keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kamarimusiikkia Taideruukissa

Ackord-kvartetti. Kuva: József Hárs.
Nyt mennään kohti kesää ja valoa, mutta syyskalenteriin kannattaa tehdä jo yksi merkintä: lokakuun 15. päivä on tarjolla kamarimusiikkikonsertti Taideruukissa Pato Klubilla. Ackord-kvartetin jäsenet saapuvat esiintymään Kuusaalle RSO:n ystäväyhdistyksen toivomuksesta - onhan Kuusankoskella jo yhdistyksen oma solukin. Lippuja aletaan myydä myöhemmin kesällä Pato Klubilta, ja ohjelmistossa on lokakuisena sunnuntaina mm. Beethovenin jousikvartetto. Kuvassa Ackord-ryhmä, vas. Annemari Åström, Tarja-Leena Kircher, Atso Lehto ja edessä Eeva Rysä - kaikki Radion Sinfoniaorkesterin muusikoita.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Penan kirjeitä Eilalle 13. Ammatinvalintaa

Kuusaalainen Niemisen Pentti kirjoittaa aina vaan ahkerammin morsiamelleen Eilalle Tampereelta, opiskelupaikkakunnaltaan. Hän on lähettänyt edellisen kirjeensä eilen, ja nyt jo ollaan rustaamassa uutta. Tässä välissä hän on lukenut Eilan lähettämän pitkän kirjeen. Kynään tarttuminen, käsin kirjoittaminen, on kuulemma luovuutta kirvoittavaa. Sen voi uskoa lukiessaan meidän isän mietelmiä ja tunnustuksia. Edelleen tekee mieli kysyä, mihin tämä herkkä kaveri sitten katosi. Ehkä ei mihinkään. Kuohuvat tunteet piti pitää piilossa, ja hauskan seuramiehen tai tiukan palopäällikön rooli sopi paremmin suomalaismiehelle. Siksi poimin tähänkin vain kirjeen karuimmat kohdat.

29.11.46
- - - "olin juuri äsken katsomassa erästä erittäin mielenkiintoista elokuvaa. Missäkö, ei missään muualla kuin tämän saman pöydän ääressä äsken lukiessani Sinun kirjettäsi. Filminauhan tavoin kulkivat tapahtumat ohitseni, mutta paljon elävämpinä kuin koskaan teatterissa. Muistan aivan selvästi ensimmäisen kerran, jolloin tanssimme. Muistan senkin, kuinka heti aloin kertoa Sinulle huolistani, vaikka en edes tuntenut Sinua sen paremmin kuin Salmen siskona. Olen ajatellut monasti mitä Sinä silloin mahdoit ajatella käytöksestäni. Ei se ollut ainakaan minulle mitään edullista, luulisin. Niin ja tarinaa on vain jatkunut samalla tavoin, aina minä olen touhuamassa huolineni. Valitan kovaa kiirettä ja työn paljoutta. Sehän on aivan luonnollinen tila opiskelijalle - - -."

Eila on ilmeisesti kysellyt, kaduttiko Penttiä heidän ensimmäinen yhteinen tanssinsa. Pena kieltää jyrkästi. "Päinvastoin olen kohtalolleni kiitollinen, että niin kävi. Olinhan pitänyt Sinua ylpeänä tyttönä, jolle ei maalaispoika oikein uskalla puhuakaan. Et arvaa kuinka iloinen olen erehtymisestäni, enhän olisi mistään voinut löytää itselleni sydämellisempää, kultaisempaa - - -"

Esirippu.

Pena piirtää v. -59. Kuva: Veikko Hakala
Sitten seuraa tulevaisuudesta haaveilua. Kuinka "yhteinen kotimme on oleva meille molemmille niin rakas, kun sen yhdessä uurastaen olemme rakentaneet, että olisimme valmiit taistelemaan vaikkapa henkeen ja vereen asti sen puolesta." Kyllä on ilmaisutapa ollut ylevää. Ehkä tuo "on oleva" -tyyli oli normaalia kirjallista käytäntöä - ihmetteleehän lastemme sukupolvi sitäkin, puhuivatko ihmiset ennen jotenkin erilaisella äänellä. Vanhoista radio-ohjelmista päätellen kyllä puhuivat.

Nykyäiti ja -isä jo hiukan hätkähtääkin Penan seuraavaa aihetta, tulevien lasten ammatinvalintaa ja siihen liittyviä sukupuolirooleja. Häihin on vielä aikaa, lapset ovat vuorossa niiden jälkeen, mutta  Pentti suunnittelee jo poikansa Jukan (!) ammattia. "Et arvaa millaisella jännityksellä odotan, tuleeko Jukasta lukumies. Silloin minun onneni olisi täydellinen, jos joskus näkisin hänen mielellään opiskelevan insinööriksi, oikein oikeaksi, eikä vain Tampereen sellaiseksi, ja alkavan jatkaa sitä työtä, jonka hänen isänsä on pannut alulle. Olen sitä mieltä, että Jukka saa aivan vapaasti valita uransa, ilman pakotteita, mutta toivon sydämestäni että hänellä olisi halua tehdä juuri niinkuin toivoin. Et saa luulla, että olisin unohtanut Liisan kokonaan. - - - Minä en vain osaa suunnitella hänen tulevaisuuttaan niin kuin Jukan, toivoisin että Sinulla olisi joitain erikoisia toivomuksia hänen suhteensa."

Noin siis kirjoittaa 23-vuotias opistoinsinööriopiskelija vuonna -46. Tämä selittää, miksi hän vielä viimeisinä elinvuosinaan haaveili teekkarin tupsusta lakkiinsa. Eivät toteutuneet nuoren Pentin unelmat. Mutta ei hän koskaan näyttänyt pahoittelevan sitä, että tulikin kaksi tyttöä, joista kumpikaan ei halunnut insinööriksi. Hammaslääkärin uraa hän yritti lapsuuteni jossain kohtaa minulle tarjoilla, mutta sekään ei ottanut tulta. Toimittajaksi ryhtyminen oli isästä ihan hyvä juttu, vaikka hän ensi alkuun lausahtikin: "Ulkomaantoimittaja olisi hieno juttu." Mutta kyllä isälle kelpasi mainiosti ihan aluetoimittajatytärkin.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Eilan vaiheita 18. Kalenterimerkintöjä joulukuulta -45

Vuoden 1945 loppu on täynnä dramatiikkaa nuoren Eila Piirikkälän elämässä. Uusi miestuttavuus Niemisen Pentti osoittautuu kaksinaamaiseksi lurjukseksi. Vai osoittautuuko? Alkukuu näyttää kalenterin sivuilla vaisulta.

Lauantai 1. joulukuuta. "Sain tänään mustavalkoisen leninkini ompelijalta. Olin koko illan kotona." Sunnuntaina "Ensin illalla adventtikirkossa laulamassa ja vielä sen jälkeen Lea Piltin konsertissa seuratalolla." Jälleen valioluokan esiintyjä Kuusankosken Seuratalossa. Wikipedia kertoo: "Lea Maire Piltti oli suomalainen oopperalaulaja ja laulupedagogi. Hän oli aikansa maineikkaimpia koloratuurisopraanoita. Hän loi uran Keski-Euroopassa 1930- ja 1940-luvulla ja esiintyi myös Yhdysvalloissa." - Kannattaa lukea samasta lähteestä lisääkin. Piltti teki paljon töitä Saksassa, meni siellä naimisiin ja sai kärsiä saksalaisuudestaan myöhemmin. Ihan kaikkeen Wikipedian sanomaan ei tässäkään voi luottaa: "... hän joutui Saksan kansalaisena syksyllä 1944 internointileirille, jossa hän oli maaliskuuhun 1946 asti", lähde väittää. Miten hän sitten voi esiintyä Kuusankosken Seuratalossa 2.12.1945?

Maanantai-iltana kaverit Elvi, Olli ja Eko kyläilevät Piirikkälällä Mäyrämäellä. Tiistaina Eila käy lauluharjoituksissa ja äänestämässä. Harjoitus pidettiin äänestyksen vuoksi luokassa. Nyt äänestetään kunnanvaltuutetuista. Wikipedia: "Kunnallisvaalit järjestettiin joulukuussa 1945. Äänioikeuttaan käyttäneiden naisten määrä oli ensimmäistä kertaa suurempi kuin miesten. Sosialidemokraatit ja kommunistijohtoiset kansandemokraatit olivat pääsääntöisesti – ensimmäisen ja ainoan kerran – vaaliliitoissa kautta maan. Kunnanvaltuutettujen toimikausi oli säädetty normaalia lyhyemmäksi eli kahdeksi vuodeksi, koska edellisten valtuustojen  toimikausi oli toisen maailmansodan seurauksena kestänyt yhdeksän vuotta".

Keskiviikkona apeus yltyy. "Olin kotona. En viitsinyt lähteä häihinkään, vaikka oli kutsuttu." Keskiviikkona on itsenäisyyspäivän aatto, siitä johtuu erikoinen viikonpäivä häiden viettoon. Mutta kotiin jääminen ei kuulosta yhtään myöhempien aikojen Eilalta, joka piti huolen että juhliin osallistutaan, jos kerran on kutsuttu, ettei sankarille tule paha mieli.

Itsenäisyyspäivänä Eila käy Seuratalossa juhlissa. "Aatos Virtanen puhui siellä."  Kuka? Googlailu herättää lisää kysymyksiä. Jos puhuja oli Atos Wirtanen, niin Kymiyhtiön Seuratalon ohjelmistolinja on todella muuttunut 30-luvun suojeluskuntaväritteisestä politiikasta. Atos Wirtanen "... oli suomenruotsalainen vasemmistointellektuelli, toimittaja, kansanedustaja (1936–1953) ja kulttuurikriitikko. - - - Wirtanen nousi eduskuntaan SDP:n listoilta, mutta vuonna 1946 hän loikkasi  SKDL:n eduskuntaryhmään. - - - Atos Wirtanen oli Tove Janssonin rakastettu ja avopuoliso 1940-luvulla ja esikuva tämän Nuuskamuikkunen-hahmolle, jonka vihreä hattu on lainattu Wirtaselta", Wikipedia kuvailee henkilöä.  Toisaalta voi uskoakin, että vasemmistolainen hyväksyttiin Seuratalolle esiintymään, olivathan sosialidemkraatit ja kansandemokraatit/kommunistit saaneet 99 paikkaa eduskuntaan keväällä -45, kun kommunistit saivat ensi kertaa osallistua vaaleihin. Ilmapiiri oli kääntynyt heille yllättäen suosiolliseksi siihen nähden, että vielä edellisenä vuonna reaalisosialismin edustajat olivat yrittäneet asein voittaa Suomen sodassa.

Eilahan ei tällaisiin pohdiskeluihin kalenterissaan ryhdy, mahtoiko ihmetellä koko asiaa. Perjantaina hän käy lauluharjoituksissa, lauantai-illan murjottaa kotona. "Ei mitään erikoista." Viikon ensimmäisenä päivänä sunnuntaina - vasta vuodesta 1973 viikko on alkanut maanantaista - Eila osallistuu Sibelius-konserttiin Seuratalolla. Sen ovat järjestäneet Kuusankosken orkesteri ja Kaiku-kuoro. "Kansaa oli aika runsaasti."

Maanantaina Elvi käy Mäyrämäellä ja antaa Eilalle hame- ja puserokankaan. "Puserokankaan annan Salmelle joululahjaksi." Olisiko Elvi jo silloin ollut töissä Heinosen kaupassa, jossa myytiin kaikkea muutakin kuin ruokaa, myös kankaita. Eletään aikaa, jolloin kaikesta on pulaa, ehkä Elvi on ehtinyt  ostaa kangasta ennen kuin pakka on myyty loppuun.

Tiistaina lauletaan taas Kaiussa. "Lauloimme illalla (Työv., Voikkaan ja meidän kuoro) nauhalle - kokeilutarkoituksessa." Olisipa kiva tietää tästä lisää. Mitä laulettiin, millainen soundi kuoroilla silloin oli, millaisin välinein äänitettiin, tuliko nauha ehkä joskus radiosta. Emme saa tietää, sen sijaan saamme tietää, että joltain Birgitiltä on tullut kuva ja kirje ja velipuoli Jaakko on tullut lomalle. Keskiviikkoillan Eila viettää kotona sukkia parsien. Torstaina "Salmen kanssa illalla vannassa. Pesin taas tukkani oikein puhtaaksi. Radiosta tuli illalla hauskaa ohjelmaa." Missähän likat ovat käyneet pesulla, vannassa. Joskus aiemmin Eila kertoi heidän kylpeneen ammattikoululla. Oma saunakin Piirikkälän-Koivuniemen perheellä on, mutta kun vesi pitää kantaa äkkijyrkkää rinnettä ylös ratapihan takaa Osulan nurkalta asti, niin helpompi on kai kipaista itse valmiiksi lämmitetyille vesille muualle. Viljakaisen Ossin mukaan siskokset ovat tietenkin käyneet Kymintehtaan saunassa - siellä oli Kymiyhtiön konttoriväelle oma osastonsa, ammeet myös.

Mäyrämäen sauna oli kätevä varsinkin kesäaikaan.
Perjantaina 14.12.46 "Kuoron pikkujoulu. Siellä oli aika rattoisaa!" Sitten monen päivän hiljaiselon jälkeen Eila kirjoittaa 18. joulukuuta aloittaneensa neljän päivän loman töistään yhtiöllä. Seuraavana päivänä hän leipoo pikkuleipiä. "Väsyttää!" Sitä seuraavana päivänä Eila tekee kamarissa suursiivouksen. "Illalla Salmen kanssa suihkussa." Ammattikoulullako? Perjantaina jouluvalmisteluihin kuuluu käynti kampaajalla. "Olin tänään iltapäivän Kouvolassa ja kävin ottamassa uuden permanentin."

Lauantaina tarinaa tulvii pienen kalenterin sivu täyteen: "Illalla talolla tanssimassa. Kun menin sisälle näin Penan, mutta hän ei huomannut minua. Sitten hän hävisi eikä näyttäytynyt vähään aikaan ja luulin hänen jo lähteneen kotiin, mutta takaisin hän sentään tuli ja tuli hakemaan heti tanssiin. Samalla hän kertoi käyneensä hakemassa minua kotoa, kun ei siellä talolla ollut huomannut, mutta äiti oli sanonut minun olevan täällä. Tulimme yhdessä kotiin."

Sunnuntain 23. päivän jouluvalmistelut poikkeavat siitä, mihin myöhemmin kotona totuttiin. "Olin koko päivän kotona ja parsin sukkiani. Illalla tuli Pena hakemaan minua taas tanssimaan. Menimme!" Sukkien parsiminen on tietenkin hyödyllistä, kun uusia oli vaikea saada. Ja jos elintarvikkeita oli vähän, niin ehkä kaikista saaduista jauhoista oli jo tehty kakut ja piparit. Mutta en voi välttyä mielikuvalta, jossa tämän sukanparsijan ja tansseihin kirmaajan äiti Impi heiluu harjan ja rikkalapion kanssa, rapsii mattoja, paperoi hyllyjä, käärii lahjoja paperiin - olikohan lahjoja enempää kuin paperiakaan tuhlattavaksi siihen aikaan.

Jouluaattona Eilan Nelly-sisko, tämän mies Olli ja poika Juhani (Juha, Jukka) tulevat Lahdesta. Eila saa aika paljon lahjoja. Seuraavana yönä ei nukuta. "Heräsin yöllä klo 2 enkä osannut enää nukkua. Nousin ylös, keitin korviketta ja aloin lukea. Salmen kanssa lähdimme joulukirkkoon. Penakin oli siellä isänsä ja äitinsä kanssa. Illalla meillä oli Viljakaisen Elvi, Pethmanin Salme sekä Olli ja Eko."  Että sellaista jäi mieleen joulukirkosta...

Tapaninpäivänä "Päivällä Elvin, Ossin ja Timon kanssa katsomassa Prinsessa Ruususta. Illalla tanssimassa. Taas Penalle kävi samoin kuin lauantainakin. Hän tanssitti minua joka tunnin. Tulimme yhdessä kotiin." Prinsessa Ruususen täytyi olla näytelmä, sillä ensimmäinen Ruusus-elokuva valmistui vuonna 1949.

Torstaina meno jatkuu ja Eilaa jo uuvuttaa. "Olin aivan kamalan väsynyt koko päivän. Illalla Seuratalolla K:kosken kunnan 25-vuotisjuhlassa. Se radioitiin. Olin kuoron mukana laulamassa." Perjantaina Eila parantelee kamalaa nuhaansa töiden jälkeen kotona. Lauantaina Pena soittaa Eilalle töihin heti aamusta. "Hän oli varannut liput illaksi ja sanoi tulevansa hakemaan minua kotoa. Illalla nim. on Seuratalolla karnevaalit. Pena tulikin illalla hakemaan minua ja lähdimme Seuratalolle. Tutustuin siellä Penan kämppäkaveriin Pauli Kiuruun sekä hänen tyttöönsä Irja Pokkiin." Myöhemmin näistä neljästä tuli hyvät ystävät. Pauli kuului kouvolalaiseen Kiurun veljessarjaan, Irja taas oli talon tytär Ruotsulasta - Kymintehtaan Pokinpelto on saanut nimensä juuri näistä Pokeista, jotka alun perin omistivat maan.

Sunnuntaina 30.12. Eila kirjoittaa innoissaan: "Illalla Seuratalolla. Siellä oli niin hauskaa, etten muista, koska niin hauskaa olisi ollut. (Kuusaan juhlat)." Maanantaina Pena pudottaa uutispommin. "Uuden Vuoden aatto. Pena tuli hakemaan minua kotoa. Olimme ensin Kymillä, mutta kun minun teki mieleni Seuratalolle lähdimme sinne. - Kun tulimme kotiin sanoi Pena yht´äkkiä että hänellä on tyttö T:reella ja että he aikovat mennä naimisiin. Hämmästyin aika tavalla, mutta en muuta. Kiitos Luojalle etten ole rakastunut Penttiin. Pena pyysi minua huomenna elokuviin saadakseen selittää. En luvannut varmasti."

Sivu Eilan rintamavieraskijasta
Eila näyttää ottavan asian tyynesti, minä en. Vuoden viimeinen noteeraus on hieno: "Sain tänään kirjeen Perttulilta ja olen niin iloinen." Kapteeni Pentti O. Perttuli vieraili useamman kerran Eilan emännöimässä kanttiinissa Rukajärven suunnalla jatkosodan aikana. Iloinen lotta on jäänyt mieleen mm. hyvien räiskäleiden ja  porukalla pelattujen korttipelien vuoksi ja saa nyt uudenvuoden tervehdyksen rintamakaverilta. Myöhemmin Perttulista tuli Lännen Tehtaiden ensimmäinen, pitkäaikainen toimitusjohtaja. Rukajärven tie -elokuvan tositarina on saatu häneltä.

Wikipedia:
"Rukajärven tie on Olli Saarelan ohjaama sotaelokuva, jonka ensi-ilta oli tammikuussa 1999. Elokuva perustuu pääosin maanviljelysneuvos Pentti Perttulin kertomukseen sekä Antti Tuurin ja Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan keräämään haastattelumateriaaliin. Sen pääosissa nähdään Peter Franzén luutnantti Eero Perkolana (alias Pentti Perttuli) ja Irina Björklund Perkolan rakastettuna lotta Kaarina Vainikaisena. Elokuva kuvaa löyhästi eversti Erkki Raappanan komentamaan 14. divisioonaan kuuluneen Kevyt osasto 2 polkupyöräjoukkueen tiedusteluretkeä Lieksajärven ympäri Suomen aloitettua etenemisensä Neuvostoliiton Karjalaan jatkosodan alkuvaiheessa kesällä 1941. Elokuva keräsi elokuvateattereihin yli 420 000 katsojaa, mikä teki siitä 1990-luvun katsotuimman kotimaisen elokuvan."

maanantai 8. toukokuuta 2017

Penan kirjeitä Eilalle 12. Tulevaisuushaaveita

Teknillisen opiston joululoma lähestyy, ja se tietää Pentille Tampereen opinnoissa kiireisiä aikoja. Hän haluaisi olla Kuusaalla muttei voi. Olisi hauska suunnitella tulevan kesän häitä yhdessä, mutta ajatukset pitää yrittää keskittää matematiikkaan ja piirtämiseen. Kaksi seuraavaa kirjettä ovat niin täynnä liikuttavaa tunteenpurkausta ja rakkauden vannomista, ettei sitä oikein kehtaa edes tyttärenä lukea saati julkaista. Jokunen karskimpi lause joukosta kuitenkin löytyy yleiseenkin jakoon.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan jäsenkortti v. -45
"Täällä 25.11.-46
Rakas oma Eilani!
Taas ensimmäinen ilta täällä kaukana ilman sinua." Sitten Pena haaveilee ensi kesän häistä ja tulevaisuudesta, siitä kuinka hän viettää iltaa perheen kanssa, Eila hyräilee ja pikku Liisa (Liisa!) oppii samalla laulun. "Voi turkanen kun on vielä pitkä aika ennenkuin pääsen matkustamaan. Melkein kokonaista kaksi viikkoa vielä."

"Huomenaamulla meillä on sitten se viimeinen matematiikan koe ja olen hiljakseen yrittänyt lukea tämän päivää, mutta ajatukseni tahtovat väkisinkin kääntyä paljon hauskempiin asioihin. Niihin kotoisiin ja Sinuun. Saatan istua pitkän aikaa eteeni tuijottaen, miettiä niitä ensi kesän juttuja, mutta huolestuneeksi ne järjestelytouhut eivät saata minua ensinkään. Minä ainakin uskon, että ne kaikki jutut ja touhut järjestyvät oikein hyvin. Rakas, oma Eilani, kuinka hauskaa on laittaa kuntoon omaa yhteistä kotiamme. Vaikka kaikki tulee olemaankin hyvin pientä ja vaatimatonta, niin sittenkin se on meidän."

"- - - pahat henget täällä Tampereella pääsivät taas valloilleen sillä aikaa, kun minä olin siellä luonasi. Ei sen enempää eikä vähempää kuin että silloin itsenäisyyspäivän jälkeisenä lauantaina, siis joulukuun 7 pv:nä on meillä teräsbetonin koe. Voit arvata täytyikö minun käydä pesemässä suuni senjälkeen kun olin kuullut asiasta. Meidän luokan pojat, sellaiset jotka eivät koskaan matkusta ja jotka myös viime lauantaina olivat koulussa, olivat pyytäneet silloin näitä kokeita, kun reissumiehet eivät olleet pitämässä puoliaan. Kumminkin, jos ne luulivat tekevänsä minulle suurenkin kiusan, niin he erehtyivät suuresti. Tämä koe on nimittäin niin aikaisin aamulla, että ehdin päiväjunaan ja olen illalla siellä. - - - En osaa varmuudella vielä sanoa, mutta jos suinkin on mahdollista yritän saada työni siihen malliin, että pääsisin kanssasi sinne teidän pikkujouluunne silloin maanantai-iltana."

Menee pari päivää, ja Pena on jälleen kirjeenkirjoituspuuhissa. Hämmästyttävää kyllä hän on ehtinyt saada tässä välissä jo vastauksenkin Eilalta. Kello on kymmentä vaille 12 yöllä 27.11.-46, kun Pentti aloittelee uutta kirjettään. Kun tärkein on aluksi kerrottu - arvaatte kyllä aiheen - Pena kertoo odotuksestaan. "Olen niin iloinen, että joululomaan on vain hieman yli neljä viikkoa, vaikka en tiedäkään kuinka selviän tästä työruuhkasta. Olkoon kuinka olkoon, mutta joka tapauksessa olen onnellinen, että pääsen luoksesi edes muutamaksi viikoksi. Onhan sekin askel kohti kevättä ja kohti onnea."

Sitten Pentti taas kuvailee luottavaisena yhteistä tulevaisuutta. "Minusta tuntuu aivan siltä niinkuin pysyisimme aina samanlaisina iloisina, nuorina ja hieman kuhertelevina ihmisinä. Saat olla varma, että meidän talosta ei nauru eikä laulu tule puuttumaan. Toivottavasti eivät äkäiset naapurimme haasta meitä oikeuteen kotirauhan rikkomisesta, kun laulamme iltaisin duettoja." Kaikkitietävä kertoja voi valaista, että Pentti oli tavallaan oikeassa. Laulua ja naurua riitti. En kyllä koskaan kuullut vanhempiemme laulavan duettoja, huh. Mutta molemmat kuuluivat Kaiku-kuoroon, joten stemmoja opeteltiin kotona, ja kuorolaisten kyläillessä lauluja vedettiin äänissä niin että raikui.

Viereinen kuva on pelleilty Ruotsin opintomatkaa varten - olikohan Pentin kuvitelma perheidyllistä ennen naimisiinmenoa tällainen? Eilan vasemmalla puolella olisi kuulunut olla Liisa, sylissä istuvan piti olla Jukka, jos Penan kirjeiden haaveet olisivat toteutuneet prikulleen.

"Huomenaamulla sitten odotan Sinun puhelinsoittoasi, enkä toivo mitään niin hartaasti kuin sitä, että talonväki ei olisi kotona, vaan saisin jutella Sinulle - - - tarvitsematta ajatella, että joku sivullinen kuuntelee korvat höröllä keskusteluamme." Niinpä. Jotain viehättävää odotuksen tuomaa jännitystä on menetetty kännyköiden aikana - tässä tapauksessa Eilalla ei ollut myöskään kotipuhelinta - kun kaikki ovat käden ulottuvilla saman tien.

"Ei ainakaan tällä hetkellä näytä todennäköiseltä, että jäisin luokalle, sillä en ole saanut vielä yhtään ala-arvoista numeroa kokeista, jolleivät ne nyt ole menneet niin loistavastikaan. Älä vain luule, että sanoin tuon kehuakseni. Minä olen vain niin iloinen, sillä onhan enää yksi vuosi tämän jälkeen koulupojan elämää ja sitten alkaa ---?"

Nuoren sulhon toivotukset ovat vähintään yhtä vauhdikkaat kuin ennenkin, ja "sama heppu" muistaa lähettää terveisiä myös Immikille ja Salmelle (Eilan äidille ja siskolle).

tiistai 2. toukokuuta 2017

Jukka Nyberg, hymyilevä kunnallisneuvos

Jukka Nyberg saapastelee Ruukittareen, moikkaa puolen tusinaa tuttua ja kuuluttaa: "Mul oli nenäliinas solmu, että muistan tulla tänne!" Menee aikansa ennen kuin pääsemme aloittamaan, sen verran runsaasti muillakin on asiaa Jukalle. Ihmiset ovat tottuneet kääntymään hänen puoleensa, kun johonkin pitää saada parannus, onhan hän ollut tehtaalla ja kaupungilla luottamustehtävissä "kuulemma neljäkymmentä vuotta".

Kuusankosken tunnetuin demari sai hyvän lähdön sosialidemokratian pariin jo lapsuuskodissaan. Tosin hän ei itse huomannut mitään. Nybergin isä Tuure oli aktiivinen työväenliikkeen mies ja perinteen kerääjä, mutta Jukan lapsuuskodissa pojille ei aatetta tyrkytetty. Aikuisiässä Jukka on kuitenkin oivaltanut, miten aate näkyi.
- Mehän oltiin aina työväen vappujuhlissa, mutta ei lapsi tiennyt että meillä vietettiin juuri työväen vappua. Isä oli pitkään kaupunginvaltuutettu, ja isompana seurasin tiiviisti hänen työskentelyään siellä. Mutta ei isä koskaan sanonut, että minun pitää liittyä puolueeseen, Jukka Nyberg kertoo.

Nyberg liittyi Sosialidemokraatteihin kolmikymppisenä.
- Ajattelin, että pitäisiköhän isän jalanjälkiä lähteä kulkemaan. Hän ei tyrkyttänyt käsityksiään vaan kertoi mitä oli tekeillä, ja se kiinnosti kovasti. Mietin että siellä se isä päättää mihin rakennetaan kunnallistekniikkaa - isä ei puhunut politiikkaa vaan yhteisistä asioista. Hän oli museolautakunnassakin.

Vappumarssilla takavuosina
Tuure Nyberg oli myös Kuusankoski-seuran puheenjohtajana ja osoitti kotiseuturakkauttaan lapsilleen viemällä näitä retkille.
- Lapsena tuntui alkuun, että käytiin "kaiken maailman museoissa". Mutta kun isä selitti mitä vanhoilla työkaluilla tehtiin, niin se rupesi kiinnostamaan.

Kymiyhtiö - myöhemmin UPM - tarjosi Jukalle työpaikan. Hän sanoo tietään sinne automaattiseksi.
- Kun isä oli tehtaalla töissä, samoin eno ja äidin isä, ajatukseen kasvettiin. Oli luonnollista että mennään tehtaalle töihin.

Ihan tavanomaisinta reittiä Jukka ei tehtaalle mennyt. Kuusankosken yhteislyseossa oli samaan aikaan neljä muutakin oppikoulukaveria, jotka pohtivat ettei se reitti ollut heidän juttunsa ja päättivät lähteä ammattikouluun. Osalle heistä pohjaksi jäi keskikoulu, yksi kaveri oli jo lukiossa. Nybergin mukaan nuorukaiset olivat tavallaan edelläkävijöitä oppikoulu-ammattikoulu-yhdistelmässä. Pari kaveria suoritti myöhemmin insinööritutkinnon, Jukka kuului teknikkoporukkaan pääaineinaan paperikemia ja teollisuustekniikka. Hän kävi teknillisen koulun Imatralla heti armeijan jälkeen.

Ay-töissä pääkallonpaikoilla

Nyberg naureskelee tehneensä rehellisiä töitä elämässään puolitoista vuotta - sen ajan minkä ehti olla töissä yhtiöllä ennen kuin meni vapaaehtoisena armeijaan. Sinne piti päästä nopeasti, etteivät opinnot lykkäänny. Opintojen jälkeen tie vei taas Kymiyhtiöön, eikä aikaakaan kun Nyberg oli Teknisten liiton yhdysmiehenä.
- Minulle kävi niin, että olinkin pääkallonpaikalla, Teknisten liiton valtuuston varapuheenjohtajana neljä vuotta 90-luvulla. Olin kokouksen puheenjohtajana, kun Teknisten liitto lakkautettiin ja samana päivänä jälleen puheenjohtajana, kun perustettiin Toimihenkilöunioni. Sen neljän vuoden jälkeen minut valittiin Toimihenkilöunionin ykköspuheenjohtajaksi. Sitten perustettiinkin ammattiliitto Pro, ja senkin perustavassa kokouksessa olin puheenjohtajana - ja tietenkin TU:n lopettamiskokouksessa. Olen lopettanut ja perustanut kaksi ammattiliittoa, Nyberg naurahtaa.

Ammattiliiton töissä riitti ajettavaa. Sopimusaloja oli yli 40, joten aina oli jotain selvitettävää senkin jälkeen, kun sopimukset oli saatu tehtyä.
- Ja sitten on PR. Miehän olen kiertänyt liiton toimipisteet maassa moneen kertaan.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:kin (entinen Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto) - on Nybergille tuttu toimintaympäristö. Hän oli sen valtuustossa kahdeksan vuotta, samoin STTK:n hallituksessa, ensin edustajiston varapuheenjohtajana hallituksen kokouksissa ja viimeiset neljä vuotta hallituksen jäsenenä vuoteen 2013. Kansainvälisiäkin tehtäviä on riittänyt, Nyberg oli 2000-luvun alussa Euroopan Neuvoston alaisen kunta- ja aluehallintokongressin ja kuntakamarin jäsen yhtenä viidestä suomalaisjäsenestä. Kongressin mandaatilla hän toimi myös useita kertoja vaalitarkkailijana entisen Jugoslavian ja Albanian alueilla.
- Kokoonnuimme Strasbourgissa. Siihen minun jäsenyysaikaani tasa-arvoa ei kunnioitettu pätkääkään. Ne neljä muuta oli kaikki naisia. Mut mie en tehny protestii, olin erittäin tyytyväinen, Jukka myhäilee.

Tehtäviä on lähempänäkin. Jukka Nyberg on Kouvolan sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtajana nyt yhdeksättä vuotta, samoin Kuusankosken Sosialidemokraatit ry:n puheenjohtajana.
- Olen ollut välillä johtokunnassa, välillä sieltä pois muiden tehtävien takia. Vuosia on tullut varmaan aika paljon.

Kuusankosken Seudun Vanhainhuoltoyhdistyksen puheenjohtajan tehtävät teettävät sen verran töitä, että Jukka Nybergillä on työhuone Kettumäen palvelukeskuksessa. Yhdistys on 46-vuotias ja tuottaa asuntoja ja palveluita vanhuksille. Asuntoja on jo 230.
- Minulla on elastinen sopimus yhdistyksen kanssa: teen 40-50 tuntia kuukaudessa siellä töitä. Ei niitä kukaan kuitenkaan laske. Teen vähän enemmän kuin sovittiin, Jukka kertoo ja uskon helposti: melkein aina Kettumäen palvelutalossa käydessä Jukan näkee porhaltavan käytävillä asukkaita ja muita tuttuja moikkaillen.

Vuoteen 2008 Kuusankosken Seudun Vanhainhuoltoyhdistyksellä oli palveluntuottajana monopoli paikkakunnalla. Sitten tulivat kilpailijat, ja Nybergin piti ottaa rooli yhdistyksessä.
- Minun perustietoja ja yhteiskunnallista roolia tarvittiin. Pystyin auttamaan yhdistystä vastaamaan uuden kilpailutustilanteen haasteisiin, kun kansainväliset yritykset tulivat mukaan. Siinähän ratkaisee se, kuka täyttää parhaiten kupongit, siis hakupaperit. Kilpailun kovetessa piti pyytää ammattilaista joukkoon edistämään asiaamme. Kun sain Niina Korpelaisen mukaan auttamaan, pääsin jo tekemään normaaleja hallituksen puheenjohtajan tehtäviä.

Jukka Nyberg  presidentti Tarja Halosen pöytäseurana
Luottamustehtävien luettelo alkaa olla jo niin pitkä, että kuulijaa hämmästyttää, onko Nyberg tosiaan ehtinyt olla myös Kymiyhtiössä töissä.
- Kyllä olen, 40 vuotta, koska minulla on se mitali! Menin nuorena lomittamaan, sinnehän pääsi jo 15-vuotiaana. Työntekijätehtävissä kerkisin olla sen puolitoista vuotta ennen armeijaa. Mutta vuoromestarinahan minä olin eri osastoilla, Voikkaallakin Self-Copyllä pari vuotta, PK seiskalla, kehysnaulaamolla tuossa lähellä, arkkisalissa, vanhalla paperitehtaalla jota ei enää ole. Sitten olin PK 7:n, 8:n ja 9:n käyttölaboratoriossa. Pyöritin sitä muutaman vuoden päivätyönä. Olin myös henkilöstöhallinnossa viimeiset kymmenisen vuotta, Nyberg luettelee.

Yhteisten tehtävien hoito onnistui, koska yhtiö suhtautui asiaan erittäin myötämielisesti.
- Yhtiön johtajiakin on ollut luottamustehtävissä, Ilmari Lindberg -vainaakin valtuuston varapuheenjohtajana kun minä oli puheenjohtajana. Istuttiin aina vierekkäin hallituksen kokouksissa. Yhdessä kokouksessa yli 10 vuotta sitten hän sanoi olevansa vähän huonovointinen. Sanoin että olet nyt sennäköinen että sinun pitäisi lähteä kotiin. Hän lähti, ja se jäikin hänen viimeiseksi hallituksen kokouksekseen.

Jukka Nyberg kehuu vuorovaikutusta Ilmari Lindbegrin kanssa.
- Meillä oli läheinen yhteistyö Ilmarin kanssa. Oltiin totuttu tehtaalla siihen, että asiat sovittiin ja puristettiin kättä, ei tarvittu mitään papereita. Ei sitten tarvittu politiikassakaan. Sovimme Kokoomuksen kanssa toimintatavoista nelivuotiskaudeksi. Se tapahtui niin, että kokoonnuimme Ilmarin kanssa hänen kotonaan. Martta Lindberg keitti kahvia ja me Ilmarin kanssa pohdittiin, mitenkä näitä asioita pitää hoitaa. Ja sitten lyötiin kättä ja tehtiin yhteinen esitys omille ryhmillemme. Sopimusesitys hyväksyttiin ja sitä katsottiin demareiden keskuudessakin hyvällä, koska Ilmari oli niin pidetty ja arvostettu, Nyberg sanoo.

"Hoideltiin Huttusen Reijon kanssa Kuusaan asiat"

Kunnallinen päättäjä Jukka Nybergistä tuli 34-vuotiaana. Hän asettui ehdolle kunnallisvaaleissa 1984 ja meni kirkkaasti läpi.
- Sain 105 ääntä ja sijalukuni oli 17, se varmaan johtui Tuure Nybergistä, ei minusta. Silloin valittiin 43 valtuutettua. Kuusaan ennätyksen tein kuntavaaleissa vuonna -96, kun sain 796 ääntä. Sosialidemokraateilla oli pitkään valtuustoenemmistö. Meitä oli 22 - aika venkaa miten pitkään tuli aina se sama luku. Parhaimmillaan se oli 24, kerran 21. Kerkisin olla 24 vuotta eli kuudet vaalit Kuusankoskella ja kahdet Kouvolassa, Nyberg laskee. Nyt tiedetään, että kolmansissakin Kouvolan vaaleissa hän meni jälleen valtuustoon.

Ensimmäisen Kuusankosken valtuustokautensa Nyberg oli valtuutettu ja teknisen lautakunnan jäsen. Seuraavalla kerralla -88 vaalien jälkeen hänestä tuli kaupunginhallituksen jäsen. Seuraavissa, vuoden -92 vaaleissa, hänestä tuli kaupunginhallituksen puheenjohtaja, ja hän oli tehtävässä kahdeksan vuotta. Sen jälkeen Nyberg oli kahdeksan vuotta kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Vuosina 1994-2009 oli olemassa Kouvolan seudun kuntayhtymä, seitsemän kunnan yhteenliittymä. Sen hallituksessa Nyberg oli koko ajan mukana, kahdeksan vuotta puheenjohtajana.

Kuusankosken kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jukka Nyberg
Liikunta ja lastenhoito - nämä Jukka Nyberg ilmoitti harrastuksikseen vaaleissa -84. Perheessä oli silloin 2- ja 13-vuotiaat tyttäret, ja lasten asiat kiinnostivat sitten päättäjänäkin. Liikkumista Jukka on harrastanut kaiken ikäänsä maratonejakin juosten.
- Siihen aikaan oli paljon perhepäivähoitajia. Päiväkoteja alettiin vasta rakentaa eri puolille Kuusankoskea, Mäyränkorpeen ja Voikkaalle, Niskalan ja Kunnanpellon päiväkodit myös. Tähteeseen rakennettiin rapistuneen Mattilan lastenkodin tilalle perhetukikeskuksen yksikkö. Näissä kaikissa olen ollut vahvasti mukana.

Mutta tekniikan ihmistä kiinnosti myös maankäyttö ja kaavoitus. Nyberg muistelee miten Voikkaan Laarinpelto ei ottanut 80-luvulla mitenkään tuulta alleen vaikka sitä koetettiin kovasti tarjota omakotialueeksi. Nyberg oli jo silloin kovin kiinnostunut Kymijoen rantamaisemista ja halusi asukkaille hyviä näkymiä kodista.
- Sitten meinasi käydä vähän heikosti, kun mietimme arkkitehtien Heikki Käpin ja Kari Toppilan suunnitelmaa Sommelon rannan kaavoittamista - mukana oli myös Anssi Tähtinen. Siitä tuli Kouvolan Sanomiin komea juttu, jossa oli kuvia suunnitelmasta. Mutta eihän se ollutkaan hyvä juttu: nythän vietiin pöytähopeatkin, eihän sinne rantaan olisi saanut mennä edes kävelemään! Nyberg päivittelee joidenkin luottamusmiesten näkemyksiä.

Sama oli suhtautuminen muussakin Kymijoen rantojen käytössä.
- Kun Eksan krouvi halusi laittaa rantaan jonkun paatin ja Coloradon omistaja myöhemmin samantapaista, niin sitä vastustettiin jyrkästi. "Rantaan ei minkäänlaisia paatteja ja kahviloita laiteta!" Mm. teknisen viraston johdossa suhtauduttiin penseästi sivusta tulleeseen kaavaluonnokseen. Nyt ymmärretään, että meidän pitää osata hyödyntää Kymijoen rannat.

Nyberg ja Huttunen ystävyyskaupunki Mülheimissä
Nyberg on toden totta ollut mukana Kuusankosken ja Kouvolan hallinnon käänteissä. Esimerkkejä putkahtelee tämän tästä. Joku saattaa kuulla siinä kehuskelua, mutta tottahan mies puhuu.
- Me Huttusen Reijon kanssa kyllä hoidettiin Kuusankosken asioita aika pitkälti kahdestaan. Koska minun työänantajani jousti ajankäytössäni ja valtuuston puheenjohtajaa sitoi tärkeä tehtävä eduskunnassa, niin pakkohan siinä oli jonkun valmistella asioita kaupunginjohtajan tukena. Kaupunginjohtaja piti myös hyvän etäyhteyden valtuuston puheenjohtajaan ja sai hyviä neuvoja ja arvokasta tukea häneltä. Reijon kanssa minulla oli superhyvät suhteet, Reijo oli diplomaatti ja filosofi, en paljon häntä hienompaa miestä ole tavannut, Nyberg kertoo.

Nyberg visioi jo eteenpäin, kun vuosikymmenten takaiset tutut suunnitelmat ovat alkaneet vähitellen toteutua.
- Nyt näyttää siltä, että uuden Kouvolan keskusta laajenee hiljalleen Kuusaalle päin. Odotellaan hetkeä, kun isot valtakunnalliset yritykset uskaltavat lähteä liikkeelle. Vapaa-aikaan ja asuntorakentamiseen liittyviä ajatuksia on ilmassa, Nyberg sanoo salaperäisesti. Iitin hankkeeksi muuttunut Kymi Ring toteutuu hänen mukaansa myös.

Jukka Nyberg oli muuten puheenjohtajana ryhmässä, joka ensimmäisen kerran esitteli Kymi Ring -hanketta ministeri Mauri Pekkariselle - mihinkäs tämä mies ei olisi ehtinyt. Kuten myös Vaasan&Vaasan leipomon saamiseen ja pitämiseen Kuusankoskella. Oma tarinansa sekin, ja niissä neuvotteluissa Nyberg oli mm. siksi että toimi Kouvola Innovationin hallituksen varapuheenjohtajana. Vuodet 2007 ja 2008 valmisteltiin nykyistä kauppakeskus Veturin aluetta. Siinä Nyberg oli mukana kaikissa neuvotteluissa alun perin rakennusliike SRV:n kanssa ja myöhemmin lopullisen toteuttajan Keskon kanssa.

Nikkarin kentän pelaajat saavat hekin kiitellä Jukan toimia. Hän on helposti lähestyttävä hahmo, jolta kehtaa pyytää apua kaupunginosankin kokoisiin ongelmiin, vaikka miehellä tekemistä on riittänyt niin valtakunnan kuin kansainväliselläkin tasolla. Tarina menee näin. UPM halusi 90-luvulla kaavoittaa Pajamäen tyhjän alueen omakotitonteiksi, ja siinä olisi mennyt paikallisin poliisi- ja talkoolaisvoimin ylläpidetty Nikkarin jalkapallo-jääkiekkokenttäkin. Adressi ja meikäläisen taivuttelut eivät saaneet yhtiön lakimiestä ja kaupunginarkkitehtiä heltymään. Lakimies sanoi: "Ei kaupunki kuitenkaan kaavoita aluetta teidän toiveiden mukaan vaikka me yhtiöllä hyväksyttäisiinkin." Arkkitehti sanoi: "Ei UPM kuitenkaan hyväksy muuta kuin jo ehdottamansa kaavan." Soitin Nybergille. Tämä kutsui osapuolet saman pöydän ääreen ja syntyi onnellinen lopputulos. Nikkarin kenttä palvelee edelleen kylän lapsia ja nuoria ja ammattikoulun päiväkoteja ja koulua. Käy siellä aikuisiakin petankkia pelaamassa, ja nyt kenttää kunnostavat jo uuden sukupolven pajamäkeläiset isät.

Isät vastaan pojat Nikkarin kentällä 1994
Kovennettua palvelua

Kuntien yhdistyminen vuonna 2009 tiesi peruskuntien päättäjille henkilökohtaisen vallan uusjakoa. Jukka Nyberg oli kuntien yhdistymisen kannalla, mutta puolet Kuusankosken sosialidemokraateista vastusti sitä.
- Senhän nyt tiesi, että rangaistushan siitä seuraa. Mietin Voikkaan tehtaan alasajoa, 670 työpaikan loppumista ja yli 400 työpaikan vähenemistä Kuusaanniemestä, Myllykoski Paperin alasajoa. Siinä tilanteessa tarvittiin leveämpi selkänoja kuin entiset kunnat yksin pystyivät tarjoamaan. Työpaikkojen menetysten kerrannaisvaikutuksethan ovat vielä suuremmat kuin tehtaan työpaikkojen loppumiset. Meidän korkein päättävä elin, sosialidemokraattinen edustajisto - jota johdan nykyisin -  päätti roimalla enemmistöllä että Kuusankoski ei lähde mukaan. Kaupunginvaltuuston ryhmä taas päätti kanssani olla yhdistymisen puolesta, Nyberg kertailee menneitä.

Uutta Kouvolaa rakensi järjestelytoimikunta, jonka puheenjohtajana oli - Jukka Nyberg.
- Miehän tän kaupungin kasasin. Ei se mikään kunnianosoitus ollut, minulle vaan annettiin se kelju tehtävä, jota kukaan muu ei huolinut. Siellä nuijittiin jokaisen kunnan työntekijän työpaikkakin, uusi valtuusto nuiji sen sitten uudestaan. Se oli meikäläisen poliittisen uran suurin tehtävä, vaikkei se ollut kunniakas.

"Kiitoksena" valmistelutyöstä ja organisaation rakentamisesta Nyberg menetti mahdollisuuden hallituspöytään uudessa Kouvolassa.
- Ensimmäiset neljä vuotta minulle tuli kovennettua palvelua puolueen taholta. Olin rivivaltuutettu. Pari viikkoa meni harmitellessa mutta ryhdyin sitten tekemään kovasti töitä. Menin kehitysyhtiöön ja henkilöstölautakuntaankin - en viitsinyt kiukutella kun minulla sitä henkilöstökokemusta eniten oli.

Henkilöstölautakunnan tilalle tuli neljän vuoden jälkeen henkilöstöjaosto, jota johtaa - Jukka Nyberg.
- Tuo sarka on vahvuusalueeni, sanotaan näin.

Vappupuheessaan Kuusankoskitalolla Jukka Nyberg muistutti siitä, että sote- ja maakuntauudistus muuttavat rajusti kaupungin päätöksentekojärjestelmää, eikä silloin jää paljonkaan paikallista sanan sijaa.

Onko kouvolalaisuus jo lyönyt läpi kuuden vanhan kunnan asukkaiden keskuudessa? Onko kuusaalaisuus heikentynyt kuntaliitoksen jälkeen?
- Ei. Se on vahvistunut. Ydinkouvolalaiset moitiskelevat kahvipöytäkeskusteluissa, että muiden peruskuntien edustajat tekee aluepolitiikkaa, mutta kun ydin-Kouvolan tytöt ja pojat ajaa sitä ydin-Kouvolan asiaa, se ei kuulemma ole aluepolitiikkaa.  Aikaisemmin kyllä sovittiin kaikkien kesken, että kylien identiteettiä pitää vahvistaa, Jukka on hämmästelevinään.

Nyberg on myös kaupunginhallituksen konsernijaoston varapuheenjohtaja. Se ei kuulemma teetä paljon töitä. Vastausta kysymykseen rivivaltuutetun ja puheenjohtajan merkityksestä Jukka jää pohtimaan pitempään.
- Valtahan otetaan. Joku saattaa olla jossain puheenjohtajana mutta hänellä ei ole valtaa. Se on persoonasta kiinni. Näissä hommissa pitää osata käyttää valtaa diplomaattisesti, ei nyrkkiä pöytään lyömällä vaan kuuntelemalla ja tekemällä kompromisseja. Minun luonteelle ei ole koskaan sopinut se nyrkin paukuttaminen. Pitää pystyä elämään ajassa, sopeutumaan. Äskettäisessä puoluekokouksessa minullakin oli pientä haastetta kuunnella eräitä puhujia. Kahvipöytäkeskusteluissa kuuli aika vanhakantaisiakin kannanottoja. Tuli mieleen, että ehkä kannattaisi pikkasen orientoitua nykypäivään noidenkin, Nyberg hymähtää.

Antti Rinne ja Jukka Nyberg
Puolueen johtoa Nyberg ei arvostele, Antti Rinne juuri osaakin elää nykyajassa ja katsoa tulevaan.
- Antin kanssa ollaan vanhat hyvät kaverit ja hänen vaimonsa kanssa myös vanhat tutut ay-vuosilta. Kokouksessakin sanottiin Hetan kanssa Antille että sulla kun on niitä hommia niin mene vaan, me juodaan Hetan kanssa tässä kahvia, Jukka naureskelee.

Virheitäkin on tehty

Kevään 2017 kunnallisvaalien jälkeen aletaan valmistautua maakuntavaaleihin. Ei tullut puheeksi Nybergin kanssa, miten ne paikat kiinnostaisivat. Paljon on kuitenkin vielä asioita, joihin pitäisi päästä vaikuttamaan. Yksi on Nybergin toive sairaalan pysymisestä Kuusankosken Sairaalanmäellä. Hän muistuttaa siellä olevasta omasta maapohjasta, sairaalan alla sijaitsevasta isosta väestösuojasta ja siitä, että rakennusten kunnosta on ristiriitaista tietoa.
- On ehdotettu, että rakennetaan Ratamo Kouvolaan suopohjalle ja otetaan Sairaalanmäen rakennukset vanhusten hoivatiloiksi. Ai jaa? Muille rakennukset eivät sovi, mutta vanhukset voidaan niihin työntää, Nyberg hämmästelee ja nauraa virkamiesten ehdotusta, että tehdään mäelle kasino. Hänen mielestään Sairaalanmäelle tarvitaan uusi rakennus, mutta myös vanhaa voi korjata.

Jukka Nyberg tarkastelee sosiaali- ja terveysasioita lähietäisyydeltä  Carean yhtymäkokouksen puheenjohtajana. Mitä mahdollisuuksia Kouvolalla on yleensä saada tahtoaan läpi missään sote-asioissa, kun Etelä-Kymenlaaksolla on äänienemmistö yhtymäkokouksessa?
- Niin, yhtymäkokouksessakin etelä voittaa täpärästi, mutta Carean hallituksessa tilanne vasta onkin järkyttävä: 6-3. Siinä on hölmöilty poliittisesti. Mandaatit on menneet niin, että jonkun ryhmän edustajat - varmaan Keskustan - ovat kumpikin etelästä. Se on vaan sovittu ajattelematta, miten käy sitten kun äänestetään. Nyt kun tehdään Suomen historian suurinta muutosta julkisten palveluiden tuottamisessa, me ei enää voida maakunnassa kalistella sapelia keskenämme, siinä käy huonosti kaikille, Nyberg varoittaa. - Kuljettavana on vain yksi tie, ja se tulee kulkea yhdessä.

Vappuna 2017 vappupuhujana oli Kimmo Kiljunen, Jukka Nybergin ympärillä paikallisia puoluetovereita ja omaa perhettä.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Jukka Nyberg oli ehdokkaana. Samana vuonna Kuusankoskelta oli kaksi muutakin demariehdokasta: Valto Koski ja Minna Tuukkanen.
- Siinä oli yksi liikaa, se oli virhe. Kaksi olisi voinut mennäkin läpi, kolmas vei ääniä. Kun Valto lopetti, olisi tullut tilaa, mutta minä en enää halunnut asettua ehdolle. Tuli mieleen, että tässä on vain yksi elämä elettävänä, näin kerkiää tehdä muitakin asioita kuin politiikkaa. Esimerkiksi lastenlasten hoitoa - aika kivaa touhua!

Aikaa on tullut lisää varsinkin vuoden 2013 jälkeen, kun ammattiliiton hommat Helsingissä päättyivät. Tehtävät olivat valtakunnan laajuisia. Pohdimme kokemuksen ja iän merkitystä - aikana jolloin tehokkuus yhdistetään nuoruuteen ja kankea ajattelu korkeaan ikään. Jukka Nyberg muistuttaa, että vanha ihminen onkin usein vastoinkäymisten kautta oppinut joustamaan ja kuuntelemaan. Hänessä itsessään se piirre on kuulemma ollut jo pienenä.
- Muistan kun myin seurakuntapoikana merkkejä, mummelit sanoivat että sieltä se hymypoika taas tulee, pakkohan siltä on vissiin ostaa. Siinä oli vähän sellasta diplomatiaa.

Jukka Helsinki City  Marathonilla
Vapaa-aikaa tuskin nytkään on liikaa, valittiinhan Jukka Nyberg jälleen uudelle kaudelle Kouvolan valtuustoon. Mutta jos vapaata on, Jukka on usein talvisaikaan lähtenyt suksille. Paitsi viime vuosina, kun lunta on ollut niin vähän ettei totuttua tuhatta kilometriä ole kauden aikana päässyt hiihtämään.
- Nyt olen jo heittänyt tältä talvelta pyyhkeen kehään, istun kolme kertaa viikossa kuntopyörän selässä ja katson televisiota - ihan typeräähän siinä muuten olisi tunti polkea. Onneksi alkaa kesäkausi ja voi hypätä maastopyörän selkään. Näin voi parhaiten tutustua uuteen Kouvolaan, Nyberg vinkkaa.

Kuusaalaisuuttaan Jukka Nyberg on vaalinut huolella. Hän syntyi perheen asuessa Kiljukujalla Länsi-Naukiossa ja asuu nyt Itä-Naukiossa.
- Olen 66 vuoden aikana liikahtanut hirveästi, sellaset 400 metriä länsipuolelta itäpuolelle. Siitä näkee kotiseuturakkauden myös: Naukiossa syntynny, siellä jököttää edelleen eikä ole suunnitelmia muuttaa mihinkään.


Kuvat Jukka Nybergin arkistosta ja Raine Martikaisen ja Eijaleena Martikaisen kameroista

  Maaliskuussa Kyyti-kirjastojen lukuhaaste tarjoaa kirjoja, joissa on kirjeitä. https://kyyti.finna.fi/themes/custom/files/lukuhaasteen_min...