perjantai 24. helmikuuta 2017

Penan kirjeitä Eilalle 11. Oravannahkaturkki

Ennenkin annettiin omia kuvia kavereille
Tampereella ikävöidään taas, 13.11.-46. Pentti on juuri tullut koulusta kello 20.30. Hänellä on huomenna tentti, johon pitäisi lukea, mutta koska Eila-morsiamelta on tullut kirje, Pentin pitää päästä heti vastaamaan. Hän haaveilee ajasta, jolloin nojaillaan rupatellen uuniin ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta.

Tulevaisuus ja kodin rakentaminen vaatii tietysti rahaa, ja Pentti kirjoittaa: "Eivät rahahuoletkaan minua enää paina, eikä todellakaan mikään voi estää rikastumistammekaan, sillä löysin juuri äsken ruokalan lattialta Suomen penniä 0:50 ja sitten täytin taas tänään veikkaukseni, kuten joka viikko." Pena vakuuttaa ettei ole rahanahne, "mutta itse mielestäni haluaisin saada rahaa senverran, että voisimme laittaa itsellemme oman kodin. Ei mitään ylellistä, mutta pienen ja kodikkaan. Sehän riittää meille mainiosti vielä jonkin aikaa."

Sitten taas pahoitellaan oikein olan takaa koulua ja tenttejä, jotka estävät Penaa osallistumasta kavereiden häihin Kuusaalla ja mahdollistavat vain yhden käynnin kotona ennen joulua. "Olen muuten nyt niin hyvässä työvireessä, että en ole kai ollut sellaisessa koko syksynä. Minusta tuntuu, että jaksaisin nyt raataa vaikka millä mitalla ja niin sitä joutuukin tekemään sillä kokeita on harva se päivä ja piirtää pitäisi vielä välillä."

Pena kuvailee myös, kuinka Tampereella on aloitettu jo rusinanjakelu. Mitä ihmettä? Jatkosta selviää, että hänellä on "rusina" huulessa - varmaan huuliherpes. "Yritin pojille koulussa väittää, että se on tullut suolaisesta voista, mutta epäilivät Sinulla olevan asiassa sormet pelissä."

Seuraava kirje lähtee Tampereelta Kuusaalle 19.11., ja tässä välissä Eila on jo ehtinyt vastata edelliseen. Siinä on jälleen edellisen tapaan yli puolet rakastavaisten lepertelyä, mutta seuraavaa kappaletta arvelen huumoriksi. "Sitähän minä tässä itsekseni ihmettelin, että millä kummalla Sinä oikein saat kulumaan ne peräti kaksi vapaailtaa viikossa, mitkä luullakseni Sinulla on. Koeta nyt käydä vaikka lainastossa, jos sattuisit saamaan sieltä jotain hauskaa luettavaa." Ilmeisesti Eila on kertonut käyvänsä kaksi kertaa viikossa laulussa, siis Kaiku-kuoron harjoituksissa, elokuvissa varmaan yhtä ahkerasti kuin tähänkin asti ja kylässä sukulaisilla ja kavereilla.

Pentin koulutyö. Kansakoulu
Penallakin olisi tarjolla huvituksia Tampereella, mutta hän valitsee muuta. "Joulukuun 7 pv:nä on "Puusuutarien" pikkujoulu ja sinne oli tehtävä eilen sitovat ilmoittautumiset. Jätin kiltisti nimeni pois listasta, vaikka se onkin samalla III-kurssilaisten jäähyväisjuhla, sillä kyllä se Kymintehtas on sellainen paikka, että sinne minä matkustan jos tilaisuus suinkin sallii."

"Juu, viime veikkauksessa minulla oli jo 8 oikein. Ehkäpä seuraavalla kerralla onnistaa vielä paremmin, niin että pääsee jo mukaan voittajaluokkaan. Heti kiikuttaisin rahat Sinulle ja sanoisin, että meilän äiskä on hyvä ja käyttää ne parhaimmaksi katsomallaan tavalla. Yksi vaatimus minulla kuitenkin on, nimittäin heti kun voittosumma on niin suuri, että kaikkien lähitulevaisuudessa asioitavien menojen lisäksi jää niin paljon rahaa, niin ensimmäiseksi ostetaan meidän Eilalle oravannahkaturkki. Ei mitään vastaväitteitä, asia on päätetty."

Kirje päättyy säännönmukaisiin kahdenkeskisyyksiin, jotka saavat taas ihmettelemään, oliko niin koristeellinen kielenkäyttö ihan normaalia nuorten ihmisten kesken 40-luvulla.

Penan kirjeitä Eilalle 16. Sisustuspuuhia

Pentti Niemisen viimeinen opiskeluajan joululoma on takanapäin. Kevätlukukausi -47 käynnistyy ikävöinnin merkeissä - kuinkas muuten. Nyt 13....