perjantai 24. maaliskuuta 2017

Eilan tarina 15. Kalenterimerkintöjä elo-syyskuulta -45

Eila Piirikkälä, meidän äiti, viettää syyskesällä -45 tavallista työssäkäyvän nuoren naisen elämää. Kotona Mäyrämäellä asuvat hänen lisäkseen leskeksi jäänyt äiti Impi ja pikkusisko Salme. Eila on töissä Kymiyhtiön konttorissa, mutta kalenterisssa on vain muutama maininta työpäivistä - 24-vuotiaan tärkeimmät kuulumiset liittyvät vapaa-aikaan.

Elokuun ensimmäinen ilta vaikuttaa rauhalliselta. Keskiviikko: "Kotona koko ilta. Kuuntelin radiota ja parsin sukkia." Torstai: "Kotona. Kävin aikaisin nukkumaan enkä mennyt S:niemeen (Sääksniemeen), vaikka ilmakin oli jo parempi kuin eilen." Perjantai: "Kotona. Siivosimme Salmen kanssa. Salme kamarin, minä keittiön. - Salme sai kortin Ollilta!!!"

Lauantaina Eila sitten heittäytyy huvitusten pyörteisiin. "Sääksniemessä. Sain tanssia aivan kamalasti. P:kin (Pentti Nieminen) oli siellä, mutta vain vähän aikaa, sillä hänen piti olla Karin Jaskan häissä. Sain terveisiä Aapeli Tulkilta. Tulin kotiin Elvin ja Eino Jatun kanssa." Sunnuntaina sama meno jatkuu. "Päivällä kotona. Illalla Sääksniemessä. Tanssia siellä sai kovasti, mutta ei siellä muuten mitään hauskaa ollut." Niinpä, ei tainnut olla ketään tiettyä tanssittajaa.

Maanantai-illan Eila viettää kotona, hän on alkanut opiskella ruotsia. Tiistaina Salme palaa Mikkelistä ja tuo mukanaan pienen possun. Oliko silloin normaalia, että parikymppinen neiti kanniskelee linjurissa tai junassa pientä porsasta? Possun pitäminen piharakennuksessa joulukinkuksi oli tietenkin ihan tavallista vielä 50-luvullakin Kuusaalla, mutta miksi Salme on hakenut sen Mikkelistä?

Keskiviikkoilta ollaan kotona mutta torstaina Dallapén konsertissa. "Olimme siellä koko perhe, Salme tosin K:n kanssa. Elvi E.J:n kanssa." Dallapé on varmaan esiintynyt seuratalossa, jossa vieraili moni kansallinen kuuluisuus oopperalaulajia myöten. Seuraavan illan Eila taas opiskelee, etänä. Sitten hän pitää taukoa merkinnöissään viisi päivää. Vasta torstaina tekemiset antavat aihetta merkintään. "Sääksniemessä. Norrgårdin Kalle oli ensin aikaisemmin illalla meillä."

Lauantai tuo yllätyksen. "Penan kanssa häissä. Hän oli eilen illalla tullut kotiin ja tuli tänään aivan yllättäen hakemaan minua häihin. Hauska ilta." Vuonna -45 sopi siis hyvin, että kutsuttu vieras toi mukanaan yllätys-avecin. No jos kerran seuratalolla oli tavallista, että kutsuttuja oli 500 mutta paikalla 700, niin tuskin Penankaan temppu pahemmin huomiota herätti. Nykyisinhän 500 hengen kirkkohäät ovat jotain niin erikoista, että niistä kerrotaan Ylen tv-uutisissa.

Konttorissa Korhonen, Salme ja Eila
Lauantailta on kuvaava merkintä: "Birgit oli tänään viimeisen päivän töissä." Lauantaisin siis tehtiin töitä myös konttorissa. Sunnuntaina Eila käy elokuvissa ja Sääksniemessä. Maanantaina hän saa kukkia Birgit Johanssonilta. Mutta tärkein uutinen oli: "Antti soitti!" Onko Eila nyt kahden kaverin loukussa? Kertooko hän Antille juhlineensa jonkun puolitutun häitä Pentin kanssa?

Tiistaina Eila viettää "oikein hauskan" illan Sääksniemessä, keskiviikkona hän pysyy kotona ja käy nukkumaan klo 20.30. Miksei hän voi kertoa, mitä juteltiin äidin ja siskon kanssa, mitä radiosta tuli, mitä syötiin iltapalaksi, miltä tuntui elää rauhan aikaa kotona rintamavuosien jälkeen? No samasta syystä kuin minäkään en kuvaile noita asioita päivyriin: koska se on ihan tavallista elämää, eikä sellainen kiinnosta ketään. Väärin, kyllä kiinnostaisi! Joskus myöhemmin äiti kertoi, että kun ei kotona ollut muuta syötävää, Impi-äiti teki ruskeaa kastiketta, ja he kastoivat siihen leipäpaloja. Hyvää kuulemma oli.

Torstaina vietetään koti-iltaa, Elvi ja Kalevi käyvät kylässä. "Kirje Antilta ja millainen kirje!!!!" No millainen? Ei tietenkään kerrota. Tirkistelijä kehittää jo tarinaa: Antti on aavistellut puhelun perusteella, että Eila alkaa etääntyä, ja nyt täytyy nostaa panoksia. Perjantaina Eila viettää koti-illan, pesee tukkansa ja suorittaa Pikku-Jättiläisen kerhomerkkivaatimuksia.

Lauantaina 25.8. salaperäinen merkintä: "Pena on tänään tullut kotiin H:gistä. Ei onnistunut!" Pyrkikö Pentti jonnekin opiskelemaan? Hänhän luki ennen Tampereen teknilliseen opistoon menoaan matematiikkaa Helsingin yliopistossa - oliko tämä siihen liittyvä reissu? Mutta sinnehän hän onnistui pääsemään. Lauantain merkintä jatkuu: "Olin illalla S:niemessä. Pena ei ollut siellä. - Hyvä on!" Draama huipentuu sunnuntaina. "Illalla Sääksniemessä. Penakin oli siellä - Roosin Rauhan kanssa. Onneksi olkoon vain, Eila! - Muuten hauska ilta."

Maanantaina Eila viettää koti-illan silittäen ja ratkoen. Varmaan tuunataan uusia vaatteita vanhoista, pula-aikaa kun eletään. Tiistaina Eila käy Kaiku-kuoron harjoituksissa. Keskiviikkona kutsuu jo seuratalon sisätanssiparketti. Hauskaa on. Torstaina Elvi kyläilee veljensä pikkupojan Timon kanssa. Perjantaina Eila käy Sulasen Eevan kanssa katsomassa elokuvan Kirje.

Seuraava viikko alkaa sunnuntaina vietetyillä maakuntajuhlilla Korialla. Onkohan Kaiku-kuoro ollut siellä esiintymässä vai Eila lähtenyt sinne muuten vaan. Mutta tosiaan - ennen vanhaan viikko alkoi sunnuntaista ja päättyi lauantaihin.

Syyskuun alussa koti- ja huvitteluillat vuorottelevat. Tiistaina Eila käy elokuvissa ja sitten Sääksniemessä. Lavalla on kauhean vähän ihmisiä eikä mitään erikoista - sisätanssikausi on selvästi alkanut. Torstaina Eila on seuratalolla katsomassa Iloisen teatterin esitystä. "Oikein hauska ilta". Ilmeisesti paikkakunnalla vierailee Ossi Elstelän luotsaama ryhmä, josta Wikipedia kertoo: "Vuonna 1945 Elstelä lopetti Suomi-Filmin palveluksessa ja aloitti vastaperustetun Iloisen Teatterin johtajana. Teatterin ensinäytös oli revyy Lähtölaukaus 21. maaliskuuta 1945. Näytelmä pantiin pystyyn poikkeusoloissa, Elstelä vastasi lavastuksesta, näyttelijöiden rekrytoinnista ja ohjauksesta. Lisäksi hän näytteli kyseisessä revyyssä. Iloinen Teatteri lakkautettiin kesäkuussa 1946." Tämä saattaa selittää Linnanmäellä nykyisin toimivan teatterin nimen Uusi Iloinen Teatteri.

Lauantain jälkeen alkaa Eilan loppuloma, hänen sijaisenaan konttorissa on rva Ahlbom.

Seuratalo
Seuraavalla viikolla kalenteri viettää pääasiassa hiljaiseloa. Eila käy töissä, lauluharjoituksissa ja Elimäellä. Siellä on Piirikkälän sukua, Eilan isän Oton sisaren talo, Peltolan tila. Sodan aikana mäyrämäkeläiset kävivät sukulaistalosta hakemassa ruokaa potkukelkoilla. Talossa oltiin anteliaita, ja yksi Peltolan perheestä muistaa lapsuudestaan, kuinka heille ilmestyi välillä Kuusaalta pitkä hoikka nauravainen nainen, Impi tyttärineen. Joskus Peltolat kävivät Kuusankoskella, ja aikuisesta Eilasta on jäänyt serkulle mieleen se, että Eila lauloi paljon.

Loppuviikosta kirkastuu, Eila käy tansseissa lauantaina. "Siellä oli oikein hauskaa! Eräs uusi, hauska tyyppi Kouvolasta tanssitti melkein koko illan." Sunnuntaina repäistään lisää: päivällä tivolissa, illalla tanssimassa.  Sitten alkavatkin taas työt. Maanantaina käydään työpäivän jälkeen Hakalalla Liisa-serkun nimipäivillä, tiistaina lauluharjoituksissa. Keskiviikkona suunnitelmiin tulee muutos. "Minun piti huomenaamuna lähteä H:kiin, mutta tänään tulikin tieto, että aamulla töihin. Mikäs siinä. Illalla elokuvissa. "Sattuma korjaa satoa". I-ha-na kuva!"

Torstaina Eila käy töitten jälkeen laulamassa Rauhanjuhlilla. "Vuosi välirauhan solmimisesta." Perjantaina tulee paketti ystävättäreltä, illalla kyläillään Myöhäsellä. Lauantaina ollaan kai alamaissa: "Olin koko illan kotona - tietysti". Mutta sunnuntaina on tarjolla hauskaa, seuratalossa on karnevaalit. "Ne oli kerrassaan mainiosti järjestetty, mutta ei siellä minulla mitään erikoista ollut." Mistähän kenkä nyt puristaa...

Arki-iltoina Eila kyläilee sukulaisissa ja Elvin luona, leikkii siellä pikku Timon kanssa, käy kuoron lauluharjoituksissa, lukee ruotsia kotona, kuuntelee hauskaa musiikkia radiosta. Onkohan konttorineiti innostunut ruotsin opiskelusta, jotta pärjäisi paremin töissä - tuohon aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin Kymiyhtiön kaikki asiakirjat olivat ruotsiksi. Perjantaina Eila käy laulutunnilla neiti Olkun luona. Mielenkiintoista, olihan perhe tavallinen vähävarainen kuusaalainen työläisperhe, mutta tytär ottaa laulutunteja. Laulaminen oli kyllä Eilalle luontaista koko hänen elämänsä - hänen kampaajansa muistaa, miten Eila saattoi vanhoilla päivillään pistää lauluksi jonkun tuttavansa kanssa kesken tukanleikkuun. Myöhemmin meillä kotona hän hyräili aina jotain tai lauloi kuorostemmoja. Mökillä vedettiin välillä laulukirjat kannesta kanteen yhdessä takan äärellä. Sodanaikaiset iskelmät ja kansanlaulut tulivat siinä tutuiksi tyttärillekin.

Lauantaina 29. syyskuuta on lopulta pitkä ja innostunut merkintä. "Minulla oli tänään vakaa aikomus pysyä pois tansseista, mutta kun Elvi ja Salme lähtivät ja pyysivät minua mukaansa, lähdin. Myös Pena oli tullut kotiin ja oli tanssimassa. Tanssin suurimman osan tansseista hänen kanssaan ja tulin hänen kanssaan myös kotiin. Istuimme myös ravintolassa jonkun aikaa. Hän lähtee taas huomenna takaisin Tampereelle." Syyskuun viimeisen päivän merkintä on jälleen apea: "Koko päivä kotona. Satoi. Illalla elokuvissa - yksin."

Palokunta marssi - syksy on virallisesti alkanut

Kuvat: Raine Martikainen UPM Kymin tehdaspalokunta on jälleen marssinut syykauden alkaneeksi. Veteraaneista, aktiivipalokuntalaisista, a...