maanantai 23. tammikuuta 2017

Penan kirjeitä Eilalle 9. Iltamenoja.

Pentti sodan aikana Mikkelissä räätäli Leo Hokkasen tekemässä manttelissa
Tampereella 4.11.1946

Pentti-isäni kirjoittelee Tampereelta opintojen keskeltä morsiamelleen Eilalle tavallisesti tuhka tiheään. Nyt on kuitenkin Eila ehtinyt kirjoittaa kolme kirjettä ennen kuin Pena on saanut aikaiseksi vastausta. Siksi kirjeen ensimmäinen sivu sisältää sellaisen määrän anteeksipyyntöjä ja kahdenkeskisiä lurituksia, että siirryn pikavauhtia tukevammalle maaperälle. Sitä kuitenkin - kaikella rakkaudella -  ihmettelen, mistä merkillisestä nämä 40-luvun nuoret miehet olivat oppineet noin koristeellista kaunokieltä tunteittensa ilmaisijaksi. Ihan kuin Penakin olisi ahminut jotain sotaa edeltävien aikojen tyttökirjoja ja omaksunut tyylin sellaisenaan. Pistää miettimään toden teolla, varsinkin kun kirjeen järkevissä osissa hän kertoo illanvietoistaan.

"Lauantai-iltana minä olin katsomassa Bette Davis -kuvaa, jonka nimi oli "Vilja viheriöi". Aihe oli englantilaisesta ympäristöstä ja tarina kertoi nuoren opettajattaren ponnistuksista luku- ja kirjoitustaidon tuomiseksi kaivostyöläisten keskuuteen. Aika mielenkiintoinen juttu, tuumimme molemmat Paulin kanssa. Sunnuntaiaamuna nukuimme molemmat pitkään, mutta Pauli sai juonesta heti herättyään kiinni ja alkoi tehdä laboratoriotöitään. Minäkin olin juuri alkamassa piirtämistä, kun Lagerstammin poika soitti ja pyysi kanssaan illalla teatteriin. Lupasin mennä ja niin sitten olimme katsomassa Valtarin trage-komediaa "Noita palaa elämään". En oikein pitänyt koko kappaleesta sen sekaisuutensa vuoksi. Niin hämärä juttu se oli, että kansa ei tiennyt, että koska se loppuu ja ryntäsi ennen viimeisen näytöksen alkua vaatteitaan ottamaan. Vasta täällä sitten kuultiin että ei se vielä loppunutkaan ja palattiin vähän häpeillen saliin odottamaan viimeisen näytöksen alkua."

Seuraavana päivänä Pentti näkee kaupungilla tuttuja: "Päivällä syödessämme Tuotannossa Lagerstamin pojan kanssa (eilen) törmäsi sinne aivan ilmielävänä Punkkisen Olli. Kyllä siinä iskettiin sitten juttua puolin sun toisinkin. Selveni, että Olli oli täällä alokasnyrkkeilymestaruuskilpailuissa ja lopputuloksena oli, että minä lupasin mennä tänään maanantaina katsomaan kuinka hän pärjää. Eilen illalla oli voittanut molemmat ottelunsa ja niin ollen on vielä suuri mahdollisuus, että Ollista tulee alokasmestari."

Pena keskellä kavereiden kanssa.
Tämän jälkeen Pena kyselee huolissaan, onko Eila "hyvin vihainen" kun hän ei kolmena iltana ole ollut kotona. Ja sitten tulee taas niitä tunteenkuvauksia - esirippu! Onneksi kirjoittaja palautetaan korkeuksistaan maan pinnalle vuokraisännän toimesta: "Pikkarainen aukaisi juuri oven ja kehoitti kuuntelemaan radiosta sitä suoraa välikysymyksen käsittelyä eduskunnasta mikä koskee Valpoa. Kirjoitusrauhani meni - - -."

Toden totta, juuri tuolloin oli eduskunnassa esillä valtiollisen poliisin toiminta, joka oli riistäytymässä laillisen yhteiskuntajärjestyksen kunnioittamista rajoista.  Anu Vertanen kirjoittaa gradussaan Rintamalta Ratakadulle - Suomalaiset SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945-1948: "Lokakuun puolivälissä Päiviö Hetemäki ja 68 muuta kansanedustaa jättivät välikysymyksen Valpoa koskien. Myöhemmin siihen yhtyi vielä 12 edustajaa. Valpoa arvosteltiin muun muassa pidätysoikeuden väärinkäyttämisestä ja sen kuulustelumenetelmistä. Äänestyksessä hallitus sai luottamuksen, mutta Valpo oli kuitenkin ensimmäistä kertaa joutunut julkisuudessa voimakkaan arvostelun kohteeksi, mikä heikensi sen asemaa. Pääministeri Paasikivi piti välikysymystä viime kädessä hyvänä: ”Valpo ja muut poliisit ja Leino ovat saaneet (...) havaita, että meillä ei saa menetellä lain ja laillisen järjestyksen kanssa miten tahtoo. Se oli heille varoitus.” https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12159/URN_NBN_fi_jyu-200670.pdf

Tätä välikysymyskeskustelua isäntä Pikkarainen halusi nuorten vuokralaistensakin kuuntelevan - vanhempana ihmisenä hän ymmärsi, miten veitsen terällä Suomen itsenäisyys maan asioista päätettäessä oli sodan jälkeen. Hyvä että Penaa patisteltiin, mutta hän saattoi olla itsekin kiinnostunut asiasta - olihan hänen ikä- ja luokkatovereitaan Kouvolasta lähtenyt SS-joukkoihin. Näiden kouvolalaisten nuorten miesten äkkilähtöjä on kuvaillut Mirja Turunen äsken ilmestyneessä kirjassaan Koska kotimaa meidät lähetti - SS-mies Sakari Haikala Hitlerin eliittijoukoissa. Suosittelen lämpimästi kirjaa, joka ravistelee luutuneita käsityksiämme SS-miehistä.

Jukka Pennanen, kenraali joka kotiutui Kuusaalle

Kenraali Jukka Pennanen saapuu täsmälleen oikeaan aikaan tapaamispaikalle. Enää en hämmästele korkean sotilashenkilön rennon kohteliasta käy...