sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kymiyhtiöllä oli oma poliisilaitos

Kuva Polinin kirjasta. Poliisilaitos, Kuusankoski

"Yhtiön poliisi" on kuusaalaisille tuttu termi, moni muistaa yhtiön poliisilaitoksen talonkin Niementiellä, jonka nimi oli sitä ennen Lahtikatu tai Lahdenkatu ja nykyisin Liljequistintie. Oliko yksityisellä yrityksellä tosiaan oma poliisinsa, ja miten järjestyksenpito luontui Kuusankosken kunnan perustamisen jälkeen? Julius Polinin teos Kymiyhtiön sivistyksellinen ja yhteiskunnallinen toiminta antaa poliisivoimien synnystä paljon tietoa. Mutta eräällä miilumäkeläisellä on aiheesta omakohtaisiakin muistoja.

Matti Puustisen isä Sulo Puustinen oli poliisi. Useimmat tosin tunsivat hänet Ponteva-nimellä, jonka taustaa Matti ei tiedä. Perhe asui Kymiyhtiön talossa poliisilaitosta vastapäätä jo Matin syntyessä.
- Olisin myöhemmin halunnut ostaa talon, mutta yhtiö ei myynyt. Talo purettiin, Kymiyhtiöllä työuransa tehnyt Matti Puustinen kertoo.

Matti Puustinen
Sulo Puustinen oli rikosylikonstaapeli eikä käyttänyt poliisin pukua. Hän ei kotona juuri puhunut töistään, mutta poliisilaitos tuli kuitenkin pojalle tutuksi.
- Kävin siellä ainakin miljoona kertaa. Siellä oli komeat putkat. Alakerrassa oli päivystäjä ja apulaisnimismies, minun isän huone oli yläkerrassa. Alakerrassa oli myös kanala, siellä oli meidän kanat ja sika. Minä ja äiti käytiin ruokkimassa niitä. Sika karkasi kerran, mutta isä vihelsi omalaatuisella tyylillään ja sika tuli hirviää kyytiä takaisin. Meillä oli koirakin, susikoira joka oli periaatteessa poliisikoira. Se myytiin, kun siitä tuli vihainen, se vahti meitä lapsia tarkasti eikä laskenut ketään meidän lähelle.

Pikkupojille poliisilaitos putkineen oli jännä paikka. Hei roikkuivat pihlajassa ja katselivat mitä laitoksessa tapahtui.
- Kiipeiltiin puihin katselemaan, kun poliisit vei pidätettyjä kadun toiselle puolelle vessaan - poliisilaitoksella ei ollut vessaa. Marskinkadun varrella oli kasarmit ja niiden pihassa ulkohuussit. Yksi niistä kuului poliisilaitokselle. Joku pidätetty oli kerran lähtenyt juoksemaan karkuun, mutta poliisit sai hänet juoksemalla kiinni, Matti kertoo.

Matti on itsekin juossut poliisia karkuun.
- Potkittiin jalkapalloa Niementiellä kavereiden kanssa. Pallo lensi poliisilaitoksen ikkunaan ja särki sen. Me juostiin kovaa kyytiä karkuun, mutta kiinnihän siinä jäi.

Kymiyhtiöllä on tosiaan ollut oma poliislaitoksensa ja järjestyksenpitonsa. Polinin kirja taustoittaa asiaa yrityksen syntyvuosista asti.
- "Kolmena ensimmäisenä Kymintehtaan ja Kuusankosen tehtaiden olemassaolon vuosikymmenenä ei järjestyksen ylläpitäminen liene tuottanut asianomaisille paikallishallinnoille suuriakaan vaikeuksia. Sen vuoksi tultiin hyvin toimeen kahdella Kymiyhtiön palkkaamalla järjestysmiehellä sekä Kuusankoskelle sijoitetulla, valtion vv. 1892-1909 palkkaamalla maalaispoliisilla Nikodemus Aallolla (nykyään portinvartijana yhtiön palveluksessa), jota vastoin Voikassa ei ollut järjestysmiehiä edes rakennusaikana. Viimemainittu puute oli kuitenkin suureksi haitaksi järjestykselle", Polin kirjoittaa vuonna 1932.

Vuoden 1905 suurlakon takia yhtiö vaihtoi järjestysmiehet kahteen poliisiin, joille maksoi myös palkan. Nämä joutuivat selvittelemään mm. Murhamäen tapahtumia. http://minkuusas.blogspot.fi/2014/08/murhamaki-ei-jata-rauhaan.html  Vuonna 1911 järjestyksenpito tiukkeni. Tehtaan ympärille rakennettiin vahva aita, kolmelle portille portinvartijantupa. "Portinvartijoiksi ja vakinaisten poliisien apulaisiksi otettiin kuusi niistä lukuisista poliiseista, jotka poliisimestari, luutnantti Rolf Blåfieldin virka-aikana joulukuussa 1911 Tampereella sattuneen selkkauksen johdosta erosivat. Ne olivat tavattoman kookkaita ja kelvollisia miehiä, jotka siten saivat toimen Kymiyhtiön palveluksessa, ja monet heistä ovatkin kohonneet tärkeille paikoille."

Maailmansota kiihdytti poliisien palkkaamista. Paikkakunnalla oli levotonta, juoksuhautatyöt aiheuttivat kansainvaelluksen. Vuosina 1914-15 yhtiö lisäsi yksityistä poliisivoimaansa vielä kuudella miehellä ja rakensi poliisikamarin. Sisällissota koetteli poliisikuntaa. Poliiseista murhattiin kolme, portinvartijoista kaksi.

Piirros poliisilaitoksesta on kylämuistelmissa nimeltä Kappale Kuusankoskea - Kirjakaupanmäeltä Pajamäelle 1930-40 -luvuilta. Siinä on signeeraus SR.-K.

"Kapinan kukistumisen jälkeen järjestettiin järjestysvalta täydellisesti uudestaan: aluksi lisättiin poliisien lukumäärä kolmeksi kullakin tehtaalla (kaikkiaan 9 konstaapelia ynnä 2 ratsastavaa poliisia, 2 ylikonstaapelia ja 3 etsivää poliisia); yksi komisario ja yksi poliisipäällikkö palkattiin, kaksi poliisikoitaa hankittiin, jonka lisäksi järjestettiin 52-miehinen aseistettu vartio kiertävää vartointia varten pimeimpänä aikana (elok. 15 p:stä talven tuloon). Pidettiin nimittäin mahdollisena, että vankiloista vapautetut kapinalliset yrittäisivät ryhtyä kostotoimenpiteisiin - mikä pelko myöhemmin osooittautui turhaksi", yhtiön konttoripäällikkö Julius Polin kirjoittaa.

Polin listaa vielä vuoden 1919 poliisivoimat Kymiyhtiössä:
1 poliisipäällikkö
1 komisario
3 etsivää poliisia
1 ylikonstaapeli
12-13 konstaapelia
15 suojelusvartijaa (myöhemmin 6)
10 portinvartijaa.

Järjestelmä tuli kalliiksi, ja sitä ruvettiin purkamaan olojen asettuessa ja Kuusankosken kunnan perustamisen myötä. Kunta ja seurakunta kuuluivat uuteen nimismiespiiriin, ja sen nimismies Valfried Lindberg sai tehtäväkseen eri korvauksesta hoitaa yhtiön poliisilaitosta ja olla sen poliisipäällikkönä. Yhtiön oma poliisimestarin toimi lakkautettiin. 1920-luvun alussa perustettiin uusi poliisikomisarion toimi, Voikkaalle alettiin suunnitella poliisikamaria, ja kuntaan perustettiin naispuolisen siveyspoliisin toimi.

Vuonna 1924 Kymiyhtiö pyysi maaherralta, että valtio ottaisi poliisitoimen Kuusankoskella kokonaan hoidettavakseen. Maaherrankaan mielestä ei ollut yhtiön asia maksaa edes osaa poliisin työstä. Sisäasiainministeriöllä ei kuitenkaan ollut rahaa näihin menoihin. "...tosiasiaksi jää, että yhtiö edelleen (huhtikuussa 1931) palkkaa yhden poliisikomisarion, yhden ylikonstaapelin ja neljä poliisikonstaapelia", kirjoittaa Polin historiateoksessaan ja siirtyy ylistämään suojeluskuntien toimia maan itsenäisyyden ylläpitämisessä. 

Jukka Pennanen, kenraali joka kotiutui Kuusaalle

Kenraali Jukka Pennanen saapuu täsmälleen oikeaan aikaan tapaamispaikalle. Enää en hämmästele korkean sotilashenkilön rennon kohteliasta käy...