maanantai 16. kesäkuuta 2014

Pekka Virtanen piti jälleen Iitin flyygelit vireessä

Ilman Pekka Virtasta Iitin musiikkijuhlien pianistien työ valuisi hukkaan. Tämä kuusaalaislähtöinen kaveri huolehtii siitä, että flyygelit soivat oikeassa vireessä niin harjoituksissa kuin esityksissäkin. Iitissä hän työskentelee mielellään öisin.

Kun Pekka Virtanen panee soittimet kuntoon aamuharjoituksia varten yöaikaan, ei tarvitse sitten aamulla herätä niin aikaisin. Mies on tänä kesänä Iitin juhlilla hommissa jo kolmatta kertaa.
- Tämä on ihan mahtava rupeama, tänne on hieno tulla, Virtanen hehkuttaa.

Virtaselle Iitin keikka on yhtä varuillaoloa ja työntekoa kaiken festivaalia.
- Usein isoin työ tehdään aamulla ennen harjoituksia. Työ tarkistetaan tietenkin ennen konserttia. Konserteissa olen paikalla siltä varalta, että pitää tehdä jotain. Asiakaspalvelua, ja palkitsevaa, Pekka tiivistää.

Soittimet kuntoon soittajan mukaisesti

Tänä vuonna kirkossa käytetty vuokraflyygeli saa Virtaselta kiitosta. Porvoolaissoitin huollettiin ennen Iittiin tuloa, ja siinä on näin hyvät pohjat virittäjän tehdä työtään.
- Viimeistelyn teen pianistin toiveiden mukaan paikan päällä, joskus aika nopeastikin tarvitaan uudet säädöt.

Pianistit ovat maailmalla tottuneet saamaan hyvää palvelua. Joka konserttitalossa on yksi tai kaksi virittäjää päivystämässä koko ajan. Ohjelmiston mukaan pianistille tarjotaan valittavaksi flyygeli useamman soittimen joukosta.
- Flyygelin pitää käyttäytyä eri tavoin, jos listalla on Chopinia tai Rahmaninovia. Flyygelin pitää olla oikeanluonteinen ohjelman mukaan, Virtanen valaisee alan salaisuuksia.


Virittäminen on käsityötaitoa ja tarkkaa korvaa vaativaa hommaa.
- Pianot ja varsinkin flyygelit vaativat huoltoa. Jo tehtaasta lähtevälle soittimelle tehdään luovutushuollot ennen asiakkaalle siirtoa. Konserteissa taas tehdään omat huoltonsa. Vähän sama kuin jos omistat Rolls-Roycen mutta et koskaan huolla sitä, vain tankkaat. Virittäminen on sitä tankkaamista, mutta jos et kymmeneen vuoteen huolla autoa, se hajoaa alle.

Virtanen puhuu flyygelistä lämpimästi, kuin lemmikkieläimestä.
- Se on elävä soitin, jossa on miljoona osaa. Puu reagoi heti kosteuteen. Flyygelissä pitää tehdä ihan fyysistä säätöä, pianossa vähän vähemmässä määrin, mutta senkin pitää toimia. Herkkää hommaa, soittimet tarvitsevat huolenpitoa, Virtanen selittää.

Viulu käteen jo nassikkana

Pekka Virtanen on ollut musiikkimies jo pikkupojasta. Hän aloitti viulunsoiton viisivuotiaana, ja myöhemmin soitin vaihtui pop-jazz-kitaraan. Kuusaalaisperheen vanhemmilla oli muun alan ammatit, mutta perheessä musisoitiin kovasti. Sisko on laulunopettaja-laulaja, isä soitti viulua.
- Piano soi talossa koko ajan.

Pekkaa kiinnostivat soittamisen lisäksi myös soittimet.
- Tutkin miten instrumentit soundaavat ja toimivat.

Heti ylioppilaaksi päästyään ja armeijan käytyään 1994 Pekka paineli Helsinkiin.
- Äkkiä karkuun Kuusaalta. Musiikki pelasti minut Kuusankoskelta - kaikella kunnioituksella tehdashommaa kohtaan, musiikkiluokat ja musiikkiopisto olivat henkireikä, kun paikkakunnalla ei ollut oikein mitään muuta, Pekka kertoo.

Aiemmin virittäjiä koulutti Espoossa toiminut Arlainstituutti. Sen kävi myös Pekka Virtanen.
- Viimeiset 30 vuotta se oli ammattikoulu, jossa virittäjän perusopinnot olivat 120 opintoviikkoa. Sieltä minäkin valmistuin 2,5 vuoden koulutuksen saatuani.

Sen jälkeen Pekka Virtanen kävi puolivuotisen flyygelinhuoltokurssin, johon liittyi työtä Ruotsissa. Henkilökohtaista oppia hän on saanut myös esikuviltaan Matti Kyllöseltä - alan "the man" - ja Pekka Savolaiselta. Myös Suomen Pianonvirittäjät ry on tarjonnut koulutusta.
- Olen halunnut oppia virittämistä ja huoltoa ihan kädestä pitäen. Jos haluaa ja uskaltaa, lisäoppia voi hakea Hampurista ja Japanista. Sarka on loputon, tässä työssä ei ole valmis koskaan.

Moniosaaminen yllättää maailmalla

Virittäminen ei ole Pekka Virtasen ainoa ammatti, hän valmistui myös ääniteknikoksi 2000-luvun alussa Ruotsissa.
- Vuodet ovat nykyään erilaisia, joskus minulla on äänitöitä jopa enemmän kuin pianotöitä. Nyt taas Vantaan musiikkiopisto on iso asiakkaani, ja sen myötä pianotyötä on enemmän. Ja festarit tuovat piano- ja flyygelityötä enemmän.

Virtasella on Helsingissä myös oma studio, jossa hän äänittää musiikkia.
- Lisäksi teen livetöitä. Miksaan keikoilla bändejä, konsertteja, klubeja, kabareita, teatteria - ääniteknikon töitä. Kivasti erilaista kuin virittäminen, Pekka kertoo.

Pekka on ollut pari vuotta Savoy-teatterissa äänimestarin sijaisena ja miksannut ja ajanut äänet Kaupunginteatterille parissa musikaalissa. Hän on kiertänyt kahdeksan vuotta Iiro Rantalan kanssa maailmaa, miksaajana. Virtanen teki Trio Töykeitten viimeiset neljä vuotta miksaajan työt ja äänitti heidän viimeisen levynsä.Sen jälkeen hän teki kolme vuotta Iiro Rantalan New Trion kanssa töitä ja miksasi maailmalla Iiro Rantalan sooloprojektia.
- Olen rundannut ympäri ämpäri maailmaa - Australiaa, Uutta-Seelantia, Aasiaa, Eurooppaa ääniteknikkona.

Keikoilla Virtanen on välillä ällistyttänyt järjestäjät monipuolisuudellaan. Hänellä oli omat työkalut mukana, ja sitähän pianisti tarvitsi, koska ei koskaan tiedetty, missä kunnossa pianot olivat.
- Konservatiivisessa Saksassa teki suuren vaikutuksen, kun mies miksauspöydän takaa menikin yllättäen virittämään flyygeliä. Muutamalla festarilla tein aika vaikutuksen. Pelastin esim. Esbjörn Svensson trion konsertin, kun Iiro oli hakannut flyygelin niin levälleen, että se ei ollut missään vireessä, Virtanen muistelee.

Iiro Rantala hakkaamassa flyygeliä levälleen - miten?
- Soittamalla kovaa. Vanhemmalla iällä myös Iirolle on tullut hienoa herkkyyttä, nyansseja ja dynamiikkaa. Mutta varsinkin aikaisemmin Iiron tavaramerkki oli, että hän soitti jazz-lattari-osastoa kovaa. Jos flyygelissä on kovat vasarat, se saattaa vaikuttaa vireeseen, Pekka kuvailee.

Iitin flyygeleissä hyvät lähtökohdat

Iitin kirkon flyygelissä on Pekka Virtasen mukaan riittävän pehmeät vasarat ja sopiva soundi. Niinpä viritys ei ehdi väliaikaan mennessä mennä edes niin paljon, että virittäjä kuulisi sitä. Jos kielikuoro vähän aukeaa, sitä ei välttämättä musiikin seassa kuule.
- Sitten kun menen tarkastamaan, kuulen kyllä epävireisyyden. Ja jos on uusia kieliä, jotka venyvät, ne eivät pysy alkuun ollenkaan niin hyvässä vireessä kuin vanhat. Iitissä muutokset ovat pieniä, Virtanen kertoo.

Hiidenvuorelle kannettavan pianon Pekka Virtanen virittää etukäteen jossain sisätilassa. Kun se kannetaan vuorelle, viritys tietysti on mitä on. Mutta siinä tunnelmassa ja akustiikassa ei ollakaan niin tarkkoja.

Kirkkokonsertin väliajalla Virtanen on jälleen flyygelin kimpussa. Hän pystyy keskittymään työhönsä, vaikka yleisö valuu jo takaisin paikoilleen. Kaikki on kuulemma ok, vain viritystä parannetaan. Nuottiteline paikoilleen, ja valmista tuli. Tai ei sittenkään. Pekka Virtanen hakee vielä suihkepullon ja pyyhkii koskettimet huolellisesti työnsä jäljiltä. Laura Mikkola ja Risto Lauriala voivat aloittaa oman osuutensa huoletta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palokunta marssi - syksy on virallisesti alkanut

Kuvat: Raine Martikainen UPM Kymin tehdaspalokunta on jälleen marssinut syykauden alkaneeksi. Veteraaneista, aktiivipalokuntalaisista, a...