torstai 13. helmikuuta 2014

Vanhainkodilla viimeinen sammuttaa valot


Kuusankosken vanhainkodin käytävä humisee hiljaisuutta. Asukkaat ovat muuttaneet Mehiläisen hoivakotiin keskustaan  helmikuun ensimmäisellä viikolla 2014. Vain hoitajia on jokunen jäljellä. Kaupunki säästää rahaa, kun asukkaat ja valtio maksavat tehostetusta hoivapalvelusta isomman osan kuin vanhainkotipalveluista.




Marketta Laurila toimi vuodenvaihteeseen asti vanhainkodin toisella osastolla osastonhoitajana ja nyt kesään ja työelämän päättymiseen asti hoivatyön esimiehenä.
- Edessä on luopuminen vanhasta ja asennoituminen uuteen kuten kaikilla työelämänsä lopettavilla, ihan normaali tilanne. Mutta kyllä työyhteisön hajoamista joutuu mielessään käsittelemään, Laurila sanoo.

Työvuosia Laurilalla tulee vanhainkodissa täyteen 24 - hän aloitti talossa vuonna 1990. Rakenteiltaan talo oli silloin samanlainen, mutta pintaremonttia on tehty sen jälkeen, ja hoitohenkilöstö on muokannut paikkaa kodinomaisemmaksi.
- Kun nyt pyritään siihen, että huone olisi asukkaan koti, niin kyllähän me täällä laitoksen sisällä on sitä ajattelua pidetty yllä jo kauan. Asukkailla on omat tavarat, omat vaatteet ja viihtyisä ympäristö.

Puitteet ovat Laurilan mielestä ihan kohtuulliset.
- Onhan tämä uuden ja nykyaikaisen rinnalla vanhahtava. Mutta eivät seinät yksin ratkaise. Tämä on saatu viihtyisäksi, olemme saaneet tarvitessamme apuvälineitä. Meidän on helppo päästä juhlasaliin ja kuntoutukseen, täällä käy vierailijoita. Ei tämä ole ollenkaan huono paikka vanhuksen asumiseen, Laurila kuvailee edelleen preesensissä. Talohan on tyhjentynyt vasta edellisellä viikolla.


Alkuajat sairasosastona

Kuusankoskelle alettiin kaivata sairasosastoa jo 40-luvulla, kun vuonna 1923 valmistunut kunnalliskoti oli  tupaten täynnä. Kuten Eeva Kiviahon laatima Historiikki Kuusankosken kunnalliskodin vaiheista Mäkikylän palvelukeskukseksi vuosilta 1923-1992 kuvaa: "- - laitoksessa vallitsi sietämätön ahtaus hoidokkimäärän ollessa jatkuvasti 104-105, joista 40 kuuluisi sairasosastolle ja 15 Halikon piirisairaalaan". Monen vaiheen jälkeen päädyttiin rakentamaan sairasosasto kunnalliskodin viereen. Se valmistui vuonna 1956 kaksikerroksisena.

Vähitellen sairasosasto alkoi muuttua vanhusväestön hoitopaikaksi, kun muut erityisryhmät saivat omat laitoksensa. Kymenlaaksoon valmistui Valkealan B-sairaala mielisairaille, seuraavana vajaamielishoitoon rakennettu Keskuslaitos ja lopulta invalidien palvelutalo.

Vuosina 1986-88 sairasosastolla tehtiin iso remontti, jolloin neljän hengen huoneet muutettiin yhden tai kahden hengen huoneiksi, ja osaan saatiin oma wc. Puolet huoneista oli yhden, puolet kahden hengen asuttavia. Viimeisinä vuosina asukkaita oli kummallakin osastolla 22



Puitteet määräävät, miten eletään


Useimpia elo toisen kaverina samassa huoneessa ei ole häirinnyt.
- Meillä on varmaan Kouvolan hoidollisimmat potilaat. He ovat petipotilaita, jotka eivät paljon ympäristöään pysty hahmottamaan, hoivatyön esimies Marketta Laurila kertoo.

Vanhainkoti on tarjonnut paikan henkilöille, joiden elämässä muut vaihtoehdot on jo käyty läpi - kotona asumisen tukeminen ja kevyemmät palveluasumisen muodot. Jossain vaiheessa on tehty ratkaisu, että ihminen on ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa.
- Onhan tehostettu palveluasuminenkin toki ympärivuorokautista. Täällä me olemme hoitaneet ihmisen loppuun asti, ei ole siirretty asukasta sairaalaan eikä terveyskeskuksen vuodeosastolle.

Sairaalasta vanhainkoti on eronnut siinä, että sairaalassa olemiseen pitää olla lääketieteellinen syy.
- Sairaalan tai vuodeosaston ei pitäisi olla kenenkään koti, mutta siellä saattaa joutua olemaan pitkään, koska ei ole paikkaa muualla. Me pystymme antamaan perushoivan lisäksi tietyn määrän lääkinnällistä hoitoa: haavahoidot, diabeetikon hoidot. Mutta esim. suonensisäiseen nesteytykseen meillä ei ole mahdollisuutta, Marketta Laurila kuvaa erikoissairaanhoidon ja vanhainkodin eroja.

Sen sijaan tehostetusta palveluasumisesta vanhainkotihoito ei eroa asiakkaan kannalta mitenkään. Suurin ero on palveluiden maksamisessa. Vanhainkodissa hoitomaksuun kuuluu kaikki perustarpeiden tyydytys ruoasta virkistykseen. Tehostetussa palveluasumisessa palvelut hankitaan omaan laskuun.

Kuusankoskella ei enää vanhainkotia

Mäkikylän vanhainkotiosastojen myötä laitoshoito loppuu Kuusankoskelta. Kaupunki luopui kokonaan 58 asukkaan hoitamisesta ja ostaa palvelut yksityiseltä.


Marketta Laurila sanoo ajattelevansa asiasta kaksijakoisesti.
- Eihän kehitystä voi jarruttaa. Asukas saa Mehiläisessä uudet, tilavat huoneet. Toisaalta meillä oli niinkin huonokuntoisia asukkaita, että kaikki eivät pysty niistä hyötymään. Vaikka uusi hoitaja olisi kuinka hyvä, vanhalta ihmiseltä menee kauan uusien ihmisten kanssa opetteluun - varsinkin niiltä, jotka eivät pysty ilmaisemaan itseään. Olisiko ollut jokin pehmeämpi keino, että heidät olisi voitu hoitaa täällä loppuun saakka...

Muuttoviikko oli monenlaisten tunteiden aikaa. Osa asukkaista oli selvästi huolissaan tulevasta.
- Me yritimme rauhoittaa, ettemme omalla käytöksellämme lietsoisi epävarmuutta. Kun tiesimme ettei muuta vaihtoehtoa ole, otimme asiat tyynin mielin.

Omaiset kritisoivat aluksi muutosta, osa tiukkaankin sävyyn: miksi siirtää liikkumatonta sänkypotilasta omaan huoneeseen, oman kylpyhuoneen käyttäjäksi, kun tämä ei pysty siitä nauttimaan. Myös maksuasiat askarruttivat ja palveluiden hankkiminen itse.
- Asukas saa tietysti niihin Kela-korvaukset ja asumistuet, mutta silti oma osuus lisääntyy. Mutta aika teki tehtävänsä, ja kun omaiset saivat tietoa uusista oloista, he loppujen lopuksi olivat muutossa hyvinkin mukana, Laurila kertoo.

Uusi paikka tosiaan vaatii asukkailta ja omaisilta omaa toimintaa. Tähän asti vanhus on saanut kaiken talon puolesta.
- Nyt heillä kuuluu vuokraan asunto, sänky ja patja. Jos haluaa huonekaluja tai tekstiileitä, ne on hommattava itse.

Asiakas on päähenkilö vanhassa ja uudessa paikassa

Hoiva ja palvelut ovat Laurilan mukaan samat uudessa ja vanhassa hoitopaikassa.
- Ne eivät saakaan muuttua, koska palvelut lähtevät vanhuksen tarpeista. Tietysti jokainen tekee sen omalla käsialallaan - toinen vain välttämättömän, toinen taas ajatellen tehtävänsä vanhuksen näkökulmasta. Yksityisellä puolella on osallistava ja kuntouttava henki, vanhus otetaan mukaan. Mutta meillä on sama periaate kuin Mehiläisessä, ei jätetä vanhusta vuoteeseen. Jokainen puetaan ja nostetaan sängystä ainakin joksikin aikaa, Laurila muistuttaa.

Kuntouttava ote tarkoittaa ihan tavallisia arjen asioita.
- Kun vanhus talutetaan omasta huoneestaan ruokapöytään, ei tule aina ajatelleeksi, että se on sitä kuntoutusta. Meillä on ollut myös fysioterapeutti, joka katsoo tarkemmin, mistä kukin hyötyy ja antaa ohjeita täsmäkuntoutuksiin.

Marketta Laurilan osastolla on kiinnitetty huomiota siihen, että hoitajat eivät istuskele kansliassa tarpeettomasti.
- Aamupäivähän menee joka tapauksessa kiinteästi omien asukkaiden kanssa. Iltapäivällä on sitten varaa miettiä ajankäyttöä vapaammin. Asiakkaan kohtaaminen ja hänen kanssaan oleminen täällä palvelukeskuksessa on tärkeämpää kuin pölyjen pyyhkiminen tai epäoleellisuudet. Pitää miettiä, mikä on tärkeää, kun asukas on uskottu tänne meidän hoitoon, Laurila painottaa.


Henkilöstölle löytyi muita töitä

Työntekijämäärä Laurilankin osastolla on pienentynyt hänen tulovuodestaan. Mäkikylässä ei enää siirretä potilasta vanhainkotipuolelle yleisiltä osastoilta, kun voimat alkavat hiipua. Niinpä henkilökuntaakin on kannattanut tasata Mäkikylän eri talojen välillä.
- Nythän on taas valtakunnalliset suositukset, joita ei saa alittaa, eli 0,6 hoitajaa asukasta kohden. Meillä se on ollut pikkasen alempi, vaikka minut laskettiin mukaan - mitä nykyisin ei saisi tehdä. Nyt meitä oli osastolla 14, 90-luvun alussa 16-17, Laurila laskeskelee.

Pienelläkin väkimäärällä osasto on pärjännyt organisoimalla, hyvällä asenteella ja yhteistyöllä.
- Hoitotyössä on ikuisuuskysymys, että meitä on liian vähän. Sitten työt vain suunnitellaan niin, että ne ehtii työvuoron aikana tehdä.

Uudet hoivatyön suuntaukset ovat lisänneet vaatimuksia vanhusten ehdoilla toimimiseen.
- Mutta se on toisaalta palkitsevaa. Kun on omahoitaja-järjestely, niin omahoitaja saa suunnitella ja ideoida omaisten kanssa. Se ei ole välttämättä rasite vaan tuo rikkautta työhön. Eihän meillä kuitenkaan koko se kahdeksan tuntia ole juoksemista, onhan siinä rauhallistakin aikaa, Marketta Laurila kertoo.

Mäkikylän vanhainkodin henkilöstöä Laurila kuvailee pääasiassa hyväksi.
- Tähän pitää sitoutua ja tätä pitää haluta tehdä. Ne, jotka eivät sovellu sellaiseen, hankkiutuvat muualle. Kaikillahan hyvät ja huonot päivät vaihtelevat, mutta periaatteessa työyhteisö on hyvä - Laurila kuvailee.


Mäkikylän vanhainkoti on kiinnostanut myös nuoria hoitajia. Moni on ensin ollut opiskeluaikana siellä harjoittelussa ja tullut valmistuttuaan tuttuun paikkaan töihin.
- Minulla on se käsitys, että vanhusten arvostus on nuorten keskuudessa noussut, Laurila sanoo.

Vanhainkodin henkilöstölle taattiin työn jatkuminen toisaalla heti ensimmäisessä palaverissa. Osa hakeutui oma-aloitteisesti toisiin töihin kaupungin sisällä. Loppuun asti pysyneillä on tieto, minne he siirtyvät. Osa jää Mäkikylään, joku siirtyy Kotiharjuun, joku Jaalaan - eri puolille isoa Kouvolaa. Kotipalveluihin lähteekin tässä vaiheessa vain yksi, vaikka alussa kerrottiin, että juuri avopalveluihin tarvitaan työntekijöitä vanhainkodiltakin.
- Päätöstä vanhainkodin lopettamisesta perusteltiin sillä, että panostetaan kotihoitoon. Kauhean moni ei sinne halunnut, mutta yks kaks kotihoidon paikkoja ei ollutkaan, Marketta Laurila ihmettelee.

Tehostettuun hoivapalveluun siirtyminen säästää kaupungin rahaa
Asumispalvelujohtaja Ulla Leskijärvi

Kun valot sammuvat Kuusankosken vanhainkodista, pohjoiseen Kouvolaan jää enää Jaalan vanhainkoti 17 paikkansa kanssa. Muu ympärivuorokautinen hoito on tehostettua palveluasumista. Vanhainkoteja jää koko Kouvolaan vielä muutama, Valkealakotiin ja Kotiharjun palvelukeskukseen. Myös Anjalakoti ja Sippolakoti ovat pieniä vanhainkoteja.
- Mutta ainakin Jaalan vanhainkotipaikat on tarkoitus muuttaa tehostetuksi palveluasumiseksi - sen suunnittelu alkaa 2015, kertoo asumispalvelujohtaja Ulla Leskijärvi, joka vastaa Kouvolan pohjoisen alueen ympärivuorokautisesta hoidosta.

Leskijärvi sanoo, että tehostetun palveluasumisen ja vanhainkodin eli laitoksen eron huomaa arjessa vain kustannusten hoitamisessa.
- Tehostettu palveluasuminen on avohoitoa, siinä asukas on vuokrasuhteessa ja ostaa tarvitsemansa palvelut erikseen. Palvelumaksu määräytyy myös asukkaan tulojen mukaan: mitä suuremmat tulot, sitä korkeammat maksut. Vähintään 170 euroa kuussa jää asukkaan omaan käyttöön.

Kuntien intoa muuttaa vanhainkodit tehostetuksi palveluasumiseksi vauhdittaa Leskijärven mukaan hinta.
- Valtio tulee enemmän mukaan tehostetun palveluasumisen kuin vanhainkodin kustannuksiin. Avohoidossa suuri osa asukkaista saa vuokraan asumistukea. Olemme jo monta vuotta odottaneet lakia tai asetusta siihen, miten tehostetun palveluasumisen maksut määräytyvät. Nythän kunnat saavat itse päättää sen. Laitoshoidon hinta, 85% eläkkeestä, on asetuksella määrätty ja kaikkialla Suomessa sama, Ulla Leskijärvi selvittää.

Mäkikylän asukkaiden talous menee tiukemmalle heidän muutettuaan Mehiläiseen.
- Kun käteen jäävästä 170 eurosta maksaa lääkkeet, se pienentää käyttövaroja. Maksukatto toki rajaa lääkeskustannukset noin viiteenkymppiin kuussa, Leskijärvi laskee.

Ei loppuelämää sairaalasängyssä

Viime vuosien suuntaus vanhusten asumisen järjestelyissä on perustunut ajatukseen, ettei kenenkään tarvitsisi viettää loppuelämäänsä sairaalassa. Mutta tarkoittaako se vanhainkoteja, siis laitoshoitoa, vai esim. terveyskeskuksen vuodeosastoja?
- Varmaan juuri terveyskeskussairaaloita. Siellähän huoneissa on 2-4 potilasta, ja esim. meillä Mäkikylän vanhainkodissa suuri osa oli jo yhden  hengen huoneissa.

Maan hallitus hämmensi vanhusten ja omaisten mieliä esittäessään vuodenvaihteessa, että yhä enemmän pitäisi luopua laitoshoidosta ja hoitaa vanhukset kodeissa. Laitoshoitoonhan pääsee vain, jos ei enää selviä kotona.
- Ajatus oli ehkä se, että vanhuksille pitää varhaisessa vaiheessa antaa niin paljon tukea kotiin, että he voisivat asua kotona mahdollisimman pitkään. Vasta viimeisimmässä vaiheessa tultaisiin ympärivuorokautiseen hoivapalveluun. Meiltäkin lähti Mehiläiseen asukkaita, jotka ovat olleet vanhainkodissa 10 vuotta. Se on hirveän pitkä aika, mutta ennen tultiin niin hyväkuntoisina laitokseen, kertoo Ulla Leskijärvi.

Esitys tehtiin säästömielessä, koska laitoshoito on kallista.
- Laitoshoitoa on kuitenkin jo purettu monissa kunnissa. Epäilen, että siitä ei enää saada säästöä siinä määrin kuin hallitus toivoo, asumispalvelujohtaja Leskijärvi pohtii.

Kouvolassa on sitä paitsi jo panostettu varhaiseen tukeen.
- On palveluohjausta, gerontologista sosiaalityötä ja kotihoitoa pyritään tehostamaan. Kun meiltä Mäkikylästä vapautuu vanhainkodin työntekijöitä, heitä halutaan kotipalveluun. Tänä vuonna noita avohoidon vakansseja ei vielä täytetty säästösyistä, Leskijärvi kertoo.

Lisää muutoksia tulossa

Kouvolassa hoivakotipaikkaa jonottaa tällä hetkellä yli sata vanhusta. Akuuteissa tilanteissa asukkaille järjestyy lyhytaikaispaikka, ja jotkut jäävät odottamaan vakituista paikkaa siinä. Mutta iso joukko vanhuksia on väärässä ympäristössä.

Suma purkautuu hiljalleen. Osa Kouvolan vanhustenhoidon muutoksista muuttaa myös vanhusten elinympäristöä, osa vain maksukäytäntöjä - asukkaille kalliimpaan mutta kaupungille halvempaan suuntaan.
Viime syksynä Keltakankaan hoivakoti entisessä sairaalarakennuksessa lopetettiin, ja asukkaat siirtyivät Mehiläisen hoivakotiin Myllykoskelle. Tänä keväänä Kaunisnurmen vanhainkoti muuttuu tehostetuksi palveluasumiseksi. Marjoniemessä sulkeutuu terveyskeskuksen yksi vuodeosasto, ja sieltä potilaat siirtyvät remontoituun ja pian avattavaan Harjukotiin. Toistaiseksi Valkealakoti ja Harjukoti jäävät vanhainkodeiksi.

Kuusankosken vanhusten asumisesta myös täällä:

Kunnalliskodin historiaa:
http://minkuusas.blogspot.fi/2014/02/kunnalliskodista-se-alkoi.html

Kustaankoti - uusi hoivapaikka keskustassa:
http://minkuusas.blogspot.fi/2014/02/kustaankoti-paasi-ripeasti-arkirytmiin.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penan kirjeitä Eilalle 16. Sisustuspuuhia

Pentti Niemisen viimeinen opiskeluajan joululoma on takanapäin. Kevätlukukausi -47 käynnistyy ikävöinnin merkeissä - kuinkas muuten. Nyt 13....