perjantai 24. tammikuuta 2014

Armas Ihalainen: Ärhentely sopii ay-liikkeelle, ei kunnallispolitiikkaan

Tammikuun kipakka pakkanen ei haittaa kuusankoskelaista demarikonkaria. Armas Ihalainen muistaa hyvin sotaväkitalvensa 1955-56  Niinisalon ampumaleirin: pakkasta oli 40,2 astetta ja teltoissa nukuttiin. Kylmyyttä riitti myös ikäluokan loppusodassa Sippolan Hirvelässä. Lääkäri keskeytti sotaharjoitukset kovan pakkasen vuoksi.
- Kun palattiin sieltä Kouvolan kasarmille, piti kävellä hevosen reen perässä, kun jalkoja paleli. Matkaa kertyi nelisenkymmentä kilometriä. Ja se yleislakkotalvi oli kylmä. Että kyllä tähän on totuttu.


Ihalaisen päätä ei palele muutenkaan. Hän suomii reippaasti tuoretta Kouvolan valtuuston demariryhmää, joka päätti edellisviikolla halkaista valtuuston sosialidemokraattisen ryhmän kahtia ja viedä joukolta suurimman puolueen aseman.
- Ihmettelen suuresti varsinkin Päivi Kossilan sanontaa. Pienet on ympyrät, jos joku ilotulitus on suurimpana syynä, että lähdetään läpsimään. Kun puhutaan, että kouvolalaisille pitäisi jakaa palveluita tasapuolisesti, niin ilotulitus Inkeroisissa oli ihan paikallaan.

Takapakkia politiikassa ei kannata Ihalaisen mielestä ottaa liian henkilökohtaisesti. Hänellä itselläänkin on kokemusta sivuun siirtämisestä. Hän ratkaisi sen toisin kuin kouvolalaisdemarit. Tapauksesta tuonnempana, mutta tilanne oli vastaavanlainen. Tutun naispoliitikon "sortuminen" ryhmästä eroon tuntuu Ihalaisesta oikein pahalta.
- Ne on vaan nieltävä ja pysyttävä rivissä. Ei se siitä mihinkään muutu, jos me joka kerta otetaan nokkiimme ja viedään lelut pois.

Antti Koivistoa Ihalainen ei lähemmin tunne mutta arvelee, että piirin puheenjohtajuudesta on tullut tälle pakkomielle.
- Eihän ne paikat tahtomalla tule, ne saadaan äänestyksissä. Ihmeelliseltä tuntuu, kun juuri nyt sosialidemokraattien pitäisi kohdistaa voimansa yhteen eikä olla repimässä. Kun minut potkittiin ammattiosasto 19:n puheenjohtajan paikalta pois, minä jatkoin rivijäsenenä ja sain sen jälkeen luottamustehtäviä ehkä liikaakin.

Ihalainen toivoo, että Kouvolan sosialidemokraatit pääsevät keskusteluyhteyteen, kun laineet ovat tasaantuneet. Yhteishenki olisi tärkeää, kun joukot valmistelevat puoluekokousta ja puheenjohtajakisaa.
- Minä olen Jutta Urpilaisen kannalla. Hän on hoitanut hienosti ja tunnollisesti valtiovarainministerin tehtäviä. Tyttömäisestä käytöksestä häntä ei enää voi syyttää, ja EU:ssa hänet otetaan vakavasti. Mutta hallitusvastuussa joutuu kuuntelemaan arvostelua.

Antti Rinnekin on Armaksen mielestä hyvä kaveri, mutta ärhäkkyys sopii paremmin ay-liikkeeseen.
- Siellä on käsirysyä ja tappelua työnantajan kanssa. Mutta kunnan- ja valtakunnanpolitiikka vaatii maltillista asioiden hoitoa.

Luottamustehtäviä jonoksi asti

Ympäristön osuusliikkeen juoksupoikana toimiessaan Armas liittyi ensi kerran ammattijärjestöön.
- Menin Liikeväen liittoon. Mutta armeijan jälkeen pääsin yhtiöön töihin ja liityin heti Paperiliittoon. Syyskuussa 1960 liityin Sosialidemokraattiseen puolueeseen, mutta aate oli tullut tutuksi jo kotona isän kautta, vaikkei tämä koskaan ehdottanut puolueeseen liittymistä. Samaten appiukko antoi sosdem-mallia.
- Ensimmäinen lehti, jota olen lukenut kun lukemaan opin, oli Suomen sosialidemokraatti. Se tuli meille kotiin, ja minä luin siitä sarjakuvat ja vähitellen uutisiakin. Lehti tulee minulle edelleen - tosin nimensä useaan kertaan vaihtaneena.


Työväenliikkeen toiminta alkoi Armaksella vaalimainosten levittämisellä.
- Niitä vietiin Jaalaan ja haettiin yön pimeydessä pois. Olin järjestysmiehenä Kymin työväentalolla ja Sääksniemessä.

- Eläkkeellä olo on paras elämänmuoto, Ihalainen myhäilee tuttujensa kanssa kauppareissulla.


Ensimmäinen kunnallinen luottamustoimi Ihalaisella oli vesilautakunnan jäsenyys. Jossain vaiheessa hänestä tuli Kymintehtaan työväenyhdistyksen johtokunnan jäsen, missä tehtävässä hän oli yli 30 vuotta.
- Ensimmäinen huomattava luottamustoimi oli toimia Kajanderin Unton varajäsenenä kunnanhallituksessa. Mutta kun Luoja on mukana näissä riennoissa, niin sairauskohtaus jätti Unton maantielle, ja minusta tuli varsinainen jäsen.

Kaupunginhallituksessa Armas Ihalainen toimi kahdeksan vuotta ja lisäksi 4 vuotta varajäsenenä.
- Sinä aikana minut nimettiin kaupunginhallituksen edustajana sosiaalilautakuntaan, ja siinä taisin olla 24 vuotta, talousjaoston puheenjohtajana. Siellä oli voimakkaita persoonia, mm. Paanasen Hannu ja Kähärän Pekka. Kähärän Kimmo taas houkutteli minut seurakunnan touhuihin ja sai asettumaan ehdolle kirkkovaltuustoon. Siellä olin kaksi kautta, ja sitten kirkkoneuvostossa ja taloudellisessa jaostossa. Kirkon touhuissa olin kaikkiaan 14 vuotta, yhdelle ihmiselle tarpeeksi.

Ay-liikkeessä pahimpaan aikaan

Hajaannuksen aika ay-liikkeessä sattui juuri Armas Ihalaisen ay-toiminnan ensimmäisiin aktiivivuosiin. Ammattiyhdistysliike jakautui SAK:hon ja SAJ:hin, ja Ihalainen päätyi jälkimmäiseen vaihtaessaan Paperiliiton vastaperustettuun Kuusankosken Paperityöntekijöihin. Hänet valittiin siellä puheenjohtajaksi - nuorena poikana. Samanlaista kohtaloa hän ei toivoisi kenellekään. Työpaikoilla johtohahmon oli hirveää olla.
- Yhdenkin kaverin kanssa toista tuntia kinattiin. Minä vartuin, että koska se lyö minua. Sitten hän lähti omalle työmaalleen. Siinä oli kaksi muuta kaveria jotka olivat kuunnelleet väittelyn ja sanoivat sitten, että "kyllä sinä ihan oikeassa olit". Silloin minun teki mieli lyödä, mutta maltoin.

Toisen liiton miehet eivät myöskään opettaneet Armasta uusiin työtehtäviin, vaan tämä sai opetella hartsiliiman teon itsekseen.
- Olin sitten jo massaosaston etumiehenä. Tehtäviin kuului päivystyskierto. Ylimestari tuli ja ihmetteli, kun kolmesta istuskelevasta miehestä yksikään ei vastannut soivaan puhelimeen. Ylimestari arvuutteli, kuka soittaa ja kertoi sitten, että soitto tuli hänen puhelimestaan. Ja lisäsi, että jos ei puhelimeen vastata, kaverit saavat lähteä. Miehet nimittäin tekivät minulle kiusaa, Armas puistelee päätään vieläkin.

Kymintehtaalla oli virallinen lakkokin Armaksen puheenjohtaja-aikaan. Armas oli neuvottelemassa asiasta Helsingissä työnantajaliitossa Hietasen Villen kanssa. Sovittelijana oli Rafael Rinne. Hänen ainoa ehdotuksensa oli: pankaa riita puoleksi.
- Seuraavana aamuna minua pelotti tulla tehtaalle, kun pienin korotus oli 5 penniä, toisilla ryhmillä muutama penni enemmän. Mutta kun pääsin töihin, sekä Paperiliiton että Paperityöntekijöiden jäsenet tulivat kädestä pitäen kiittämään. He ymmärsivät, ettei voitu nostaa vaateita, jotka oli alussa esitetty.

Tehtaalla Paperiliitto oli enemmistönä, Paperityöntkijät pienempi ryhmä. Ay-liikkeen kahtiajako kesti koko 60-luvun, mutta aikanaan haavat umpeutuivat ja sopu palasi työpaikallekin.
 - Minusta tuli aikanaan osasto 19:n puheenjohtaja, ja taisin olla siinä seitsemän vuotta.Vaalit olivat kyllä aika huvittava juttu. Jäseniä oli yli kaksituhatta, mutta kun vaali tuli, äänestämässä kävi 99. Vastaehdokas Halisen Pena ajoi autolla väkeä Kuusaanniemen portilta Yksysille - yhdistyksen toimitilaan. Hän sai noin 60 ääntä, minä vajaat 40. Tulos ei ollut imartelevaa, toiset junttasivat...

Löysityö sopi aikansa

Alussa Armas  Ihalainen oli Kymi-yhtiössä hartsiliiman keittäjänä. Hän piti työstä, vaikka se oli likaista hommaa, mutta kun se oli itsenäistä. Siitä Ihalainen siirtyi paperitehtaan hollanteriin ja massaosaston etumieheksi niin kauaksi aikaa, kun kolmoskone kävi. Sieltä hän siirtyi päällystyslaitokselle pastanvalmistajaksi.
- Se oli kaikkein paras homma, kun kone teki ja minä seurasin tietokoneelta. Suurimman osan 37 vuodesta olin keskeytymättömässä vuorotyössä. Kokemusta on töistä jokaisena vuorokaudenaikana.

Monet vuodet mies pystyi nukkumaan hyvin yövuoron jälkeen.
- Kun tulin aamukuudelta kotiin, saatoin nukkua neljään asti iltapäivällä. Mutta loppuaikoina kävi usein niin, että jos vaimo soitti kymmenen aikaan aamulla, niin minä en ollut enää kotona. Olin lähtenyt johonkin parin kolmen tunnin "yöunien" jälkeen. Kyllähän se rankkaa oli.

Terveys kesti kuitenkin hyvin koko työelämän ajan. Vasta eläkkeellä vanhuusiän diabetes ja korkea verenpaine ovat ilmestyneet.
- Täytän nyt 79 vuotta ja - täytyy puuta koputtaa - suht koht hyvässä kunnossa. Kuulon heikkenemistä kyllä tutkitaan parhaillaan - sain juuri kutsun kaupungin ostopalveluna tarjoamalle korvalääkärille.

Siirtyminen yhteiskunnan palveluiden piiriin yhtiön työterveyshuollosta vähän heikensi palveluita. Ihalainen tunsi henkilökohtaisesti yrityksen lääkäreitä, koska toimi heidän kanssaan Kymin Eläkesäätiön hallituksessa vuosia. Siksi asiointi terveyskysymyksissäkin luontui sujuvasti.
- Minähän olin kuin herran kukkarossa tuttujen lääkäreiden hoteissa. Antti Jokinenkin jätti kerran lähetteensä seuraavalle lääkärille avoimeen kuoreen ja minä kurkistin sitä. Siinä luki: "Tunnen potilaan muutenkin kuin asiakkaana, kyseessä on tosi sairaus eikä pinnaaminen", Ihalainen muistelee kommentista kiitollisena.

Rehellisyyttä Armas Ihalainen onkin pitänyt johtotähtenä kaikissa asioissa.
- Kun olet rehellinen, et joudu selittämään että tänään sanon näin ja huomenna toisella lailla. Pysyy vaan totuudessa, niin on helppo toimia.

Viipurin poikia

Armas syntyi Viipurissa vuonna -35, ja evakkoon lähdettiin samana päivänä kun Talvisota syttyi -39. Hänellä on samanikäinen sisko ja toistakymmentä vuotta vanhempi veli.
- Olen monta kertaa ajatellut evakkoon lähdöstä, että on se hyvä etten paljoa muista. Olen säästynyt monelta katkeruudelta. Äiti oli kyllä lujilla. Kahden viisivuotiaan lapsen kanssa lähti ja jätti keittiönpöydälle isälle lapun, minnepäin Suomea ollaan menossa. Että jos joskus löydät. Tammikuun lopulla isä löysi meidät Metsolahdesta läheltä Jyväskylää.

Talosta johon perhe ohjattiin, Armas muistaa isot torakkalaumat. Riihimäellä perhe taas asui ns. Pahvitalossa, jossa ei ollut seinissä eristeitä.
- Kun talvella illalla laittoi vesiämpärin lämpimälle hellalle, aamulla vesi oli riitteessä.

Joitain muistoja Armaksella on Viipuristakin. Syyskuussa -39 kaupungissa pidettiin paraati, jonka kärjesssä ratsasti Mannerheim. Yksi tankeista menetti toisen telaketjunsa ja syöksähteli holtittomasti kadulla, ja ihmiset pakenivat. 
- Äiti on kertonut, että minä olin ruvennut itkemään äitin kaulaa vasten ja pyytämään: "Mennään kirkkoon, tästä syntyy sota." Myöhemmin evakkoreissulla olin kolme viikkoa kovassa keuhkokuumeessa, ja muut pelkäsivät että kuolen. Jääpussien välissä minua viilennettiin. Kuten sanottu: hyvä etten kaikkea muista.


Isä Ihalainen oli sodan syttyessä valtionrautateillä konduktöörinä ja sodan aikana sotilaskuljetuksissa. Perheen lähtöpäivänä hän oli työmatkalla Helsingissä.
- Isä palasi reissusta yhdeksän maissa. Meidän evakkojuna oli seissyt samaan aikaan Viipurin ratapihalla, mutta kun junia oli useampia, isä ei löytänyt meitä.

Perhe pääsi jälleen yhteen ja muutti muutaman Riihimäen-vuoden jälkeen Kouvolaan isän työn perässä.

Armas muistelee lämpimästi vanhempiaan ja lapsuuskotiaan. Isä oli siis sosialidemokraatti - toisin kuin monet Kouvolan VR:läisistä. Hänellä oli kuitenkin työväenliiketausta: ollessaan kansalaissodan aikana Imatralla asemamiehenä hän liittyi Vuoksenniskan työväenyhdistykseen.
- Isä on syntyisin Leppävirralta. Kerran juttelin Lauri Ihalaisen kanssa, joka on Pihtiputaalta. Niillä seuduilla aate on vankkaa ja Ihalaisia paljon. Meidän ja Laurin suvuilla on varmasti jonkinlainen yhteys, kun mennään tarpeeksi kauas.

Ihalaisen äiti oli uskonnollinen.
- Mutta en kertaakaan nähnyt ristiriitaa isän ja äidin välillä siitä, että toinen oli demari ja toinen uskonnollinen. Isä vei äitiä potkukelkassa ottamaan kultapistoksia, kun hänellä oli reuma. Se oli molemmille rankkaa, mutta isä hoiti äitiä hyvin ja elätti perheen - äiti oli kotiäiti.

 Miä olen kuusaalain

Armas Ihalaisella ei ole tunnesiteitä varhaislapsuutensa Karjalaan, ja hän tuntee itsensä kuusankoskelaiseksi, paljolti siksi että elämänkumppani löytyi täältä.

- Kun  minä löysin sen yhden naisen - Hilkan - niin me menimme naimisiin joulukuussa -54. Se on ollut hyvä avioliitto. Kun Suomi sai itsenäisyytensä joulukuun kuudentena niin minä menetin sen. Ihan hyvä että menetin, ei ole moittimista, Ihalainen naureskelee.

Hilkka ja Armas Ihalainen

 - Nyt tulee 59 vuotta kun olen Kuusaalla asunut. Kyl miä piän itteeni kuusaalaisena. Pojat ovat syntyneet täällä, täällä on juuret järjestötoiminnan ansiosta.

Kuusankosken kehitys on Ihalaisen mukaan mennyt huonompaan suuntaan.
- Mutta täytyy ottaa realiteetit huomioon, maailmanmarkkinatilanne. Kun vitoskone pysäytettiin, se ajoi vuorokaudessa saman verran paperia kuin kasi ajoi tunnissa.

Kouvolan yhdistyminen on vielä kesken.
- Kun tämä sukupolvi, joka siellä nyt päättää, väistyy, niin nurkkakuntaisuuskin väistyy. Entiseen ei ole paluuta. Pikku hiljaa on opittava sanomaan, että ollaan kouvolalaisia.

Mutta kyllähän saa sanoa, että olemme Kuusaalta!
- Kyllä. Kyllä minäkin kun johonkin soitan, esittelen itseni että Kouvolasta, Kuusankosken kaupunginosasta.

Armas Ihalaisella on tänään rauhallinen päivä. Kotona Hilkka tekee taloyhtiön kirjanpitoa ja keittää kalasoppaa TS:n matalikolta haetusta kalasta. Kun se on nautittu, Armas tutkii Vanhainhuoltoyhdistyksen kokouspapereita. Hänet on aikanaan kutsuttu hallituksen jäseneksi - yhdistykseen ei voi kutsumatta liittyäkään.
- Huomisessa kokouksessa jatkuu uuden senioritalon suunnittelu. Ensimmäisen sijoituspäätöksen jälkeen selvisi, ettei parkkipaikan tonttia voikaan käyttää, kun siinä pitäisi siirtää 250 metriä viemäriä. Onneksi talon voi rakentaa viereiselle tontille. Taas tulee 26 uutta kotia vanhuksille lisää, ehkä jo vuonna 2015.

Ihalainen lähee Kuusankoskitalon nurkkauksesta tauolla olevan seminaariväen läpi. Joka askelella joku moikkaa.

Kuuntele Armas Ihalaista:

http://www.youtube.com/watch?v=79BNMrq7i9g

http://youtu.be/y_hFLYD5jDk


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palokunta marssi - syksy on virallisesti alkanut

Kuvat: Raine Martikainen UPM Kymin tehdaspalokunta on jälleen marssinut syykauden alkaneeksi. Veteraaneista, aktiivipalokuntalaisista, a...