perjantai 21. maaliskuuta 2014

Enomaa - kuusaalaisten legendaarinen kunnanlääkäri

Kuusankoskelaisten kunnanlääkäri Erik B. Enomaa oli maineensa veroinen mies. Hänestä kerrotaan edelleen lukuisia tarinoita, jotka kaikki ovat lähes totta. Tarinoiden taakse saattaa peittyä tosiasia, että Erik B. Enomaa oli myös pätevä, hyvin ammattitaitoinen yleislääkäri, jolle potilaan tilanne oli pääasia. Tästä puolesta kunnanlääkärimme elämää saa pienen käsityksen, kun tutustuu hänen albumeihinsa. Palapelistä puuttuu paljon paloja - mutta pitääkö meidän kaikkea toistemme elämästä edes tietää? Enomaasta kertovat tarinat seuraavat perässä pikapuoliin.




Erik Bernhard Eklund syntyi Lahdessa 7.11.1909. Hän oli tosiaan yli 30-vuotiaaksi nimeltään Eklund, mutta vaihtoi sukunimensä Enomaaksi 40-luvun alkupuolella. Erik Enomaan leski Anna-Liisa Enomaa kertoo, että Erikin vanhemmat erosivat kun tämä oli lapsi, ja poika muutti isovanhempien luo Helsinkiin. Valokuvakansiossa on muutamia kuvia pojan lapsuudesta, yhteen niistä  hän on syystä tai toisesta lehdestä leikannut otsikon Perheen musta lammas.

Erik B. Eklund kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä ja aloitti sen jälkeen lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Opintojen alkuvaiheessa Erik suoritti asepalveluksen 1929-30. Sotaväestä hän astui reserviin vänrikkinä ja jatkoi opintojaan.

1930-luku kului opintojen ja harjoittelujaksojen parissa ja työelämässä. Enomaan 50-vuotis-uutisessa vuonna 1959 lehtileike kertoo: "… syntynyt Lahdessa. Lääketieteen kandidaatin tutkinnon hän suoritti vuonna 1934 ja tuli lisensiaatiksi vuonna 1941. Hän on toiminut lääkärinä Helsingin Diakonissalaitoksen naistenosastolla, Viipurin lääninsairaalassa, Kirvussa, Terijoella, Vehmaalla, Nivalassa, Pöytyällä, Yläneellä, Aurassa ja Oripäässä sekä Virroilla. Karhulan vt. tehtaanlääkärinä hän oli kolmen kuukauden ajan vuonna -44. Täältä hän siirtyi Kuusankoskelle."

Sodassa lääkärinä ja taistelijana

Varusmiespalveluksensa Enomaa (Eklund) päätti siis vänrikkinä. Sotilaspassi kertoo, että hänet ylennettiin vuonna 1937 reservin lääkintäluutnantiksi. Talvisodan syttyessä hän lähti rintamalle lääkintäupseerina ja toimi päällikkölääkärinä Karjalassa. Sotilaspassi kertoo, että hän osallistui Laatokan – Karjalan hyökkäystaisteluihin ja Kannaksen asemasotaan.

Välirauhan aikana Enomaa jatkoi lääketieteen opintojaan. Toukokuun 22. päivän lehdessä on Helsingin yliopiston ilmoitus: ”Lääketieteenlisensiaattitutkinnon ovat suorittaneet lääket. kandidaatit E. B. Eklund, - - . Lääket.lisensiaatti O.M Fieandt, E. B. Eklund, U.K. Elonen, M.A. Kurkipää ja S. Vainio ovat julistetut laillistetuiksi lääkäreiksi.” Kesäkuun 25. päivä 1941 alkoi jatkosota.


Sinne jonnekin, Eklund ilmeisesti ylinnä portailla
Kun jatkosota syttyi kesäkuussa -41, Eklund ylennettiin saman kesän elokuussa lääkintäkapteeniksi. Jatkosodassa hän toimi lääkintäjoukkueen johtajana, lääkintäkomppanian päällikkönä ja jalkaväkirykmentti 49:n lääkärinä.

Talvi- ja jatkosodassa Enomaa kantoi mukanaan kameraa. Albumiin on talletettu valokuvia rintamalta erilaisista tilanteista. Useissa ollaan tietenkin haavoittuneiden parissa, potilaspöydän tai sairasauton vierellä.

Erik Enomaa seurasi sairaalatöiden ohessa sodan tapahtumia myös lehdistä. Albumeiden välistä löytyy lehtileikkeitä sotatoimista Viipurissa ja Kannaksen maaseudulla. Enomaa on myös ottanut talteen venäläisten ja saksalaisten sotapropagandaa, ilmeisesti lentolehtisiä, joissa suomeksi, venäjäksi ja saksaksi houkutellaan vihollista astumaan rajan yli aseetta ja liittymään vastapuolen joukkoihin. Sotilaspassin kommentti omistajansa käytöksestä on ”hyvä”. Palveluksesta Enomaa vapautettiin 2.12.1944.

Kuusaalle "vain väliaikaisesti"

Erik Enomaa valittiin 23 hakijan joukosta Kuusankosken kunnanlääkäriksi syyskuussa 1944. Erityisesti haettiin sisätautien, lastentautien ja veneeristen tautien osaajaa ja henkilöä, jolla on sosiaali- ja virkalääkärikokemusta ja hyvä kansalaiskunto. Tehtävään Enomaa siirtyi Viipurin sotilassairaalasta. Alussa hän oli ainoa kunnanlääkäri. Kunnan toinen lääkärinvirka perustettiin Voikkaalle vuonna 1951, kolmas  Kuusankoskelle 1972. Vertailun vuoksi: vuonna 1944 Kuusankoskella oli asukkaita 16 480, nykyisin asukkaita on lähes 20 000 ja lääkärinvirkoja 10.


Enomaan työsarka oli alusta lähtien Kuusankoskella lähes rannaton. Päivystys- ja vastaanottotyön ohella hän hoiti terveystarkastukset ja lääkärikierrot niin lasten kuin vanhustenkin laitoksissa, osallistui päätöksentekoon terveyslautakunnan puheenjohtajana 1945-76 ja Kuusankosken aluesairaalan kuntainliiton liittovaltuuston jäsenenä 1973-76, oli kansanterveyslain mukaisen suunnittelutoimikunnan jäsen 1971, luennoi ja valisti – sanalla sanoen toimi yhdenmiehen terveyskeskuksena, kuten eräs paikkakuntalainen asian ilmaisi.
 
Lehtileikkeet kertovat muutamasta tilaisuudesta. Marraskuussa -44 hän oli mukana pitämässä luentokursseja 17 vuotta täyttäneille nuorille naisille. Enomaan aiheena Yhteiskoulun tiloissa pidettävillä kolmen viikon kursseilla oli seksuaalihygienia ja sukupuolitaudit.

Otsikolla ”Onnistunut syöpäjuhla Kuusankoskella” lehti kertoo kunnanlääkäri Enomaan pitäneen tervehdyspuheen syöpäjuhlassa seuratalolla. Hän oli kertonut taustaa ovelta ovelle -keräykselle. Maan kuolleisuuden suurimpia yksittäisiä syitä oli syöpä, siihen kuoli vuosittain 5000 ihmistä. Syövästä voisi kuitenkin parantua, jos sädehoitolaitteita olisi muitakin kuin ainoa, Helsingissä sijaitseva. Keräyksellä hankittiin rahaa sädehoitolaitteisiin. Vanhaa kuusaalaista sykähdyttää jutun maininta illan muusta ohjelmasta. Musiikista vastasi Kaiku-kuoro solistinaan rouva Toppila. Pitkän ja täsmällisesti esitetyn naisvoimisteluohjelman hoitivat Puhdin naiset – ja miehet, siis naisvoimisteluohjelman. Illan pääkohtana tri Mikko Eirto piti esitelmän syövästä ja sen synnystä.


Erik Enomaalla oli tarkoitus tulle Kuusankoskelle väliaikaisesti, mutta toisin kävi. Hän toimi kunnanlääkärinä Kuusankoskella 28 vuotta ja piti sen jälkeen vielä yksityisvastaanottoa toistakymmentä vuotta.

Kaikki aika potilaille

Enomaa oli siis pitkään Kuusankosken ainoa kunnanlääkäri. Kun kauppala sai toisen lääkärin, päivystysvastuu hiukan helpotti. Lehtijuttu kertoo: ”Viikonlopun päivystyksen olemme saaneet mukavasti järjestettyä. Kaksi tehtaan ja me kaksi kauppalanlääkäriä vuorottelemme, näin tulee päivystys kullekin joka neljäs viikko. Arki-illat pyrimme olemaan paikalla.”

Eräässä Kuusankosken Sanomien jutussa – vuotta ei mainita mutta vaikuttaisi 60-luvun alulta – Enomaata haastatellaan lasten terveystarkastuksessa esille tulleesta huolesta: kansakoulujen oppilaista 11-12 prosenttia on heikkorakenteisia. Kunnanlääkäri muistuttaa ravinnon tärkeydestä. ”Laajat tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että ravinnolla on erittäin suuri, ettenkö sanoisi ratkaiseva merkitys ihmisen henkiseen ja ruumiilliseen suorituskykyyn. Juuri kehityksensä alussa olevalle ihmiselle ensimmäiset 10 vuotta ovat tärkeitä, sillä silloin luodaan pohja kaikelle tulevalle.” Kunnanlääkäri Enomaa on kiinnittänyt huomiota heikkorakenteisten lasten huonoihin aamupalatottumuksiin: ” - juodaan kahvia aamulla ennen kouluun lähtöä. Kahvi tietenkin virkistää, mutta samalla se vie ruokahalut, eikä kahvissa ole ravintoarvoa, mitä lapset juuri tarvitsevat. Jätettäköön kahvi meille, jotka tosiaan sitä tarvitsemme ja annettakoon lapsille aamulla maitoa, puuroa ja voileipää.”

 Jono vain kasvoi

Aluesairaalan tulo vuonna 1953 pani Enomaan miettimään, loppuvatko häneltä potilaat. Eläkkeellelähtöhaastattelussaan hän tunnustaa arvelleensa, että varmaan täytyy häipyä Kuusankoskelta kun töitä ei enää ole. Toisin kuitenkin kävi. Jono kasvoi vuosi vuodelta, vaikka lääkäreitäkin saatiin kuntaan lisää – vuonna 1972 odotettiin jo neljättä kunnanlääkäriä.

Enomaalla oli selitys siihen, miksi potilaita riitti edelleen: ”Ennen pienemmät sairaudet kärsittiin kotinurkissa. Lääkäriin asti mentiin vasta, kun koville otti. Nyt on toisin. Lääkintähuollon palvelukset ovat lisääntyneet ja ihmiset osaavat näitä palveluksia käyttää. Sairastaminen on ”sosiaalisempaa” kuin ennen. Taloudellisestikin edullisempaa. Tämä on vetänyt pikkusairaatkin esiin. Uusi kansanterveyslaki antoi vielä puhtia tilanteeseen. Laki tuli mutta lääkäreitä ei ole. Kun minä hain vuonna 1944 Kuusankoskelle, niin hakijoita oli 23. Nyt seuraajani oli viran ainoa hakija. Lääkintöhallinto on byrokraattisen kankeata. Informaatiota annetaan kentälle aivan liian vähän ja aivan liian myöhään. Ei ihme, jos varsinkin nuorimman lääkäripolven keskuudessa ollaan hämmentyneitä.”

Kirjasto, hammashoitola, lääkärin vastaanotto - silloin ennen
Toisessa lähtöhaastattelussa Enomaa sanoo, että kansanterveyslakia toteutaan liian nopeasti. ”Ensin olisi pitänyt kouluttaa uutta lääkärikuntaa ja muuta terveyshenkilökuntaa. Nyt uusia tehtäviä kasataan liikaa nykyiselle henkilökunnalle."

Vuosien varrella taudit vaihtuivat ja potilaiden kunto muuttui. Tästä kertoo eläkkeellelähtöhaastattelu 4.11.1972 Kuusankosken Sanomissa. Kun Enomaa tuli Kuusankoskelle vuonna 1944, elettiin vielä sota-aikaa, ja se näkyi lapsista: ”Laihoja ruipeloita, riisitautisia, muistelee Enomaa. Kun lapset olivat kolme viikkoa kansakoulun kesäsiirtolassa, niin painon lisäys oli monta kiloa.” - - ”Vatsakatarri ja hermostollisen häiröt ovat tyypillisiä kuusankoskelaisten sairauksia. Molemmat lähtevät löysityöstä.” Toisessa lähtöhaastattelussa Enomaa lisää: hänen tullessaan heti sodan päätyttyä paikkakunnalle hermostosairauksia ei ollut läheskään tätä määrää, vaikka vastikään oli käyty sotaa.

Perhelääkäri englantilaistyyliin

Se, että monelle jäi hyvä ja hauska muisto lääkärissäkäynnistä, johtuu Enomaasta itsestään. Tämä puolestaan kehui kuusaalaispotilaita:”Kuusankoskelaiset ovat kerta kaikkiaan miellyttäviä potilaita. He eivät jännitä lääkäriä.”

Kun lääkäreitä oli vain muutama, potilaat tulivat näille harvoille tutuiksi perheineen. Enomaa kertoo: ”Joskus alkuaikoina kotikäyntejä oli neljä viisikin vuorokaudessa. Nyt ne ovat harvinaisia. Jossain mielessä voidaan Kuusankoskella kuitenkiin puhua englantilaistyyppisestä perhelääkärisuhteesta, sillä pitkä tuntemus on ajanut lääkärin perheen lisäjäseneksi.”

Lehtihaastattelussa Enomaa harmittelee väärää käsitystä, että yleislääkäri on jotenkin alempaa kastia kuin erikoislääkäri, kun on vielä halpakin. ”Useimmiten yleislääkärin työ on vaikeampaa kuin erikoislääkärin.”Potilaat tuppasivat myös joskus vaatimaan mahdottomia: ”Lääkärilläkin on asetuksensa ja määräyksensä, joita on noudatettava. Ei lääkäri voi kirjoittaa minkälaista lausuntoa tahansa, vaikka naapurin eukko sai juuri samasta vaivasta sellaisen ja sellaisen paperin."

Enomaan leikekokoelmasta näkyy, miten sairaanhoidon rakenteetkin ovat muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet. Vielä vuonna 1972 ei ollut akuuttihoitoa mielenterveyspotilaille. ”Lähin hoitokeskus on Rauhassa. Tapaukset sattuvat useimmin iltaisin ja yöllä. Meillä pitäisi olla päivystyspaikka myös henkisesti sairastuneille. Tätä onkin monta kertaa ehdotettu Valkealan B-sairaalaan, mutta uudistus odottaa yhä toteutumistaan.”


Hämmästyttävä aluevaltaus

Erik B. Enomaan kova työnteko palkittiin kuusaalaisten kansansuosiolla. Vuonna 1964 hänet valittiin Kuusankosken Sanomien äänestyksessä toiseksi suosituimmaksi kuusankoskelaiseksi – suosituin oli Taisto Tammi. Tammi sai 68 ääntä, Enomaa 54. Lehti luonnehti: ”Tri Enomaan ansioiksi perusteltiin korkean ammattitaidon lisäksi hänen asiakkaitaan kohtaan osoittamansa ymmärtämys.” Pari viikkoa myöhemmin julkaistussa haastattelussaan Enomaa toppuuttelee, suosio on hänestä käsittämätön. ”Älkää turhia puhuko, enhän minä osaa edes laulaa, menee aina nuotin vierestä.”


Lääkärin nousu noin suosituksi asukkaiden keskuudessa on ollut harvinainen tapaus myös ammattikunnan sisällä. Pulssi-lehti otsikoi: ”Lääkäri yllättäen toiseksi suosituin” ja kirjoittaa: ”Harvoin on sattunut, että lääkäri on sijoittunut tällaisella 'alalla' kärkipäähän. Voisimme ehkä sanoa, että lääketiede on saavuttanut uuden aluevaltauksen. - - Tohtori Enomaasta taas sanottiin: Hyvä ihminen ja lääkäri, joka tekee työtään kutsumuksesta. Nopea ja asiallinen. Ymmärtää myös köyhää. Ammatissaan miellyttävä ihminen. Aina hyväntuulinen ja reilu. Hän on 20 vuoden ajan parantanut meitä kuusankoskelaisia, joten kiitos. Aina huumorintajuinen ja ymmärtäväinen. Ehtii aina potilaan luokse, ei siirrä tuonnemmaksi.” 

Enomaan rinnalla nykyhoito kalpenee

Moni kuusaalainen muistaa käyntinsä Erik Enomaan luona. Nykyasukas on tottunut odottamaan lääkärinaikaa viikkoja ja jonottamaan päivystyksessä tuntikausia, joten Enomaan poikkeuksellista käytäntöä muistellaan haikeana.Tämä lyhensi jonoja aloittamalla työpäivän aikaisin - loppuvuosina viideltä aamulla - ja lopettamalla sitten, kun jono oli hoidettu. Työpäivistämuodostui 12-14 tunnin mittaisia. Yhden päivän aikana hänellä saattoi olla satakin potilasta.

Vastaanottotilanne on jäänyt mieleen rennon tunnelman vuoksi mutta myös siksi, että useimmiten sieltä sai avun. Yksi lehtileikkeistä kertoo: ”Harmonisuus, huumorintaju ja ainutkertaisuus kuvaavat ominaisimmin kauppalanlääkäri Enomaan henkilöä.”

Sisäänkäynti Enomaan vastaanotolle.
Nekrologi - ilmeisesti Kuusankosken Sanomissa - otsikoi: Kuusankoskelaisten perhelääkäri on poissa ja kirjoittaa: "Nuori lääkäri päätti sotien jälkeen pikkukuntaan saavuttuaan, että tämä olisi hänen tilapäinen työpaikkansa. Kuusankoskelaisten onneksi hän juurtui tänne. Alkuun potilaiden kanssa oli ongelmia, koska siihen aikaan lääkäriin tultiin vasta viimeisillä voimilla jos aina sittenkään. Enomaan maine monipuolisena parantajana levisi kuitenkin pian. Potilaita virtasi hänen vastaanotolleen satakin päivässä.
Useat potilaistaan hän oppi tuntemaan vuosikymmenien mittaan niin, että tiesi jo ensi silmäyksellä, mistä kenkä nyt puristaa. Hän oli hoitanut perheen isovanhempia, vanhempia ja lapsia. Monet lähestyivät häntä ujostelematta kuin vanhaa ystävää. Tohtorin reilu luonne ja rajaton, vähän ronskikin huumorintaju auttoivat omalta osaltaan kaverilliseen suhtautumiseen.
Erik Enomaa kertoi itsekin mielellään hänestä liikkeellä olleita tarinoita, jotkut tosia, jotkut vähintään lievää liioittelua. Kaikissa kaupungin tarinoissa kuulsi kuitenkin lämmin arvonanto tohtoria kohtaan. Näitä tarinoita kerrottiin silloin, kun potilasjono ulottui vastaanoton ulko-ovelle asti. Kirjaston yläkerran pikku kopperossa hän kuitenkin auttoi potilasta toisensa jälkeen. Vastaanottohuoneessa istui miestä, naista ja lasta kuumemittarit kainalossa. Vastaanotto saattoi alkaa jo viidenkin aikaan aamusta.”


Postimerkkejä ja moottoriurheilua

Kiireisen lääkärintyönsä keskellä Enomaalla oli joskus vapaatakin. Pulssi-lehdessä vuonna -64 Enomaa paljastaa vapaa-ajanviettotapojaan: ”Filateliaa ja autoilua, molemmat harrastukset rauhoittavat mieltäni. Urajärvellä sijaitseva mökkimme on mieluinen lomanviettopaikka. Siellä harrastan perheineni moottori- ja vesisuksiurheilua.” Kuvaksi on valittu Enomaa moottoriveneen ohjaimissa. Teksti kuuluu: ”Vesi- ja moottoriurheilu ovat tri Enomaan mielikkiharrastuksia. Hän on Kuusankosken Vesiurheilijoitten puheenjohtaja. Kuva on Urajärven vesiltä." Haastattelun on tehnyt V. H-R.

Viimeisinä kunnanlääkärivuosinaan Enomaa piti edelleen hurjaa työvauhtia yllä mutta kertoi eläkkeellelähtöhaastattelussaan: ”Pidin viime kesänä ensimmäisen reilun kesäloman, kaksi kuukautta, totutellakseni eläkeläisen oloon. Se aika vierähti Karijärvellä kesämökillä. Työ on vaatinut niin suuren osan ajasta, ettei harrastuksille juuri ole jäänyt sijaa. Vapaa-aikana lääkärin on tutustuttava nopeasti kehittyvään lääketieteeseen, muuten on pian poppamies. Olen aina tullut toimeen vähällä unella, 4-5 tuntia yössä. Iltapuhteissa onkin sitten ollut aikaa lääketieteellisten julkaisujen seuraamiseen.”
Lääkärintöitä Enomaa jatkoi eläkkeelle siirryttyään – nyt potilasmäärää rajoitettiin ajanvarauksella.

Palapelin osia

Nämä tiedot on kerätty Enomaan kahdesta albumista. Kattavaa käsitystä kunnanlääkärin vaiheista niistä ei saa, sillä valokuvista puuttuvat tiedot henkilöistä, ajoista ja paikoista - sama tilanne kuin meidän useimpien valokuvakokoelmissa. Lehtijuttuihin ei ennen ollut tapana merkitä kirjoittajaa. Lehtileikkeissä ei myöskään ole päivämääriä eikä usein lehden nimeäkään mukana. Tässä voin vain esittää kauniin kiitoksen niille tuntemattomiksi jääville, joiden juttuja olen päässyt näin vuosien jälkeen lainaamaan.


Huomionosoitukset

Pro Kuusankoski -mitali 1977
Kaupunkiliiton kultainen ansiomerkki 1977
Kuusankosken kauppalan kultainen vaakunamerkki Erik Enomaalle, tullut palvelukseen 1.11.1944 loppiaisena 1965
Muotokuva eläkkeelle jäädessä kauppalan kiitoksena 28 vuoden työstä. Helsinkiläinen taidemaalari Martti Könönen maalasi muotokuvia kaksi samanlaista. Toinen on terveyskeskuksen seinällä, toinen Mäkikylän palvelukeskuksen aulassa.

Martti Könösen maalaama muotokuva Enomaasta




  Maaliskuussa Kyyti-kirjastojen lukuhaaste tarjoaa kirjoja, joissa on kirjeitä. https://kyyti.finna.fi/themes/custom/files/lukuhaasteen_min...