maanantai 9. kesäkuuta 2014

Verlasta Suomen filmikylä

Vanhoja kuusaalaisia maisemia, ihmisiä ja koneita, työntekoa ja juhlia kuuden lyhytfilmin verran. Tätä tarjosi Verlan Elävän kuvan päivä lauantaina 7.6.2014. Ilouutinen lupasi, että tämä ei jää tähän - jatkoa seuraa tulevina kesinä. Onhan Verlan nyt jatkuvasti lunastettava arvonimensä, jonka yleisö taputti hyväksytyksi jo ennen kuin oli kuullut kulttuurineuvos Eero Niinkosken perustelut ehdotukselleen "Suomen  filmikylä".

Taustaa filmikyläksi julistautumiselle antaa se, että tehdasmuseossa esitettävä elokuva "Näin tehtiin Verlassa käsipahvia" on pyörinyt siellä yli 40 000 kertaa. Sitä on siis näytetty ylivoimaisesti enemmän kuin mitään muuta lyhytelokuvaa Suomessa, ja sen on nähnyt yli puoli miljoonaa katsojaa.

Yleisöä riitti lauantaina molempiin näytöksiin, eikä moni tahtonut tuolillaan pysyä, kun rainoilla vilahteli tuttuja kasvoja ihmeellisesti nuortuneina ja nostalgisia näkymiä menneiden vuosikymmenten Kuusankoskelta ja vähän kauempaakin. Eero Niinikosken välijuonnot sisälsivät sisäpiirin tietoa ja maukkaita tarinoita filmien tekoajoilta - olihan miehellä itsellään ratkaiseva osuus elokuvien synnyssä tai saamisessa käyttöön. Hän oli työnsä puolesta mukana käsikirjoittajana, selostusten laatijana, musiikin toimittajana tai tilaajana. Kuvaamisesta vastasivat paikallisista osaajista Kalevi Pihkala ja Heikki Jokiniemi.

Ensimmäinen näytös ohi, yleisö kiittelee Niinikoskea (vas.)
Elokuvista ensimmäinen, "Vanhaa Kymintehdasta" vuodelta 1928  tuli Kymiyhtiön filmiarkistoon Elokuva-arkiston lahjana. Yhtiö nimittäin lahjoitti sinne 70-luvulla vanhan filmiprojektorinsa, ja saaja tarjosi vastalahjaa. Asiaa toimittanut Niinikoski ehdotti sitten näkemäänsä lyhytfilmiä vanhasta Kymintehtaasta vastalahjaksi, ja tätä kautta se oli nyt Verlankin yleisön nähtävänä. Esityksen aikana kuultiin huokauksia, kun mennyt maisema heräsi henkiin silmien edessä: Myllyhuokon talot, Kymintehtaan sauna, tehtaansairaala... Erityisen veikeitä kohtauksia elokuva tarjosi 20-luvun lastentarhoista, joissa niin tädit kuin lapsetkin liikehtivät eloisasti, suorastaan ylivilkkaasti.
- Tuossa kuvaaja on varmasti pyytänyt, että nyt vähän liikettä, Niinikoski nauratti mykkäfilmin yleisöä.

Satavuotisjuhlat häkellyttävät nykykatsojaa 

Yli 40 vuotta sitten osattiin todella järjestää juhlia. Sen osoittaa elokuva satavuotista historiaansa juhlistavasta Kymiyhtiöstä, joka piti väelleen 16 eri tilaisuutta. Häkellyttävin on pääjuhla, jonka lounastilaisuudessa oli 7400 yhtiöläistä puolisoineen. Tilaisuus on päässyt Quinnessin ennätyskirjaan Suomen suurimpana lounastilaisuutena, ja siltä se myös näyttää. Tehdassaliin on katettu pöytää kilometreittäin, ja juhlavieraiden rivistöt tuovat mieleen Pietarintorin väkimassat Vatikaanissa paavin joulurauhan julistuksen hetkellä.

Hämmästyttävää oli sekin, että 2400 yhtiöläisveteraania tuotiin paikalle henkilöautoilla, sellaisilla amerikankaaratyyppisillä. Bussilakko nimittäin esti linjurien käytön. Juhlafilmin jälkeen nähtiin esitys erikoisesta tukkirautatiestä, jota pitkin yhtiö siirsi puuta vesistöstä toiseen Honkataipaleella. Siitäkin on kulunut vasta 40 vuotta, kun lämmittäjä mätti veturin uuniin lapiolla koivuhalkoja motin reissua kohti.

Toiseenkin näytökseen riitti yleisöä.
Vielä häkellyttävämpää oli katsella elokuvaa "Tekijät esiin" vuodelta 1981. Voikkaan paperikone 4 toimi vuodet 1903-1979. Loppuun asti paperinteko tuolla koneella oli lähes käsityötä - ja jalkatyötä - puhumattakaan kiipeilystä, kurottelusta, pujottelusta koneen alle ja työsuojelumielessä kyseenalaisten konstien käytöstä. Aika nimeltä "ennen vanhaan" on siis niin lähellä.

"Verlan Maria" muistuttaa tehtaan historiasta, joka päättyi 50 vuotta sitten. Sen selostajana oli maankuulu kuusaalainen, näyttelijä Eeva-Kaarina Volanen. Eero Niinikoski kertoi, miten hän oli äänityksissä Jokiniemen ja Volasen kanssa, ja Eeva-Kaarina alkoi selailla studiorakennuksen aulan tiskillä olevaa kirjaa: "Onko tämä teidän vieraskirjanne?" Tiskin takana oleva tyttö hätääntyi, ettei kirjaan saa koskea koska se on hänen varauskirjansa. "Mutta kyllä meillä vieraskirjakin on. Se on johtajan huoneessa, ja se haetaan aina kun meillä on oikein suuria tähtiä." Eeva-Kaarina oli Eeroon vilkaisten todennut tytölle: "Vai on teillä sellainen vieraskirja."

"Paperifantasian" modernin tanssin esitys Jorma Uotisen tanssiryhmältä viittaa Kymin paperitehtaan PK9:n käynnistymisjuhliin vuonna 1989.

Elokuvien jälkeen jäi miettimään, miten tärkeää on tallentaa nykyhetkeä. Ei aikaakaan, kun se on jo nostalgista muisteluaineistoa saman ajan kokeneille ja valtava tietolähde uusille polville. Yksi kuva kertoo - ja valehtelee - enemmän kuin tuhat sanaa, mutta entäs kun kuvia vilisee silmien editse 24 kuvan sekuntivauhdilla äänen kanssa? Silloin voi vai ihmetellä, miten äkkiä kaikki onkaan muuttunut.

Siis lisää ja joutuin, jos saa pyytää.

Peruskorjattu seuratalo on hieno esityspaikka.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jukka Pennanen, kenraali joka kotiutui Kuusaalle

Kenraali Jukka Pennanen saapuu täsmälleen oikeaan aikaan tapaamispaikalle. Enää en hämmästele korkean sotilashenkilön rennon kohteliasta käy...