – säikyttää
  • Ingen hämming
  • Kurillaa - leikillään
  • Leikki leikkinä mut pylly pois tyynylt.
  • Jeskamandeera! Jestale!
  • Ne on ronis – suutuksissa.
  • Se on ihan pois päivilt/kauhkeissaa/nenä valkoseen.
  • Aatoksissaa kun Anttilan mylly
  • Ei saa sijojaa – on hermostunut
  • Pöllämystyny
  • Se on kun maasa myyny.
  • Piruuttaa/koiruuksissaa
  • Minuu niin kyllöittää/ miä olen niin saaneenain siit – kyllästynyt johonkin.
  • Miä olen kurkkuain myöten täynnä.
  • Minuu sapettaa.
  • Se juputtaa.
  • Minuu ottaa pattii
  • Se viisastelee – vitsailee.
  • Möllistää – näyttää kieltä
  • Miä olen ihan naatti (väsynyt)

Ilman näitä ei selvitty päivääkään

  • Olkai hyvä, sano Henner hevoselle.
  • Hekkee, mestar. - Teitittelymuoto, kun sinuttelu ”ole hyvä” on pelkkä ”he”.
  • Toi pois, sano maanmittar silakkakuppii. - Kun esim. lajiteltiin tai laskettiin jotain.
  • Mie itte on pappilan musta sika. - Jos pikkulapsi halusi tehdä jotain itte.
  • Siit se on eri, jos se on tuomarin härkä. - Tapa antaa periksi.
  • Jännää hommaa kun lannanajo/järkihommaa kun kananhoito.
  • Usot siä?
  • Usko peli!
  • Uskotko? Uskohan miä mitä kaver valehtelee.
  • Ei kuunaa olis uskonu.
  • Näkis vaa ja kuulis kohinan. - Jos ei ihan uskonut toisen puheita.
  • Puhu siä, miä pitelen hevost.
  • Miä arrrvasin ja miä harrrjasin monta kerrrtaa. - Kun äiti huuteli putsaamaan kengät sisään tullessa.
  • Miäkö? Siä siä, ei täs teititellä.
  • Reikä kun rengin pepus.
  • Toi-toi-toi-toi Toikkalan ämmä. - Kun joku aloitti tyyliin ”se oli toi...”
  • Kiusa se on pienempikin kiusa. - Esim. isä saadessaan lahjaksi kukkia.
  • Yks puhe kun pokas. - Lupaus on pidettävä.
  • Ei oo eikä tuu eikä teitä varten tilata. - Kun jokin on talosta loppu.
  • Rahat tai henki! Ei o rahaa ja henkikin haisee.
  • Pakko kun köyhän kuolema.
  • Pakko ei o kun kuolla eikä sitäkää jos jaksaa hengittää.
  • Järjesty kun manulle illalliin.
  • Ei pysty kykenee.
  • Äet hoe, Eljas puotti täin pattoo! Uo vaet, rupha se ol.
  • Äet hoe, Eljas pissas maitotonkkaa! Uo vaet, siivilöiäähä se. - Nämä kuultiin, jos joku erehtyi huutamaan apuun ”äitiiii!”
  • Eljas paljas pieras potkas kupparin ämmän kumoo.
  • Taa taa Taneli, Tanelin jalkoja/munia paleli.
  • Onks isäs lasimestar? Jos seisoi television edessä ettei toinen nähnyt kuvaa.
  • En miä o koskah kuullukkah että sanan peräh pannah hoo! - Jos toinen aloitti, ettei ollut koskaan kuullutkaan...
  • Äiti apteekissa: Olisko teillä jotain voidetta, kun pojallani on takapuolessa pieni finni? Poika viereltä: Vai viäl vinni kun on koko pers ruves! Jos joku mainitsi sanan ”finni”, sai kuulla koko tarinan tai pelkän ”vai viäl vinnin”.
  • Kysyisin herra Iisakkiselta. - Esim. äiti aloitti näin kysellessään, milloin tytöt aikovat tulla kotiin.
  • Älkäi kuulkai etteks työ, (mie olen pien ja pelkään viel).
  • Jos et o kunnol, miä lyön sinuu heinäl. - Flirttiäänellä.
  • Vie sie, mie vikisen, o vievinäs väkisin.
  • Eddäs kehdaad! - lainatttiin vanhaa Suomi-Filmiä.
  • Asiahan ei minulle mitään kuulu, mutta... - Lainattiin Pekka ja pätkä -elokuvaa, kun puututtiin toisen tekemisiin.
  • Kun lakkaa satamasta, haemme lakkaa satamasta.
  • Kun tänää sataa ja huomen sataa, niin se on jo kakssataa!-
  • Johan sen nyt näkee sokea ottallaa.
  • Tekeehän näit sokeatkin! Pentin oivallus, kun hän halusi kokeilla rottinkitöiden tekoa.
  • Sil käy viuhka. - Jollain kävi tuuri.
  • Ton kitalaki päivettyy. - Liiasta puhumisesta.
  • Älä hupsi.
  • Älä muuta viserrä.
  • Kuinkas nyt suu pannaa? Kuis hurisee?
  • On kun tikka puun kyles. - Pieni mies ison naisen rinnalla.
  • Veiks kissa kielen?
  • Kiertää kun kissa kuumaa puuroo.
  • Tuo tullessas, vie mennessäs.
  • Aina paree! - Jos toinen keksi paremman vaihtoehdon.
  • Pal paree
  • Ihlan mahloton.
  • Pullikoia – panna vastaan
  • Puljata – vaivalloisesta tekemisestä
  • Ei tu kuulookaa.
  • Kyllä jämpti on niin.
  • Jos niiksee tulee.
  • Avain jäi pianon päälle ylioppilaslakin viereen. - Piruiltiin jos joku yritti esittää liian hienoa.
  • Viimenää kun löyty avain, niin avaimenreikä on hukas. - Kotiovea avatessa.
  • Onks sul avain? Mul on ollu avain pikkupojast asti. - Isä vastasi näin joka kerta kun joku varmisti, että avain tuli mukaan.
  • Ens rinnalle ja sit vasta ohi. - Isä Salmelle, kun kilpailivat ruskettumisesta.
  • Se voittaa joka häviää. - Kun huomasi, että uhkaa hävitä pelin tai kisan.
  • Isän vitsi: Kauko Kiito on menny naimisii Maija Mehun kans.
  • Äiti ja Elvi olivat mökillä turvana, kun lapset kävivät iltapissillä ja lauloivat aina: ”Mä vartiossa seison nyt yössä yksinäin, vain taivaan tähti seurana on mulla...”
  • Akan lillukat läks! - Isä kommentoi pihatöitään lainaten kuusaalaismiestä, joka raivasi puutarhaansa.
  • Kaik män eikä viel piisantkaa.
  • Voip olla. Eikhän. Näköjää. - Käytettiin itsenäisinä lauseina vastauksena toisen kysymykseen.
  • Menenkö? Me JOS. - Tarkoitti ”senkun menet”, jos-sana lausuttuna painokkaasti.
  • Lehaht kun varpusparvi. - ripulikakasta
  • Löi vattan rikki.
  • Siä sit et siihe kaki, mihkä siä kykistät. - Kun toinen ei osannut päättää.
  • Äiti, miä kakinkin näin päin. - Kun vaihtoi suunnitelmaa.
  • Yy kaa koo nee, istu isän polvelle. Äiti sano älä istu, isä sano istu VAA! - Kun mentiin järveen kastautumaan.
  • Ensin mennään saunaan, sitten syödään vasta. - Aina kun mökillä oltiin menossa löylyihin.
  • Onks sauna valmis? Onhan se ollu valmis jo monta vuotta, kuului isän vastaus joka kerta.
  • Men saunaa kun kroppas sanoo. - Isän suomennos lauseesta ”Mens sana in corpore sano.”
  • Hyvin menee mutta menköön.
  • Potut pottuina.
  • Pokko. - Hellittelynimitys pojalle.
  • Kipases nuoremmakses. - Sanoja saattoi itse olla se nuorempi.
  • Eikä ollu kehujatkaa kaukaan. - Kun joku kehui omia tekemisiään.
  • Nyt rupes Lyyti kirjottaa.

  • Pannaa haisemaa.
  • Äiti, missäs isä on? Söi saippuaa ja halkes.
  • Siin siä ole harvinaisen oikeas. - Myönteinen kommentti.
  • Asia harvinaisen selvä. - Vähän kireä kommentti, kun toinen neuvoi liikaa.
  • Ittekkää en olis paljon paremmin osannu. - Isän kehut jos toinen onnistui.
  • Nyt menee hevosenleikiks.
  • Tommosia movvikoita! - Matalalla äänellä, kun ihmeteltiin jotain erikoista.
  • Etupäässä takapäässä – aina jos joku erehtyi hienostelemaan etupäässä-sanalla.
  • Riippuu siitä mistä se roikkuu. - Vastaus kysymykseen, joka vaati vielä tarkennusta.
  • Tillukoia. - Kävellä lattialla kaatuneessa vedessä tai jauho/multakasassa.
  • Paistaa särkee – flirttailla
  • Siin ei kauan nokka tuhise. - Se käy nopeasti.
  • Ei o kiirettä, kunhan heti.
  • Alta aikayksikön
  • Sassii. Pikee pikee. Niinkun olis jo. - Nopeasti.
  • Saat olla halleluja, että... - Varma että.
  • Halleluja, saisinko veisata samasta kirjasta? - Kun halusi katsoa toisen kirjaa tai lehteä.
  • Onko neiti neiti, vai onko neiti rouva?
  • Ei käy, muuten kävis.
  • Väril ei o välii, kuhan se on punain.
  • Järkiää – kerta kaikkiaan, selvyyden vuoksi, pohdinnan jälkeen...
  • Järin. - (ei) kovin
  • Jonnii verran
  • Tää päivä meni Punaselle ristille/Pelastusarmeijalle – hukkaan.
  • Saako olla Sotahuuto? Kajauta menemään! - asukkaan vastaus Sotahuuto-lehteä kauppaavalle.
  • Eiks sana kuulu vai eiks se vaan tehoa? - Jos ei käskyä toteltu.
  • No tiä tahtos.
  • Se siitä ja sen kestävyydestä.
  • Jakkas(t). - Kunhan, jahka...
  • En tullu siit hulluu hurskaammaks.
  • Tasan tarkkaan.
  • Heitti veivisä.
  • Mummo heitti lusikaan nurkkaan. - Kuoli.
  • Lapsosein. Maakari. Rötsö. Rateva. Katsie. Totues – vakavissaan. Mokoma, mukoma. Suijailla. Lankiaa – kaatuu. Metka. Venka. Murhavenka. Kekata. Hönätä – hoksata. Mojova. Hetsiltää. Tolviis, silviis, tälviis. Öylöön – eilen. Rypästä. Keija.
  • Ei se o niin noko nuukaa.
  • Kukas hullu se nyt olikaa/missäs hullus se olikaa? - Hullu on tässä = ihme.
  • Nenä käkiää.
  • Niinnoinnoin                                                               
    Kymintehdas Mäyrämäeltä kuvattuna
  • Tehas – tehakses. Meidän taivutusmuoto isän työpaikalle.
  • Onneks olkoo, vanhaks tulkoo, rikki menköö, revetköö. - Onniteltiin toista uudesta vaatteesta tai tavarasta.
  • Puhu ittestäs vaa. - Kun toinen sanoi esim. että ”myö ollaa vähis varois”.
  • Hartiat mattoo! - Koiran tai lapsen kanssa leikkiessä.
  • Rautatieläisperheen lapsikatrasta huhuiltiin: anna aina rauha matkustaville! - Anna, Aina, Rauha, Matti, Kustaa, Ville
  • Yritys hyvä kymmenen! - Kannustettiin jos vähän epäonnistui.
  • Mitäs tää meriteeraa? - merkitsee
  • Miä en ymmärrä mihkä miä repiäisin. - Kun oli liikaa hommia.
  • Tää on yhtä hullunmyllyy.
  • Tullaan tullaan, toimehen me tullaan, aina on markka kahviin ja pullaan. - Vastattiin kun joku huusi että tulka jo!
  • Minä tunnen pappenheimilaiseni.
  • Valmis kun Melper sotaa.
  • Muija ostaa mööpelii vaikkei talos o viinan tilkkaa. - Isän kiusottelua, kun äiti esitteli esim. uutta kippoa.
  • Kerta se on ensimmäinkii.
  • Mitä isot eellä, sitä pienet peräs.
  • Se on lujil. - Elämä on kovaa.
  • Leikkii, lauluu, laskentoo, ympäristöoppii ja askarteluu. - Isän ja äidin käsitys lukujärjestyksestä.
  • Koko konkkaronkka.
  • Kas näin tekee osuuskauppaväki.
  • Mitäs muuta, sano puotipoika ja taas pisti sokerpalan suuhusa.
  • Omat eväät kun entisel kerjäläisel
  • Jatkuval syötöl
  • Ei siin on mitää vitsii ruveta... - Ei ole järkevää/mitään ideaa/ ruveta...
  • Sa terveisii.
  • Pannaa rahat poikimaa.
  • Tot rahantuloo ei voi estää. - Jos sai jonkun pikkusumman.
  • Ne elää varmal puheel. - Eivät ole naimisissa.
  • Huomaa sen tyhmempikii.
  • Jäi kun nalli kalliolle.
  • Siin on vinha perä.
  • Tulest siä tänne joka kaikki asiat tiiät.
  • Hykieenisesti käsin koskematta
  • Arvaa mitä. Lännes on itä.
  • Ei maksa vaivaa. Siperian lakeus on suuri ja Sonja siellä lunta lapioi. Mut Sonjalla on hiton huono tuuri, kun tuuli aina uutta lunta toi. - Laulettiin kun joku teki lumitöitä.
  • Hans vili vili vili pompompom.
  • Duju daju?
  • Kykkysillää. Lynkäsillää – nojaa kyynärvarsilla pöytään. Kylkimyyryy. Kelteisillää.
  • Kun miä en o koskaa mitää sulle antanu... - Isä sanoi ojentaessaan esim. lattialta löytyneen kymmenpennisen.
  • Ei suurin surminkaa
  • Se on ihan onnen omiaa sille. - Juuri sopiva.
  • Onnenpotku persuksiin, kun joku lähti esim. kokeisiin.
  • Kahtee pekkaa. - Kaksistaan.
  • Sanooks tää mitää sulle? - Ymmärrätkö tätä?
  • Alko jyrkiät viikot ja reikäleivät. - Tammikuussa juhlapyhien jälkeen kokonaiset viikot ja reikäiset leivät.
  • Men jauhot suuhu.
  • Omal painollaa
  • Luulo ei o tiedon väärtti. - Jos joku aloitti ”miä luulin...”.
  • Jätti kun lehmä paskasa
  • Siin oli enemmän onnee kun ymmärryst.
  • Hiljaisuus, kuvaus, kamerat - nostakaa Tarzan puuhun.
  • Esimmäksee
  • Mult men ihan maku koko asiast
  • Top tykkänää
  • En saa ittestäin irti
  • Määrääjätäti – Tytin määritelmä perheen pääemännästä
  • Se saa syyä omii oksennuksiisa. – On ansainnut tilanteensa
  • Sitä saa mitä tilaa.
  • No jos ei seura kelpaa, niin... - Kun toiset eivät huomanneet tarpeeksi.
  • Sulkeudun suosioonne.
  • Oman onnesa nojas
  • Jonkun kontol – Vastuulla
  • Hyvä kun mikä
  • Minäkö puhuisin käsilläni, ei sinne päinkään. - Sanottiin vilkkaasti elehtien.
  • Ulkomaille Uttii
  • Tulla hätii
  • Äiti opetti aluslakanan petaamisen sairaalatyyliin.
  • Iskä sanoi huvitelleensa nuorena poikana niin, että laittoi jalan peiton alta ulos, ja rupes palelemaan, niin nykäs sen takas.
  • Aikapäivii (sitte)
  • Kaaheen aakee laakee
  • Isä sanoi äitiä emännäksi
  • Asiat hollillaa

Ei kommentteja:

Palokunta marssi - syksy on virallisesti alkanut

Kuvat: Raine Martikainen UPM Kymin tehdaspalokunta on jälleen marssinut syykauden alkaneeksi. Veteraaneista, aktiivipalokuntalaisista, a...