tiistai 20. joulukuuta 2016

Eilan tarina. Kalenterimerkintöjä nuoruusvuosilta, heinäkuu -39

Eilan tarina on oman äitini elämästä. Äiti kirjoitti nuoresta asti muistiin päivän tapahtumia. Nämä merkinnät on poimittu hänen kalentereistaan, joita on säilynyt kolme: vuosilta 1939, 1945 ja 1946. Ollaan sodan kynnyksellä, mutta nuoren neidon muistiinpanoissa vilahtelevat vain kuvaukset kavereiden kanssa liikkumisesta, ihastuksista ja joskus töistä - äiti oli Kymiyhtiön varastolla kirjurina. Uskon, ettei äiti olisi pahastunut tyttövuosiensa muistiinpanojen julkaisemisesta. Hän kertoi minulle joskus muistojaan nauhallekin - tuskin piilossa pidettäviksi silloinkaan.

HEINÄKUU
Eila lomailee heinäkuussa mm. veneillen.

Alkukuu kuluu töissä ja huvituksissa. Eila-kaima on lomalla, joten meidän Eilalla on "töitä rutkisti". Iltaisin Eila käy Sääksniemessä, mutta yleensä kommentti on "ei mitään erikoista", vaikka tanssiakin saa kovasti. Keskiviikko on oikein ankea: "Ei mitään erikoista. Kaikki menee vaan pikkuhiljalleen. Toivoisin melkein ettei minua olisikaan. No, kyllä se siitä lutviutuu. Olin ylitöissä. K. kävi katsomassa ja saattoi kotiin. Ei se enää ole ennallaan eikä tule enää koskaan olemaankaan."  Jälkiviisas miettii Eilan pitkästymisestä lukiessaan, että vain muutaman kuukauden kuluttua noin tasapaksu elämä tuntuisi paratiisilta.

Vaihtelua töihin ja tansseihin tuovat käynnit Lappalalla, jossa Eila-ystävä ja Lahja ovat kesänvietossa. "Sain kalasoppaa ja hyvää oli. Kiikuimme ympärikiikussakin ja lauloimme, että ´Lennä vie lempeni laulu...´ Oikein hauska ilta." Näin kertoo keskiviikon merkintä, ja perjantaina Eila polkee jälleen Lappalalle ystäviään katsomaan. "Siellä on aina niin hauskaa."

Lappalalla on näin hauskaa.
Maanantaina 17.7. on Eilan ensimmäinen kesälomapäivä, ja hän lähtee Lahteen Nelly-siskon perheen luo. Tiistaina ei tapahdu mitään erikoisempaa, Juha vain on sairas mutta paranee toivottavasti pian. Mistähän syystä siskonpoikaa sanottiin tuolloin Juhaksi mutta aikuisena Jukaksi?

Keskiviikkona 18-vuotias alkaa jälleen kuulostaa virkeämmältä. "Täällä on eri söötti postipoika. Hänellä on niin kauniit ruskeat silmät. Olen ihastunut hänen silmiinsä." Juha rupeaa paranemaan, ja päästään lomailemaan. "Olimme rannassa Juha Veikko ja minä. Minulla oli seuraakin kaksi miestä. Toinen heistä pyysi minua lauantaina uudestaan. Hauskaa." Ja lauantaina rantalomailu jatkuu herraseurassa. "Se toinen heistä (kultahammas) oli siellä niinkuin hän sanoikin. Hauskaa vaan on kun on lomaa."

Juha, Nelly ja Olli Laine
Sunnuntaina ollaan siskonperheen kanssa retkellä Vesijärvellä ja Päijänteellä. Maisemiakin katsellaan: "Pitkä vaalea poika Vääksyn kanavalla. Hauskaa." Nyt kyllä! Omat teiniajan päiväkirjamerkinnät alkavat vaikuttaa ihan fiksuilta tähän verrattuna. Toisaalta kiukuttelin myös Aino Kallaksen, kuuluisan kirjailijan, päiväkirjamerkintöjä lukiessani, että miksi hän ei kerro muusta kuin pojista ja omista tunnekuohuistaan. Mutta kuka sitä nyt alle kaksikymppisenä ymmärtäisi kuvailla työtä, yhteiskunnallista tilannetta, elinoloja tai muita itsestäänselvyyksiä. Sen verran Eila muistaa kertoa, että hän tekee puseroa, varmaan kutomalla, koska "teen toista hihaa parast aikaa".

Eila ruorissa
Lauantaina ja sunnuntaina Nelly ja Olli vievät Eilan ja Juhan veneajelulle. Lauantaina "Ajelemassa vähän kuin moottorilla. Minäkin sain ajaa. Ajelimme vaan pienellä Vesijärvellä, kun oli niin ilta." Sunnuntaina ajellaan lisää ja otetaan kuviakin. Eila lähtee kotiin 19.30 junalla ja ehtii vielä tansseihinkin. "Illalla Sääksniemessä ja hauskaa oli."

Maanantaina 31.7. Eila on taas töissä. Työpäivän jälkeen  väsyttää, hän viettää illan kotona ja tekee puseron kaulusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penan kirjeitä Eilalle 16. Sisustuspuuhia

Pentti Niemisen viimeinen opiskeluajan joululoma on takanapäin. Kevätlukukausi -47 käynnistyy ikävöinnin merkeissä - kuinkas muuten. Nyt 13....