tiistai 20. joulukuuta 2016

Eilan tarina. Kalenterimerkintöjä nuoruusvuosilta, elokuu -39

Eilan tarina on oman äitini elämästä. Äiti kirjoitti nuoresta asti muistiin päivän tapahtumia. Nämä merkinnät on poimittu hänen kalentereistaan, joita on säilynyt kolme: vuosilta 1939, 1945 ja 1946. Ollaan sodan kynnyksellä, mutta nuoren neidon muistiinpanoissa vilahtelevat vain kuvaukset kavereiden kanssa liikkumisesta, ihastuksista ja joskus töistä - äiti oli Kymiyhtiön varastolla kirjurina. Uskon, ettei äiti olisi pahastunut tyttövuosiensa muistiinpanojen julkaisemisesta. Hän kertoi minulle joskus muistojaan nauhallekin - tuskin piilossa pidettäviksi silloinkaan.
Eila töissä Kymiyhtiöllä

ELOKUU

Marjat ja omenat alkavat kypsyä, viimeinen oikean rauhan kesä pitkään aikaan on lopuillaan. Eila käy töitten jälkeen tädillään Hakaloilla syömässä marjoja monena iltana, joskus äitinsäkin kanssa. Välillä maistellaan muutakin. Perjantaina 4. elokuuta: "Saunassa Eilan kanssa ja senjälkeen Helénillä kirsikoita syömässä, Eila, Pirre, Jaska ja minä! Hauskaa." Parin viikon kuluttua omenat alkavat kypsyä: "Kävin hakemassa Nurmiselta omenia ja senjälkeen läksin kuviin yksin."

Elokuvateatterit ovat taas avanneet ovensa - ainakaan Eila kavereineen ei ole käynyt koko kesänä kuvissa tätä ennen. Maanantaina 14. elokuuta Eila käy Matin, "velipuolen", kanssa katsomassa elokuvan Huomio professori ja keskiviikkona Iltatähdessä elokuvan Neljän tytön sankari. "Oikein hauskat kuvat. Sellaisista kuvista pidän ja sellaisia saisi olla useamminkin." Perjantaina Eila näkee elokuvan Tanssijatar Maria Krassnowa. "Anna Sten oli siinä. Pidän hänestä." Seuraavana perjantaina ollaan taas elävissä kuvissa. "Elämä on kummallista. Karlsson pyysi minua kanssaan tänään kuviin. Olin hänen kanssaan Kouvolassa, elok. Frader (?) Horn. Ihana ja katkera ilta samalla. Hän lähtee huomenna pois." Vielä kuun viimeisenä päivänä Eila käy Impi-äidin kanssa kuvissa muttei kerro leffan nimeä.

Salme ja "velipoika" omenatarhassa.
Sääksniemen tanssilava on auki elokuussakin. Eila ahkeroi kuun ensimmäisestä illasta lähtien parketilla.  "Hauskaa oli niin että. Sain tanssia melkein joka tanssin. K. oli myös siellä. Tulin kotiin Karlssonin kanssa. Hän on hauska poika." Onkos tämä se "praktikantti herra Karlsson"? Tiistaina 8. elokuuta Eila on taas Sääksniemessä. "Kotiin tulin erään harjoittelijan, Lundqvistin kanssa. Hän sanoi että minä olen päänahanmetsästäjä kun minä kuulemma viettelen nuoria miehiä ja tuotan heille sydänsuruja. Hauska ilta." Äiti!! Sääksniemessä pyöritään myös torstaina ja lauantaina, sunnuntaina, seuraavana tiistaina, lauantaina... laskujeni mukaan yhdeksän kertaa tansseissa elokuun aikana. Välillä on hoopoa ja Eila tulee melkein heti pois. Välillä taas on niin hauskaa, ettei olisi uskonutkaan etukäteen. Yksin ei tarvitse tulla kotimatkaa, ellei halua. "Olisin väkisin saanut saaton eräästä Kouvolan pojasta mutten huolinut. Tulin yksin kotiin. Hauskaa."

Urheilukentällä Kirsti, Eila Mauno, Pirre ja Jaska


Yhtenä iltana Eila istuu serkkujen luona Hakalalla kuuntelemassa kuunnelman Kun Aaltoska osti haitarin. Heillä on kiva ilta, rauhaisan tunnelman voi kuvitella, kun muistaa Hakalan talon ja ihanan pihapiirin sireenimajoineen. Elokuun 9. päivänä Eila käy urheilukentällä katsomassa yhtiön osastojen tyttöjen pesäpallo-ottelua. Talousosasto voitti Ky. paperitehtaan 22-1. "Sen jälkeen menin vielä töihin. Olin töissä 22 asti mutta kyllä minua sitten illalla väsytti kovasti (tavallista)".

Vasemmalla Eila
Yhdet häätkin elokuulle osuvat, oikein hauskat. Saamme tietää, että Laineen Penttikin oli siellä ja että Eilalla ei ole koskaan ollut häissä niin hauskaa kuin nyt - hän sai aina tanssia - mutta emme sitä, ketkä mahtoivat olla morsian ja sulhanen.

Turvallisuustilanne muistuttaa itsestään. Sunnuntaina 6. elokuuta Eilan on mentävä rokankeittoon Kouvolaan: "Keittämässä ruokaa rajalta tuleville linnoittajille. Kävimme välillä urheilukentälläkin ja Manskissa sekä asemalla kahvilla. Oikein hauska päivä." Mahdollinen huoli unohtuu, kun siskon perhe tulee Mäyrämäelle Lahdesta. Olli lähtee takaisin jo sunnuntaina mutta Nelly ja Juha jäävät viikoksi. Maanantaina 21. elokuuta: "Sain tänään Endelíltä kirjeen ja valokuvia. Aake ja Hannu olivat illalla meillä. Söimme kovasti omenia ja tanssimmekin vielä vähän. Hannu Nellyn kanssa ja Aake minun kanssani. Hauska ilta."

Endel hiihtää.

Tiistaina 22. elokuuta taivaalla loimottavat revontulet. Eila käy Hakalalla ja Sääksniemessä. "Tullessa näimme mahtavat revontuletkin. Niin mahtavia ja kauniita näkee harvoin täällä." Eila räytyy jonkun pojan takia, Sääksniemikään ei huvita, kotona vaan karviaisia syödään ja käsitöitä tehdään. Selvyyttä ei tule, ketä ikävöidään. Ainakin Clausia, sitä herra praktikanttia, joka on hyvä poika ja lähtenyt kesätöidensä jälkeen muualle. Mutta myös joku Jaakko saa kirjeen: "Lennä oi lempeni laulu maitten ja metsien taa, sano et ikävä täällä mun on, aatoksein kaikki hän saa."

Elokuun viimeinen päivä on torstai. "Aamulla aikaisin herätti äiti minut ylös. Kävimme Kouvolan torilla äidin kanssa. - Ostin kengätkin itselleni vaikken kyllä Kouvolasta vaan täältä. Illalla kuvissa äidin kanssa."

Eilan tarina. Kalenterimerkintöjä nuoruusvuosilta, heinäkuu -39

Eilan tarina on oman äitini elämästä. Äiti kirjoitti nuoresta asti muistiin päivän tapahtumia. Nämä merkinnät on poimittu hänen kalentereistaan, joita on säilynyt kolme: vuosilta 1939, 1945 ja 1946. Ollaan sodan kynnyksellä, mutta nuoren neidon muistiinpanoissa vilahtelevat vain kuvaukset kavereiden kanssa liikkumisesta, ihastuksista ja joskus töistä - äiti oli Kymiyhtiön varastolla kirjurina. Uskon, ettei äiti olisi pahastunut tyttövuosiensa muistiinpanojen julkaisemisesta. Hän kertoi minulle joskus muistojaan nauhallekin - tuskin piilossa pidettäviksi silloinkaan.

HEINÄKUU
Eila lomailee heinäkuussa mm. veneillen.

Alkukuu kuluu töissä ja huvituksissa. Eila-kaima on lomalla, joten meidän Eilalla on "töitä rutkisti". Iltaisin Eila käy Sääksniemessä, mutta yleensä kommentti on "ei mitään erikoista", vaikka tanssiakin saa kovasti. Keskiviikko on oikein ankea: "Ei mitään erikoista. Kaikki menee vaan pikkuhiljalleen. Toivoisin melkein ettei minua olisikaan. No, kyllä se siitä lutviutuu. Olin ylitöissä. K. kävi katsomassa ja saattoi kotiin. Ei se enää ole ennallaan eikä tule enää koskaan olemaankaan."  Jälkiviisas miettii Eilan pitkästymisestä lukiessaan, että vain muutaman kuukauden kuluttua noin tasapaksu elämä tuntuisi paratiisilta.

Vaihtelua töihin ja tansseihin tuovat käynnit Lappalalla, jossa Eila-ystävä ja Lahja ovat kesänvietossa. "Sain kalasoppaa ja hyvää oli. Kiikuimme ympärikiikussakin ja lauloimme, että ´Lennä vie lempeni laulu...´ Oikein hauska ilta." Näin kertoo keskiviikon merkintä, ja perjantaina Eila polkee jälleen Lappalalle ystäviään katsomaan. "Siellä on aina niin hauskaa."

Lappalalla on näin hauskaa.
Maanantaina 17.7. on Eilan ensimmäinen kesälomapäivä, ja hän lähtee Lahteen Nelly-siskon perheen luo. Tiistaina ei tapahdu mitään erikoisempaa, Juha vain on sairas mutta paranee toivottavasti pian. Mistähän syystä siskonpoikaa sanottiin tuolloin Juhaksi mutta aikuisena Jukaksi?

Keskiviikkona 18-vuotias alkaa jälleen kuulostaa virkeämmältä. "Täällä on eri söötti postipoika. Hänellä on niin kauniit ruskeat silmät. Olen ihastunut hänen silmiinsä." Juha rupeaa paranemaan, ja päästään lomailemaan. "Olimme rannassa Juha Veikko ja minä. Minulla oli seuraakin kaksi miestä. Toinen heistä pyysi minua lauantaina uudestaan. Hauskaa." Ja lauantaina rantalomailu jatkuu herraseurassa. "Se toinen heistä (kultahammas) oli siellä niinkuin hän sanoikin. Hauskaa vaan on kun on lomaa."

Juha, Nelly ja Olli Laine
Sunnuntaina ollaan siskonperheen kanssa retkellä Vesijärvellä ja Päijänteellä. Maisemiakin katsellaan: "Pitkä vaalea poika Vääksyn kanavalla. Hauskaa." Nyt kyllä! Omat teiniajan päiväkirjamerkinnät alkavat vaikuttaa ihan fiksuilta tähän verrattuna. Toisaalta kiukuttelin myös Aino Kallaksen, kuuluisan kirjailijan, päiväkirjamerkintöjä lukiessani, että miksi hän ei kerro muusta kuin pojista ja omista tunnekuohuistaan. Mutta kuka sitä nyt alle kaksikymppisenä ymmärtäisi kuvailla työtä, yhteiskunnallista tilannetta, elinoloja tai muita itsestäänselvyyksiä. Sen verran Eila muistaa kertoa, että hän tekee puseroa, varmaan kutomalla, koska "teen toista hihaa parast aikaa".

Eila ruorissa
Lauantaina ja sunnuntaina Nelly ja Olli vievät Eilan ja Juhan veneajelulle. Lauantaina "Ajelemassa vähän kuin moottorilla. Minäkin sain ajaa. Ajelimme vaan pienellä Vesijärvellä, kun oli niin ilta." Sunnuntaina ajellaan lisää ja otetaan kuviakin. Eila lähtee kotiin 19.30 junalla ja ehtii vielä tansseihinkin. "Illalla Sääksniemessä ja hauskaa oli."

Maanantaina 31.7. Eila on taas töissä. Työpäivän jälkeen  väsyttää, hän viettää illan kotona ja tekee puseron kaulusta.


  Maaliskuussa Kyyti-kirjastojen lukuhaaste tarjoaa kirjoja, joissa on kirjeitä. https://kyyti.finna.fi/themes/custom/files/lukuhaasteen_min...