maanantai 9. toukokuuta 2016

Pukkisaaresta Niementielle Jukka Airolan kuvin

Jukka Airolalla on kokoelma valokuvia Kuusaanniemestä, lapsuutensa kotikulmilta. Suurimman osan tämän jutun kuvista Jukka on ottanut itse 70-luvulla, mukana on lisäksi muutama kuva hänen lapsuudestaan - varmaan isä Veikon ottamia. Yksi kuva on toiseltakin Veikolta, Hakalan. Kuvasarja vie retkelle vuosikymmenten takaiseen Niemeen, jolloin tehdas ei ollut vielä laajentunut nykyisiin mittoihinsa.




Vielä 80-luvulla pääsi kuka vain kävelemään rantatietä Pukkisaareen.  Viereinen kuva on vuodelta -72, mutta maiseman voi kuvitella samannäköiseksi vuosisatojen taa


Sivusto portti.kuvat.fi kertoo paikasta: "Pukkisaaren vanhoja kutsumanimiä ovat Miehonlinna ja Linnasaari. Kansantarinoiden mukaan kallioinen saari olisi rautakaudella ollut linnavuori ja toiminut ihmisten pako-, vartio- ja puolustuspaikkana. Todisteita tästä muinaislinnasta ei ole löydetty.
Saari on ollut uiton kannalta tärkeä tukkien erottelukohta, ja siellä toimi Kymin Uittoyhdistyksen uittokeskus 1800-luvun lopulta 1990-luvun alkuun asti. Saarella oli myös uittoveneiden kunnostuspaikka sekä varastotiloja. Tukinuiton loputtua vuonna 2002 rakennukset jäivät rapistumaan vailla käyttöä. Alueen nykyinen omistaja UPM-Kymmene sulki saareen johtavan huonokuntoisen puusillan muutamaa vuotta myöhemmin."





Nämä kuvat on otettu 20.11.77. Ylemmässä on villatehdas, alempi on Lappakosken alavirran puolta.




Viereinen kuva on otettu Pukkisaaresta, jonka halki kulki ennen Kuusankosken ja Valkealan kunnanraja. "Kuvaaja on seisonut Pukkisaaren kalliolla vähän kunnanrajasta länteen, siis Kuusaan puolella. Valkealan puolella ei liene koskaan ollut tällaista siltaa, vaan ainoastaan uittopuomien varassa ollut kelluva silta. Kävely-yhteys Miehoon lienee katkennut jo 60-luvulla, mutta kuvan silta purettiin liian lahona vasta 2000-luvulla, ehkä 2010", Jukka Airola kertoo.





Airolan poikia saman sillan vierellä, ilmeisesti 50-luvulla, vaikka kuva voisi hyvin olla vuosikymmeniä nuorempi tai vanhempikin.











Pukkisaaren uittopäällikön talo, Airolan mukaan "uittoyhdistyksen talo Pukkisaaressa. Se on siellä vieläkin autiona ja jonkin verran vandalisoituna."
 

Tämän kuvan kohteesta Jukka Airola muistaa vain, että se on jokin Peräniemen taloista. Se voisi olla Kuusaanniemi-kirjan (Kimmo Seppäsen kirjoittama Koti Niemessä, työ tehtaassa) talo numero 37, Vilhelmiina ja Juho Silanderin talo. "Talo oli korkean katajan ja sorakiven koillispuolella. Rakennus oli pystylaudoin vuorattu, punaiseksi maalattu ja siinä oli kaksi kamaria ja keittiö - yhteensä 24 neliötä", kirja kertoo. Miksei - voisivathan kuvan talon mitat olla jotain 3 kertaa 8 metriä.


Tästä talosta Airola on varma: Äijälä. Seppäsen kirjan mukaan talo oli rakennettu 1900-luvun alussa ja pysyi paikallaan 1980-luvulle asti. Sen isäntä oli Antti Äijälä, ja talo oli viimeinen Niemen maatalo. Äijälä myi talon vuonna 1911 Kymiyhtiölle. 1920-luvun alussa talossa oli kolme asuntoa vuokrattuna eri perheille, ja kirja kertoo seuraavien vuosikymmenten vilkkaasta muutosta Äijälään ja sieltä pois.

Kun tultiin Peräniemestä kohti Kaarteenlahtea, tien ja joen väliin jäi komea Vinbergin talo, kirjakauppias Josefina Winbergin talo. Siitä ja sen vaiheista on Kimmo Seppäsen tarkka kuvaus Vellikupin numerossa 13. Talo poikkesi ulkonäöltään herraskaisena, kooltaan 106-neliöisenä Kuusaanniemen muista rakennuksista. Vinbergin nimen lisäksi taloon liittyvät Herlinit ja Varikset, Winberg puolestaan perusti Kirjakaupanmäelle sen ensimmäisen kirjakaupan. Vellikupin kirjoitus kertoo myös kiinnostavia juttuja talon puutarhasta.

Tässä talon aitta, Vinbergin tai Variksen aittana tunnettu, Jukka Airolan kuvaamana:


 Loikataanpa välillä joen toiselle puolelle katsomaan, miltä Kaarteenlahti näytti vastarannalta katsoen 50-luvulla. Kuvan on ottanut Veikko Hakala. Vuosi on aikaisintaan 1958, koska Koskela ja Koskelankujan talot on jo rakennettu. Suomen ensimmäinen elementtisilta, Ekholmin silta, valmistui jo 1956.



                                Alla postikortti Kaarteenlahdesta, taustalla vanha Kymintehdas.





Kaarteenlahdessa oli myös mattolaituri. Anita Korkalainen muistelee Kaarteenlahden paikkaa:

Kaarteenlahdessa oli "Niemen" puolella  uimaranta, joessa oli 
siinä kohdin matala pieni hiekkaranta, jonne tieltä oli jyrkkä polku 
alas  - ei haitannut, uimareita riitti. Lahdessa oli myös kaksi 
pyykki/mattolaituria, toinen uimarannan vieressä ja toinen ns.
Sahanrannassa, näihin oli tosin tehty puuraput kulkemista helpottamaan. 
Laiturit olivat kesäisin kovassa käytössä, välillä saattoi tulla 
sanaharkkaakin "vuoroista". Pestävät matot ja muu pyykki rahdattiin 
rantaan melkein joka huushollissa olevilla puu- tai kumipyöräisillä 
käsikärryillä, matot jätettiin rantaan tehdyille puomille valumaan ja 
haettiin kotipihaan myöhemmin - joskus mutta harvoin oli matot 
"löytäneet" uuden kodin.





Airolat asuivat Myllyhuokontien ja Niementien risteyksen tuntumassa. Jukka Airola kertoo: "Niementie 50 eli Myllyhuokontie 2. Asuimme tässä syksystä 1953 kesään 1964. Täältä muutimme Melkunmäelle, ja taloon tulivat Olkinuorat."


"Yhtiön tiedotusosasto oli tässä evakossa 1970-luvun lopussa. Aikoinaan talossa oli sahanhoitajan asunto, Valtteri Mäkelän koti. Rakennuksen on piirtänyt Bengt Salin", Jukka Airola kertoo.



Niementie 50:n takana näkyy Koskelankujan taloja, taustalla joen yli kulkeva putki.




Näkymä talon sisäpihalta kallion kupeesta.


Pikkupojan takana on Myllyhuokontie 1 äskeisen talon naapurissa. "Tässä asui Eino Nieminen vaimoineen. Vaimon nimi lienee ollut Aili, mutta minulle hän oli aina 'Matin mummo' , sillä Niemisten tyttären Sirkka Arangon poika Matti, minua vähän nuorempi, oli usein tässä talossa ja leikin hänen kanssaan. Erkki ja Sirkka Aranko asuivat Myllyhuokon pohjoisosassa, kunnes he muuttivat uuteen taloon Valtakadulle. Eino Nieminen kuoli melko varhain, ja sen jälkeen tähän taloon tuli uudet asukkaat", Jukka Airola kertoo.

Myllyhuoko oli kuin oma maailmansa muista asumuksista erillään. Talot olivat hyvin samanlaisia kuin Puistokadun "sokertoppatalot". Rurik Wasastjerna kertoo: "Wolmar Forsbergin Kuusaanniemen Myllyhuokoon ja Puistomaan Puistokadulle suunnittelemat kaksi talotyyppiä ovat ulkoiselta hahmoltaan hyvin samanlaisia pyramidikattoisia neliömäisiä rakennusmassoja. Myllyhuokon talot valmistuivat vuonna 1917, Puistomaan talot 1919."

"Edellisissä oli tiilikate, Puistokadun taloissa peltikate. Isommassa talotyypissä pohja on jaettu neljään yhtä suureen asuntoon. Pienempi tyyppi käsittää kaksi keittiön ja kamarin asuntoa.  - - - Kumpikin versio perustuu suureen (6 x 6 m) hellahuoneeseen, jonka sisäisellä jäsentelyllä on koetettu erottaa asumistoimintoja tuberkuloositutkimusten suositusten mukaisesti. Myllyhuokoon tuli seitsemän nelitaloa ja yksi paritalo.


(Rurik Wasastjerna: Kolme tehdasta, yksi
kunta.Osa 1.)
 


Tämä kahden mäen väliseen solaan rakennettu asuntoryhmä on purettu 1900-luvun loppukymmenillä.




Viereiset talot on kuvattu vappuna -57. Jukka Airola kertoo: "Nämä kaksi taloa ovat Niementie 52 ja 54. Kuvattu Myllyhuokontie 2:n ikkunasta. Nämä talot on purettu jo kauan sitten. Niementie on kuvan oikeassa laidassa. Lähimmästä talosta oikealle on virkamiesklubi Koskela. Takana ja ylempänä näkyy pitkän talon (muistaakseni 6 asuntoa) pääty. Siitä oikealle rakennettiin neljä 'virkamiestaloa', jotka ovat siellä edelleen",  Airola sanoon tarkoittaen Koskelankujan rakennuksia.







Viereinen kuva on otettu mäeltä Niementien yläpuolelta. Kouvolan nettikartassa paikka on nimeltään Koskivuori. Oikealla vanha Kymintehdas.





Matka jatkuu Niementielle, nykyiselle Liljeqvistintielle - arkkitehti Bertel Liljequistin kunniaksi nimetylle. Nimi ollaan vihdoin muuttamassa oikeaan asuun: Liljequistintieksi. Käydään vielä läpi Niementien pyörätieosuutta. Sen varrella olevat talot näkyvät vanhassa sahasta otetussa kuvassa.




Tämä kuva Niementieltä näyttää jotenkin väärältä, kun piippua kuvittelee Kymintehtaan piipuksi. Mutta sahalla kuvan vasemmassa laidassa on tietenkin ollut oma piippunsa, jolloin maisema asettuu kohdalleen. Kuva on UPM:n keskusarkistosta.

Keskellä tien ylälaidassa näkyy sama talo kuin seuraavassa kuvassa. Eikös tämä ollut siellä vielä 80-luvullakin?





Jukka Airola: "Tässä asui ystäväni Timo Mankki, minua vähän yli vuoden vanhempi, kunnes Mankit muuttivat muualle 50-luvun loppupuolella."



"Niementie 46, Haagin Jussin talo - yhtiön työsuhdeasunto", Airola kertoo. Jussin tyttärentytär Hannele Viljakainen kertoo, että talon yhdessä huoneessa asui Jussi Haagin äiti. Hannele puolestaan asui itsekin pikkuserkkunsa Mervin kanssa talossa yhteiskoulun viimeisellä luokalla ollessaan - täältä oli lyhyempi matka kouluun kuin Tähteestä.







"Tässä taisi asua työnjohtaja Heiskala."











Niementie 44. Paljon ei tilaa talon ja kallion väliin jäänyt.






Tämä talo on rivistön ainoa jäljellä oleva. Ennen se sijaitsi Niementien ja Eerolantien kulmauksessa, nykyisin Liljequistintien ja Käpylänrinteen risteyksessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penan kirjeitä Eilalle 16. Sisustuspuuhia

Pentti Niemisen viimeinen opiskeluajan joululoma on takanapäin. Kevätlukukausi -47 käynnistyy ikävöinnin merkeissä - kuinkas muuten. Nyt 13....