sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Eilan tarinta 13. Kalenterimerkintöjä huhti-toukokuussa 1945

Huhtikuu 1945 alkaa pääsiäissunnuntailla. Eila Piirikkälä, 24-vuotias yhtiön konttorineiti, viettää päivän kotona perheen parissa. Toisena pääsiäispäivänä hän käy Kirstin luona ja elokuvissa. Niukat "Kotona"-merkinnät jatkuvat koko viikon, muuta Eila ei elämästään tilitä.

Seuraavankin viikon alku on tyyntä myrskyn edellä. Sunnuntaina Eila on päivällä kotona, illalla Elvin kanssa elokuvissa. Maanantaina Eila kertoo: "Heikki sairaana." Heikki on Eilan äidin mies, Impi on mennyt ensimmäisen miehensä Oton kuoltua naimisiin nuoruudenkaverinsa Heikki Koivuniemen kanssa. Perheeseen kuuluvat myös Heikin pojat Matti ja Jaakko, aikuisia hekin tässä vaiheessa.

Tiistaina Eila käy jälleen kuvissa Elvin kanssa. "Hyvä elokuva Tässä meidän elämässämme. Pette Davies, Olivia de Havilland." Nimien kirjoitus vähän horjuu mutta asia tulee selväksi. Keskiviikkona tulee taas kirje Antilta! Torstaina ei merkintää, mutta seuraavana päivänä on.

 Perjantai 13. päivä on saanut surureunukset ympärilleen. "Tullessani tänään aamiaiselle oli äiti itkien eteisessä vastassa ja ilmoitti että Heikki oli muuttanut ajasta ijäisyyteen." Lauantaina: "On niin ikävää ja tyhjää kun Heikki on pois. Olemme vain itkeneet." Eila ei kerro, mihin Heikki on kuollut, ehkä keuhkokuumeeseen eikä sydänkohtaukseen tai muuhun äkilliseen, koska hän on jo tiistaina sairastunut. Sunnuntaina Heikin poika Jaakko tulee kotiin, torstaina Matti.


Kuva on suvun aiemmista hautajaisista, ei Heikin. Olisiko peräti Oton hauta upouudella hautausmaalla? Olisipa Eila kertonut, missä Heikki-sedän hautajaiset pidettiin, kotonako, kuka toimitti siunauksen, oliko paljon vieraita, mitä tarjottiin. Miksen koskaan kysynyt, oliko Heikki hyvä korvike omalle isälle. Ilmeisesti oli, koska nyt on tyhjää ilman häntä. Miten leski ja tyttäret nyt pärjäävät, kun Heikkiä ei ole ansaitsemassa tuloja perheeseen? Eila ja varmaan Salmekin ovat tietenkin töissä ja antavat äidilleen palkastaan. Mutta tässäkö vaiheessa Impi lähtee töihin Saksanahon halkolaanille, jossa hänestä on otettu kuva Amanda Pesun kanssa.
Kuva Reijo Hasun kokoelmista.




Seuraavina päivinä Eila ei jaksa juuri kalenteria täyttää. Sunnuntaina 22.4. Heikki haudataan uudelle hautausmaalle. Eila vilustuu ja on pois töistä ainakin maanantaina. Kirjeitä tulee, ilmeisesti lottatovereilta, Antti soittaa. Muuta Eila ei elämästään kerro.

Reilun viikon päästä on vappu. "Kotona koko Vapunaattoilta kahden äidin kanssa" Eila raportoi, ja vappupäivänä "Lahdessa sisareni luona. Vappu!" Ilmapallopiirros kertoo, että mieli alkaa vähitellen piristyä. Kalenterimerkintöjä ei vieläkään heru, vasta sunnuntaina: "Illalla Elvin kanssa Sääksniemessä kävelemässä." Maanantaina "Antti soitti" - ilman huutomerkkiä.



Tiistaina 8.5.1945 Eilan kalenterissa on pysäyttävä merkintä: "Rauha. Maailmanrauha. Saksalaiset hävinneet."

Kuvittelisi, että seuraa hehkutusta rauhan ihanuudesta maailmassa ja edes jotain maailmantilanteen pohdiskelua. Ei seuraa. Saamme kuulla, että Antilta on tullut kirje, että helatorstaina käydään elokuvissa Elvin kanssa, loppuviikon illat vietetään kotona. Sitten muistan, etten lue historiateosta vaan yhden nuoren naisen kalenterimerkintöjä. Niistä ei tämän syvemmälle pääse, vaikka aivan varmasti kotona, töissä ja kavereiden kanssa ajakohtaisista ja iloisista uutisista puhutaan. Ehkä pikkuisten kalenterisivujen täyttäminen tunnelmilla ja pohdinnoilla yhteiskunnallisesta tilanteesta on viimeinen asia, joka nyt kiinnostaa. Kaikki tärkeä tapahtuu oikeassa maailmassa, muistiinpanoja tehdään silloin kun ei ole parempaa tekemistä.

Piirikkälän siskokset Nelly, Salme ja Eila sekä Jukka
Äitienpäivänä 13.5. Nelly-sisko tulee Lahdesta. Siskokset ja ehkä äitikin käyvät illalla elokuvissa. Tyttäret ovat ostaneet äidilleen lahjaksi kirjan. Maanantaina sataa koko illan, Eila pysyy kotona. Tiistaina hän hakee pukunsa ompelijalta. Hiljaista, sitten lauantaina "Antti, Nelly, Olli ja Jukka tulivat". Antti jää oikein kyläilemään. Sunnuntaina hänet viedään katselemaan paikkakuntaa. Maanantaina: "Olimme Salme, Antti ja minä päivällä Kouvolassa. Illalla olimme S:niemessä." Sääksniemen tanssilavakausi on siis avattu. Tiistaina sataa koko päivän lunta. Antti lähtee.

Loppukuun merkinnöissä Eila kertoo saamistaan kirjeistä - mm. Antti kirjoittaa ja soittaa, Eila vastaa. Ja pikku hiljaa elämä voittaa. Perjantai-iltana Eila käy Salmen ja Marketan kanssa kuuntelemassa Rytmi-Poikia, ja seuraavana  sunnuntaina pyörähdellään taas Sääksniemessä.

Penan kirjeitä Eilalle 16. Sisustuspuuhia

Pentti Niemisen viimeinen opiskeluajan joululoma on takanapäin. Kevätlukukausi -47 käynnistyy ikävöinnin merkeissä - kuinkas muuten. Nyt 13....