tiistai 17. helmikuuta 2015

Pentti Nieminen: Tulta päin!

Pentti Nieminen oli tulisieluinen mies. Mihin hän ryhtyi, sen hän teki millintarkasti. Pentti-isäni olisi ihmetellyt kovasti vuonna 2006 ilmestynyttä palokuntahistoriikkia Hälyytyksestä hälytykseen, jos hänen silloinen kuntonsa olisi sallinut kirjojen ihmettelyn. Teoksesta nimittäin puuttuu hänen oma osuutensa Kymintehtaan tehdaspalokunnan vaiheissa muutamaa mainintaa lukuun ottamatta. Olen osasyyllinen. Kirjan toimittaja Reijo Virta kysyi minulta, voiko isääni haastatella. Kerroin, ettei enää kannata. Normaalisti historioitsija turvautuu tällöin muihin lähteisiin. Niitä olisi ollut helposti tarjolla yhtiön omassa arkistossa Eerolassa. Ne jätettiin kuitenkin rauhaan.

Kolme vuosikymmentä Kymintehtaan palokunnan riveissä, neljännesvuosisata sen päällikkönä ja isot aikaansaannokset olisivat ansainneet huomiota. Suomen Palopäällystöliiton tuliristi kertoo siitä omaa kieltään. Vahinko ei ole peruuttamaton tänä blogien luvattuna aikana. Nyt minä voin kertoa isän palokuntahistoriaa mielin määrin - pilveen mahtuu paljon enemmän kuin kirjaan. Kymenlaaksolaisista on perinteisesti noloa kehua omiaan, mutta minkäs teet, faktat puhuvat puolestaan, joten annan palaa. Kymiyhtymä-lehdet, Palopäällystöliiton ystävällinen apu ja isän omat arkistot ovat tarjonneet todisteita innosta, jolla hän roihusi paloturvallisuudelle. Ja totta kai meillä tyttärillä on muistot ja kokemus siitä, millaista oli elää palokunta-aatteeseen vihkiytyneen ihmisen perheessä. Tulta ja tappuraahan se oli - ja aika jännääkin.

Vuonna 1973 Kymiyhtymä-lehden toimittaja Heli Kyllönen haastatteli isää laajassa jutussa, joka oli otsikoitu "Meitä on joka lähtöön", sanoi palopäällikkö Pentti Nieminen. Alussa Pena kertoo, mistä sai kipinän palokuntaan liittymiseen.

- Tullessani 1948 yhtiön palvelukseen minulla oli työtovereina kaksi innokasta palokuntamiestä, työnjohtaja Alvar Harlin, joka toimi Kymintehtaan palokunnan päällikkönä ja työnjohtaja Edvin Eklund, joka oli palokunnan palomestari. He innostivat minua liittymään palokuntaan, vaikken totta puhuen paljon innostamista kaivannut. Asuin siihen aikaan paloaseman lähellä sijaitsevassa talossa ja siinä tuli seurattua palokunnan toimintaa jopa niin, että yölläkin palopillin puhaltaessa lähdin polkupyörällä paloautojen perässä katsomaan, missä paloi, muisteli palopäällikkö Nieminen.

- Ensimmäistä kohdalleni sattunutta palohälytystä en unohda koskaan eikä liioin perheenikään. Aniliinipainokoneella Kuusaan saaressa oli syttynyt tulipalo ennen puoltayötä, jolloin olin jo nukkumassa. Vaimoni oli kuitenkin vielä valveilla ja rupatteli keittiössä erään tuttavan kanssa, kun palopilli puhalsi. Hänellä oli työ ja tuska, että sai minut hereille. Vaatekomerossa kävi aikamoinen mylläkkä, ennenkuin löysin vaatteet päälleni. Tuttava juoksi liiteriin hakemaan polkupyörää ja sitten sitä mentiin. Joka tapauksessa ennätin ensimmäiseen paloautoon, jossa oli konemiehenä Kustaa Starck. Paloauto oli avonainen, jollaisia ei enää ole käytössäkään. Tulipalokin sattui onneksi olemaan vähäinen. Se oli sitä alkuaikojen jännitystä. Vuosien mittaan lähtöihin on jo tottunut, vaikka kyllä tämä työ virkeänä pitää.

Pentti Nieminen oli rakennusinsinööri, Tampereen teknillisen opiston kasvatteja. Hän pääsi yhtiölle kesätöihin jo opiskeluaikana ja vakituiseen työhön, rakennusosastolle, valmistuttuaan. Paloalankin oppia Pentti sai. Hän suoritti Valtion Palokoulussa teollisuuspalopäällystökurssin sekä kuntien palotarkastajakurssin. Kyllönen on haastatellessaan saanut kuulla, että Penalla oli töissä esikuvia palokuntalaisista.
Kymintehtaan tehdaspalokunta seuratalon portailla
- Siihen aikaan kun minä liityin palokuntaan, ilmeni yhtiön piirissä valtavaa innostusta palosuojelutyötä kohtaan ja mm. silloin liittyi palokuntaan useita teknikoitakin. Palosuojeluala on hyvin lähellä rakennusalaa, johon olen saanut koulutuksen ja niinpä Kymintehtaan palopäällikkö Harlin ja palopäällikkö Hjalmar Ruth, joka toimi siihen aikaan Kymintehtaan ja Voikkaan palokuntien ylimpänä päällikkönä, antoivat minun ymmärtää, että jos innostukseni riittäisi, olisi minulla tulevaisuudessa tarjolla palopäällikön tehtävät. Minut nimitettiinkin v. 1958 Kymintehtaan tehdaspalokunnan päälliköksi. Saadakseni lisää koulutusta minulle järjestyi tilaisuus v. 1960 lähteä opintomatkalle Ruotsiin, jossa työskentelin kaksi kuukautta Malmössä ja kuukauden Göteborgissa ja samanaikaisesti kävin kolmiviikkoisen Ruotsin valtion palokoulun päällystökurssin.

Opintomatkalle lahden taa.
Isän arkistosta löytyi vahakantinen vihko, johon hän oli tehnyt muistiinpanoja Ruotsin palokunnissa harjoitellessaan. Alkuun suomenkieliset merkinnät muuttuvat jossain vaiheessa ruotsinkielisiksi - Pena on alkanut ajatella ruotsiksi. Ensimmäisellä sivulla on liikuttava päiväkirjamerkintä, jonka ymmärtää hyvin kun muistaa, ettei vuonna 1960 juuri ulkomaille matkusteltu eikä ollut totuttu puhumaan vieraita kieliä:

”14.3. Tänään klo 10.00 alkoi sitten se odotettu 2 viikon palopäällystökurssi. Osanottajia on 43. Kurssin johtajan esiteltyä minut jouduin selostamaan koko porukalle millaista on Kuusankoskella ja mitä tuotteita Kymin O/Y toimittaa. Se ei ollut niin kovin kauheata. Jokainen kurssilainen esitteli itsensä ja kertoi muutamalla sanalla toiminnastaan ja kotipaikastaan.”

Lähtövalmiina päivin öin.
Isällä oli Malmöstä ja Göteborgista lämpimät muistot. Työtä ja opiskelua riitti aamusta iltaan - Göteborgissakin oli eräänä päivänä 17 tulipaloa. Mutta palokuntalaiset olivat ystävällistä porukkaa ja pitivät Suomi-pojasta hyvää huolta. Ruotsin-tuliaisina tuli muutakin kuin kielitaitoa ja kaveruussuhteita. Pentti ryhtyi hankkimaan Kymintehtaan palokunnalle samanlaisia haalareita kuin Ruotsissa käytettiin, ja harjoituksiin ammennettiin länsinaapurissa kertynyttä tietotaitoa.

Ruotsin-matkan jälkeisenä kesänä Kymintehtaalla tapahtui räjähdys, jonka aiheuttamasta onnettomuudesta vanhat kuusaalaiset puhuvat vieläkin "klooritehtaan palona". Itse asiassa tuhoisa tulipalo syttyi natriumperoksiditehtaalla - tästä on tarkka kuvaus Reijo Virran kirjassa. Kolme kuolonuhria vaatinut onnettomuus testasi Kuusankosken tehdaspalokuntien voimat. Pentti Niemisen mielestä palokunnat osasivat tehtävänsä:
- Kymintehtaan ja Voikkaan palokuntien taidot joutuivat kovalle koetukselle heinäkuussa 1960 sattuneessa natriumperoksiditehtaan räjähdyksessä ja tulipalossa. Tilanne oli erittäin vaarallinen, koska palon vieressä oli kloorisäiliöitä rakennuksessa, jossa oli puinen vesikatto. Sammutustyö onnistui kuitenkin aivan erinomaisesti. Palokuntalaisten taidot punnittiin siinä tilaisuudessa ja kyllä he täyttivät mittansa, kertoi palopäällikkö Nieminen. Tehdaspalokuntien lisäksi tähän onnettomuuteen osallistui vain yksi paloauto Kouvolasta. (Kymiyhtymä 6/73)

Vuonna 1961 Pentti Nieminen sai lisää oto-tehtäviä, hänestä tuli Kuusankosken kauppalan sivutoiminen palopäällikkö 9.1.1961 alkaen. Nimike muuttui vuonna 1973 sivutoimiseksi kaupunginpalopäälliköksi, kun kauppalasta tuli kaupunki. Tehtävät pysyivät samoina. Tehdaspalokunnat olivat nimittäin kaupungin ainoat palojen sammuttajat. Heli Kyllösen juttu:

- Ennen pitkää joudutaan tilanteeseen, että Kuusankosken kaupungille tulee oma palokunta, joka ottaa päävastuun palontorjunnasta, vaikkakin tehdaspalokunnat jäävät erittäin tärkeään asemaan nimenomaan teollisuuspaloissa, totesi palopäällikkö Pentti Nieminen.

Kymintehtaan ja Voikkaan tehdaspalokunnat hoitavat sopimuspalokuntina sammutustoimen koko Kuusankosken kaupungin alueella. Tänä syksynä sopimusta jatkettiin vuoteen 1980 saakka. Mutta mikäli muutaman vuoden kuluessa uusi laki pelastus- ja palotoimesta tulee eduskunnassa hyväksytyksi, tulee Kuusankosken kaupungille päätoiminen palopäällikkö ja myöhemmin vakituinen palokunta.

Pääportti kutsuu, kuuntelen

Kotona isän palotehtävät olivat perheen tavallista arkea. Isä päivysti omat osuutensa palokunnan päivystyksistä samalla kun teki ensin päivätyöt rakennusosastolla ja vietti vapaa-aikaansa työpäivän päätteeksi. Lähtö tuli hypyn lailla, kun pilli soi - tai kotona ollessa puhelin, jos annettiin ns. hiljainen hälytys. Isä pomppasi ruokapöydästä tai ristisanatehtävänsä äärestä, ampaisi alakerran autotalliin, jossa palopäällikön Volkkari, Saab 96 tai Volvo oli valmiina lähtöön, ja kurvasi pihasta pillit soiden.

Tulipalojen jälkeen niistä ei paljonkaan kotona puhuttu ainakaan meidän tyttöjen kuullen. Joitain juttuja sentään meillekin kerrottiin. Jäi elävästi mieleen isän kuvaus matkustajakoti Rauhan tulipalosta joskus 60-luvulla kireänä pakkasiltana. Vesisuihkut olivat osuneet paitsi rakennukseen myös palomiehiin, ja miesten haalarit olivat jäätyneet niin tönköiksi, että jotkut piti kantaa palopaikalta autoon sulamaan.

Yhtä helppo oli kuvitella tilanne elokuvateatteri Kino Sammon tulipalon roihutessa. Isän kotimökki oli palopaikalta kivenheiton päässä, joten meidän mummi katsoi tilaisuutensa tulleen. Hän pakkasi koriin evästarvikkeet, asetteli päähänsä pitsisen lierihattunsa ja tunkeutui väkijoukon läpi eturiviin kutsumaan poikaansa: "Penttiii, tuletko ottamaan kahvia tai mehua?" Sammutustöitä johtava poika ei osoittanut vähääkään kiitollisuutta vaan karjaisi: "Ala nyt mennä!" Hienotunteisuus ei kuulunut Pentti Niemisen ykkösosaamisalueeseen, pikemminkin kuusaalaistyylinen ronskius tuttujen kesken. Sympatiani ovat tässä kohtaa mummin puolella.
Isän vanha ja uusi

Palopäällikön auto oli isän käytössä hänen omissakin ajoissaan. Niinpä me tytöt pääsimme kyytiin usein. Isän kaverit kommentoivat ensimmäistä autoa: kaksi torvea katolla, yksi sisällä. Elettiin aikaa ennen kännyköitä, joten pelastusalan väki piti yhteyttä radiopuhelimin. Isän auton radiopuhelimesta kuului usein: "Pääportti kutsuu, kuuntelen." Silloin oli tavallisesti tilanne päällä, ja ylimääräiset heivattiin autosta ulos. Tuntui juhlavalta, melkein tiesi, minkä tunteen vallassa isä oli polkenut paloautojen perään jo ennen palokuntaan liittymistään. Muistan kyllä, miten radiopuhelinta käytettiin vähän pienempäänkin tarpeeseen. Isä palaili Helsingistä kokouksesta ja otti Elimäellä yhteyden: "Kuuleeko pääportti, kuuntelen? Soittaisitko vaimolle kotiin, että tulen puolen tunnin päästä. Voisi panna kahvit kiehumaan. Loppu." Äiti pyöritteli päätään, kun pääportilta soitettiin.

 



Niin, Helsingin kokoukset. Tehtaan ja kaupungin palopäälliköllä oli monta luottamustointa oman paikkakunnan ulkopuolellakin. Suomen Palopäällystöliitosta kerrottiin seuraavat:


Teollisuusvakuutuksen palovahinkojen torjuntasäätiön hallituksen jäsen 1968 alkaen.
Suomen Palopäällystöliiton II-jaoston puheenjohtaja 1972-1974; Suomen Palopäällystöliiton liittohallituksen jäsen 1972-1974;
Palosuojelun edistämissäätiön hallituksen jäsen 1972-
Kymen läänin palontorjuntaliiton hallituksen varapuheenjohtaja 1972-.

Merkkipäiväjuttu Kymiyhtymä-lehdessä  3/73 kertoo Pentti Niemisen luottamustoimista lisää:
Hän on ollut Teollisuusvakuutuksen palontorjuntasäätiön hallituksessa v:sta 1968, Suomen Palopäällystöliiton teollisuusjaoston johtokunnassa v:sta 1970 ja toiminut jaoston varapuheenjohtajana ja liittohallituksen varajäsenenä 1971 sekä jaoston puheenjohtajana ja liittohallituksen jäsenenä v:sta 1972 lähtien. Hän on Suomen Palopäällystöliiton varapuheenjohtaja v:sta 1973. Hän toimii myös Palosuojelun edistämissäätiön hallituksessa v:sta 1972, Kymen läänin Palontorjuntaliiton hallituksen varapuheenjohtajana ja Kymenlaakson Palopäällystöyhdistyksen johtokunnassa v:sta 1973.

Säkälän juhannukset

Kun lukee isän luottamustoimista ja tietää hänen tehneen samalla normaalin päivätyönsä rakennuspuolella, täytyy ihmetellä miten hänellä oli niin paljon aikaa perheellekin. Rakennus- ja pelastusalan töidensä lisäksi isä vielä piirsi taloja vapaa-aikanaan. Mutta hänellä oli lyhyt työmatka, hän ehti käydä ruokatuntisin kotona syömässä, ja neljän jälkeen päivätyöt olikin jo tehty. 

Sääksniemen lava
Palokuntalaisuus tuli tutuksi perheellekin monessa käänteessä. Palokunta piti Sääksniemessä tanssilavaa ja järjesti siellä monena juhannuksena tanssit ohjelmineen päivineen. Perheet olivat mukana talkoissa, kuka narikassa, kuka järkkärinä, kuka puhvetin puolella. Joskus isä oli ainoana perheestä Sääksniemen juhannusjuhlissa hommissa. Ihastus oli suuri, kun hän kantoi sieltä illan päätteeksi meille mökille pyykkikorissa voipullakuorman ja monta pientä Jaffa-pulloa. Yksien juhlien jälkeen isä uhosi: "Nyt siellä esiintyi laulusolistina sellanen mustalaispoika, josta vielä kuullaan!" Romaninuorukainen oli Taisto Tammi.

Syksyisin oli palokunnanmarssi - ja on vieläkin vaikka aika lailla muuttuneena. Miehiä ja soihtuja oli pitkänä kulkueena, ja meidän lapsuudessa päällystö marssi univormuissa kulkueen kärjessä. Soittokuntakin marssi siihen aikaan pitkän lenkin Kymintehtaalta sillan yli Kuusaalle ja seuratalolle, jossa oli jatkot palomiehille ja heidän vaimoilleen. Isä tiesi, että vaimo ja tytöt ovat katsomassa marssia kirkon edessä ja veti käden lippaan meidän kohdalla. Samoin tekivät tutut palomestarit isän rinnalla. Syksyn kohokohta! Vein isän katsomaan palokunnanmarsseja hänen viimeisinä vuosinaan. Syvästi liikuttavaa katsoa, kun tämä aikoinaan univormussaan ryhdikkäänä marssinut seisoi hauraana vanhana miehenä autoon nojaten Marskinkadun varrella, joku marssivista palomiehistä tunnisti hänet ja veti käden lippaan, ja isä vastasi samoin.

Tuore suojelupäällikkö, mirri ja pulisongit.
Pentagon kiinnostui

Vuonna 1971 Pentti Niemisestä tuli yhtiöön perustetun suojeluosaston päällikkö, ja hän sai tehtäväkseen luoda Kuusankosken tehtaiden kaasusuojelusuunnitelman toimintaohjeineen. Siinä vaiheessa Penaa ei kotona juuri näkynyt. Työ vaati toista vuotta yli kymmentuntisia työpäiviä. Jokin lähteistä toteaa: "Tehtävä työllisti eniten suojelupäällikkö Pentti Niemistä." Se on ihan totta: hänhän suunnitelman laati. Pentti sai varmasti asiantuntija-apua muiltakin, mutta suunnitelmasta hän vastasi itse.

Työ huipentui kaasuonnettomuusharjoitukseen, josta kirjoitettiin juttu Kymiyhtymä-lehdessä samana vuonna. Siinä vaiheessa ei vielä tajuttu koko homman mittavuutta. Myöhemmin selvisi, että Kymiyhtiön suunnitelma oli Suomen suurteollisuuden ensimmäinen laajamittainen kaasusuojelusuunnitelma. Sen harjoituksesta tehtyä elokuvaa katsottiin Sisäministeriössä tarkkaan, mutta eniten isä-Penttiä ilahdutti filmin kansainvälinen levitys: Yhdysvaltain puolustusministeriö oli pyytänyt itselleen kopion, ja sitä katseltiin myös Pentagonissa.

Suojelusuunnitelma käsitti paitsi tehdasalueen myös Kuusankosken ja Kouvolan taajamat. Kouvolan ratapiha kloorivaunuineen on ollut vähintään yhtä suuri uhka asukkaille ja ympäristölle kuin Kymiyhtiön tehdasalue.  Harjoituksesta haluttiin kaikki oppi irti. Näin Pentti Heli Kyllösen jutussa:

- Kymintehtaan ja Voikkaan tehdaspalokuntien koulutuksessa keskityttiin n. vuoden ajan kaasukatastrofin torjuntaharjoitukseen, joka järjestettiin Kuusankoskella 18.10. Koulutuksen päähuomio keskitetäänkin nyt ensinnä harjoituksesta saatujen kokemusten analysointiin ja harjoituksesta saatujen opetusten tiukkaan talteenottoon. Niiden perusteella tehdään uudet parannus- ja toimintasuunnitelmat sekä ehdotukset koulutuksen lisäämiseksi niillä sektoreilla, mitkä todetaan tarpeellisiksi. Esimerkiksi savusukellukseen täytyy kiinnittää vieläkin suurempaa huomiota ja hankkia lisää happi- ja paineilmalaitteita.

Monelle yhtiöläiselle yhteinen kokemus oli Jari-projekti Brasiliassa 1970-luvun lopulla. Niin Pentillekin. Hän kävi Manauksessa kahteen otteeseen ja oli mukana laatimassa tehtaalle suojelusuunnitelmaa.
Sukellustehtävä patosillalla

Tehdaspalokunta jää
Vuosi 1983 oli isän työhistoriassa dramaattinen. Hän oli antanut palo- ja pelastustoimelle kaikkensa, mutta se ei riittänyt. Omat koirat purivat, voisi sanoa tilanteesta, jossa palokunta teki lakon eikä suostunut harjoituksiin. Syytä oli varmasti niin sysissä kuin sepissä. Isästäni arvaan, ettei hän ollut erityisen hyvä neuvottelija, ja palopäällikkyys olisi maistunut makealta muistakin, oli isän tulkinta ristiriidoista. Hänen ammattiosaamistaan en epäile hetkeäkään. Kompromissit vain eivät olleet isäni heiniä. Asiat piti tehdä niin kuin oikein oli, turvallisuudesta ja määräyksistä ei tingitty. Jos palotarkastuksessa kaupan alakerrasta löytyi liikaa tyhjiä pahvilaatikoita, isä ilmoitti kauppiaalle: "Kuule sie ukko, jos ei nää laatikot häviä niin mie suljen tän kaupan."

Ammattitaitoa Pentti Niemisellä riitti, sitä hän piti ajan tasalla oma-aloitteisesti. Onneksi taidoille oli käyttöä senkin jälkeen, kun hän sanoutui irti tehdaspalokunnan päällikkyydestä. Nieminen siirtyi kokopäiväiseksi kaupunginpalopäälliköksi, mistä tehtävästä hän aikanaan jäi eläkkeellekin.

Niin, se tuliristi. Asiaa tunteville ansiomerkit kertovat henkilön aikaansaannoksista. Kaivoin esille isän mitalit ja yritin selvittää, mitä ne olivat. Vain osaan löytyi selitys, mutta sain apua  Suomen Palopäällystöliitosta, tässä heidän listansa Pentti Niemiselle myönnetyistä merkeistä:

Suomen Palopäällystöliiton ansioristi
Suomen Palontorjuntaliiton ansioristi sekä erikoisansioristi
Suomen Palopäällystöliiton tuliristi nro 34,  2.3.1989, hakijana Kymen läänin palontorjuntaliitto ry ja kriteereinä: Pitkäaikainen palo- ja pelastustoimen hyväksi suoritettu työskentely ja sen kehittäminen kunta-, lääni- ja valtakunnan tasolla. 

Pentin mitaleita, tuliristi risteistä oikeanpuoleinen keskellään Fenix-lintu.
Tuliristiä on myönnetty tähän päivään - vuoteen 2015 - mennessä kaikkiaan 102 kpl. 



Kaupungilla palotoimessa oli hyvä työyhteisö, ainakin siitä päätellen, että muutamat työkaverit pitivät isään yhteyttä vielä eläkkeelle lähdön jälkeenkin, uskollisin ystävä isän elämän loppuun saakka.

Pentti Nieminen oli, kuten sanottu, periaatteen mies. Ja periaatteista ei neuvoteltu. Mutta hänessä oli myös toinen vahva piirre: hän oli hauska seuramies. Sen me tiesimme kotioloissa, mutta samaa kertoi äskettäin myös isän entinen työtoveri rakennusosaston ajoilta. Hän sanoi ensi tapaamisellamme: "Isäsi oli hauska mies. Hän tuli aina vitsillä sisään; joka aamu hän aloitti päivän kertomalla uuden vitsin. Eikä ne olleet mitään tuhmia tarinoita vaan sellaisia hauskoja, meidän naistenkin korville sopivia."



Heli Kyllösen kirjoittaman  haastattelun 1. sivu Kymiyhtymä-lehdessä 6/73
Kymiyhtymän juttu kokonaisuudessaan silloisen päätoimittajan Eero Niinikosken luvalla:
Kymiyhtymä 6/73

Meitä on joka lähtöön
sanoi palopäällikkö Pentti Nieminen

- Pannaanko nimi kirjoihin, kysyi palopäällikkö Alvar Harlin.
- Pannaan vaan, vastasi ins. Pentti Nieminen ja siitä sitten v. 1952 alkoikin Pentti Niemisen pelokuntalaisura, joka tavallisesta palomiehestä on ylennyt Kymintehtaan tehdaspalokunnan päälliköksi. Hän toimii myös v. 1971 perustetun suojeluosaston päällikkönä, jonka alaisuuteen kuuluu myös Voikkaan tehdaspalokunta, jonka päällikkö on hiomomestari Esko Eloranta.

Vaikka Pentti Nieminen syntyi Hiitolassa 50 vuotta sitten, hän on melkein paljasjalkainen kuusankoskelainen, sillä perhe muutti Kuusankoskelle pojan ollessa vasta neljän kuukauden ikäinen. Keskikoulun hän kävi Kuusankosken Yhteiskoulussa, joka sijaitsi silloin nykyisessä Toimelassa ja lukioluokat Kouvolan Lyseossa, josta tuli 1942 ylioppilaaksi. Sen jälkeen seurasi parivuotinen harjoitteluaika yhtiössä ja lähtö Tampereen teknilliseen opistoon v. 1945. Jouluksi 1947 hän valmistui insinööriksi huoneenrakennuksen opintosuunnalta ja tuli työhön Kymin rakennusosastolle. Siellä hän on työskennellyt pääasiallisesti työmaainsinöörinä heinäkuuhun 1971, jolloin siirtyi Kuusankosken tehtaiden suojeluosaston päälliköksi. Tämän vuoden syksystä lähtien hän on oman toimensa ohella ollut erikoistehtävissä rakennusosastolla. Yhtiön palveluksessa hän on ollut 28 vuotta ja kuulunut Kymintehtaan palokuntaan 20 vuotta.

Palokuntalaiselle suurta etua rakennuskoulutuksesta

- Tullessani 1948 yhtiön palvelukseen minulla oli työtovereina kaksi innokasta palokuntamiestä, työnjohtaja Alvar Harlin, joka toimi Kymintehtaan palokunnan päällikkönä ja työnjohtaja Edvin Eklund, joka oli palokunnan palomestari. He innostivat minua liittymään palokuntaan, vaikken totta puhuen paljon innostamista kaivannut. Asuin siihen aikaan paloaseman lähellä sijaitsevassa talossa ja siinä tuli seurattua palokunnan toimintaa jopa niin, että yölläkin palopillin puhaltaessa lähdin polkupyörällä paloautojen perässä katsomaan, missä paloi, muisteli palopäällikkö Nieminen.
- Ensimmäistä kohdalleni sattunutta palohälytystä en unohda koskaan eikä liioin perheenikään. Aniliinipainokoneella Kuusaan saaressa oli syttynyt tulipalo ennen puoltayötä, jolloin olin jo nukkumassa. Vaimoni oli kuitenkin vielä valveilla ja rupatteli keittiössä erään tuttavan kanssa, kun palopilli puhalsi. Hänellä oli työ ja tuska, että sai minut hereille. Vaatekomerossa kävi aikamoinen mylläkkä, ennenkuin löysin vaatteet päälleni. Tuttava juoksi liiteriin hakemaan polkupyörää ja sitten sitä mentiin. Joka tapauksessa ennätin ensimmäiseen paloautoon, jossa oli konemiehenä Kustaa Starck. Paloauto oli avonainen, jollaisia ei enää ole käytössäkään. Tulipalokin sattui onneksi olemaan vähäinen. Se oli sitä alkuaikojen jännitystä. Vuosien mittaan lähtöihin on jo tottunut, vaikka kyllä tämä työ virkeänä pitää.
- Siihen aikaan kun minä liityin palokuntaan, ilmeni yhtiön piirissä valtavaa innostusta palosuojelutyötä kohtaan ja mm. silloin liittyi palokuntaan useita teknikoitakin. Palosuojeluala on hyvin lähellä rakennusalaa, johon olen saanut koulutuksen ja niinpä Kymintehtaan palopäällikkö Harlin ja palopäällikkö Hjalmar Ruth, joka toimi siihen aikaan Kymintehtaan ja Voikkaan palokuntien ylimpänä päällikkönä, antoivat minun ymmärtää, että jos innostukseni riittäisi, olisi minulla tulevaisuudessa tarjolla palopäällikön tehtävät. Minut nimitettiinkin v. 1958 Kymintehtaan tehdaspalokunnan päälliköksi. Saadakseni lisää koulutusta minulle järjestyi tilaisuus v. 1960 lähteä opintomatkalle Ruotsiin, jossa työskentelin kaksi kuukautta Malmössä ja kuukauden Göteborgissa ja samanaikaisesti kävin kolmiviikkoisen Ruotsin valtion palokoulun päällystökurssin.
- Palokuntien taso oli siihenkin aikaan varmasti yhtä korkea Suomessa kuin Ruotsissakin, mutta palokalusto mm. oli heillä tehokkaampaa ja uudenaikaisempaa kuin täällä meillä. Sitäpaitsi siellä oli paremmat tilaisuudet harjoitella, koska siellä oli tulipaloja enemmän kuin meillä. ”Parhain” kohdalleni sattunut tapaus oli Göteborgissa, jolloin saman vuorokauden aikana olin 17:ssä tulipalossa. Tämä tulipaloherkkyys johtui siitä, että kaupungissa on paljon taloja, joissa yläkerros on puusta, kertoi palopäällikkö Nieminen.

Tehdaspalokuntien taidot punnittiin

Palattuaan Ruotsista oppia saaneena oli hänen ensimmäisenä tehtävänä hankkia palokunnalle uudet ruotsalaismalliset haalarit. Niin ikään hankittiin uutta kalustoa. Koulutuksessa alettiin toteuttaa saatuja oppeja ja yhä enemmän kiinnitettiin huomiota savusukellukseen ja siinä käytettäviin naamareihin ja laitteisiin.
- Kymintehtaan ja Voikkaan palokuntien taidot joutuivat kovalle koetukselle heinäkuussa 1960 sattuneessa natriumperoksiditehtaan rähjädyksessä ja tulipalossa. Tilanne oli erittäin vaarallinen, koska palon vieressä oli kloorisäiliöitä rakennuksessa, jossa oli puinen vesikatto. Sammutustyö onnistui kuitenkin aivan erinomaisesti. Palokuntalaisten taidot punnittiin siinä tilaisuudessa ja kyllä he täyttivät mittansa, kertoi palopäällikkö Nieminen. Tehdaspalokuntien lisäksi tähän onnettomuuteen osallistui vain yksi paloauto Kouvolasta.

Jatkuva tehokas koulutus sekä ajanmukainen kalusto palokunnan toiminnan perusedellytys

- Palokunnan koulutukseen kiinnitetään jatkuvasti suurta huomiota. Paloalahan on nopeasti kehittyvä, kalustoon ja sammutusmenetelmiin keksitään yhä tehokkaampia uudistuksia. Lainsäädäntö vain ei tahdo pysyä nopeassa kehityksessä mukana, niinpä teollisuuslaitosten on itse tartuttava härkää sarvista ja kehitettävä uusia laitteita ja menetelmiä. Nimenomaan kemiallinen teollisuus aiheuttaa pulmakysymyksiä. Kevyt vaahto ja keskiraskas vaahto ovat tulleet hyvin voimakkaasti esille nimenomaan nestepalojen sammutuksessa.
- Kymintehtaan ja Voikkaan tehdaspalokuntien koulutuksessa keskityttiin n. vuoden ajan kaasukatastrofin torjuntaharjoitukseen, joka järjestettiin Kuusankoskella 18.10. Koulutuksen päähuomio keskitetäänkin nyt ensinnä harjoituksesta saatujen kokemusten analysointiin ja harjoituksesta saatujen opetusten tiukkaan talteenottoon. Niiden perusteella tehdään uudet parannus- ja toimintasuunnitelmat sekä ehdotukset koulutuksen lisäämiseksi niillä sektoreilla, mitkä todetaan tarpeellisiksi. Esimerkiksi savusukellukseen täytyy kiinnittää vieläkin suurempaa huomiota ja hankkia lisää happi- ja paineilmalaitteita.

Vapaaehtoinen palokuntatyö tulevaisuudessakin tärkeässä asemassa

- Niin ikään tehdasosastojen henkilökuntaa pyritään kouluttamaan palosuojelutehtäviin, sillä ennen pitkää joudutaan tilanteeseen, että Kuusankosken kaupungille tulee oma palokunta, joka ottaa päävastuun palontorjunnasta, vaikkakin tehdaspalokunnat jäävät erittäin tärkeään asemaan nimenomaan teollisuuspaloissa, totesi palopäällikkö Pentti Nieminen.
    Kymintehtaan ja Voikkaan tehdaspalokunnat hoitavat sopimuspalokuntina sammutustoimen koko Kuusankosken kaupungin alueella. Tänä syksynä sopimusta jatkettiin vuoteen 1980 saakka. Mutta mikäli muutaman vuoden kuluessa uusi laki pelastus- ja palotoimesta tulee eduskunnassa hyväksytyksi, tulee Kuusankosken kaupungille päätoiminen palopäällikkö ja myöhemmin vakituinen palokunta. Palopäällikkö Pentti Nieminen on toiminut 1961-1972 Kuusankosken kaupungin sivutoimisena palopäällikkönä. Hän on mukana useissa valtakunnallisissa paloalan elimissä ja joutuu siten seuraamaan näitä asioita laajasta näkökulmasta. Hänen mielipiteenään on, että vapaaehtoinen palokuntatyö tulee säilymään vastedeskin, vaikka vakituisia palokuntia perustetaankin.

Palokunnassa tarvitaan kaikenikäisiä miehiä

Kymintehtaan ja Voikkaan tehdaspalokuntien kesken on yhteistoimintaa harjoitettu etenkin kuluneena vuonna kaasukatastrofiharjoituksen takia ja tämä on tietenkin lähentänyt palokuntia toisiinsa. Palokunnan harjoitukset pidetään joka toinen maanantai.Talvisaikana keskitytään etupäässä teoreettiseen koulutukseen, kaluston tuntemukseen jne. eli toimintaan, jota voidaan harjoitella sisätiloissa. Kesällä sitävastoin harjoitukset pidetään ulkosalla.
- Palokuntalaiset ovat hyvin ammattitaitoista ja innostunutta joukkoa. Palokuntatyö pitää virkeänä arkisen rutiinintyön ohella. Tällä hetkellä näyttää innostus olevan valtavan suuri sekä päällystön että palomiesten keskuudessa. Viime syksynä Voikkaan tehdaspalokunta sai uuden paloauton ja ensi vuoden alussa saa Kymintehtaan palokunta myös uuden auton. Uuden kaluston saaminen helpottaa työtä, tekee sen varmemmaksi ja samalla se myös innostaa palokuntalaisia, totesi Pentti Nieminen. 
- Kummankin tehdaspalokunnan vahvuus on 70 miestä. Kymintehtaalla on hivenen vajausta. Tosin vähän ennen ja katastrofiharjoituksen jälkeen tuli palokuntaan uusia, nuoria ja hyviä poikia. Voikkaan puolella on innostus suurempi, sillä siellä on jopa jonotuslistalla miehiä odottamassa.
- On erittäin edullista, että palokunnassa on miesten ikäjakautuma tasainen. Palokunnassa on monenlaisia tehtäviä ja esimerkiksi konemiehenä, hydranttipumpulla jne. voi 60-vuotias mies toimia aivan täysipainoisesti ja mikä tärkeintä vanhempien palomiesten tehtaiden tuntemus on taattu, joka puolestaan nuoremilta miehiltä puuttuu. Nuoremmilla sensijaan on etunaan tietenkin monta avua, jotka ovat erittäin tärkeitä palokunnan toiminnassa, joten kaikenikäisiä palomiehiä tarvitaan palokunnan tehokkaassa työssä. 
- Kunnon palomieheltä vaaditaan paljon hyviä ominaisuuksia, joista mainittakoon ennen kaikkea vastuuntunto. Palokuntalaisen on lähdettävä aina, kun hälytys tulee. Hänen tulee osoittaa reippautta ja rohkeutta - ei kuitenkaan uhkarohkeutta – päättäväisyyttä, tilanteen oikeata harkintaa, ammattitaitoista kaluston käsittelyä, paloalan lainsäädännön tuntemusta ja esimiesten käskyjen ehdotonta noudattamista. ”Palokunnassa on kaksi vapaehtoista asiaa: palokuntaan liittyminen ja palokunnasta eroaminen”, sanoi Voikkaan palopäällikkö Esko Eloranta. Palokunnassa on hyvä toverillinen kuri, yhteishenki on erinomainen ja myös yhteiskunnan taholta palokunta nauttii mitä parhainta luottamusta. Sitä kohtaan osoitetaan suurta myötämielisyyttä, joka puolestaan innostaa palokuntalaisia, kertoi Nieminen. 
- Palokunnan kunnia on, että meillä palaa vähän. Ns. hiljaisia hälytyksiä, pieniä palon alkuja on paljon, mutta koska palokunta pääsee nopeasti apuun, saadaan palo tyrehtymään alkuunsa. Päiväsaikaan ensimmäinen paloauto lähtee alle minuutin hälytyksestä ja yöllä 4 minuutin kuluessa, useimmiten aikaisemminkin. Lukuun ottamatta ns. hiljaisia hälytyksiä, on Kymintehtaan tehdaspalokunnalla vuosittain keskimääräisesti 30 hälytystä, totesi palopäällikkö Pentti Nieminen.

Yhtiön tehdaspalokunnilla menestystä kilpailuissa

Kymintehtaan ja Voikkaan tehdaspalokunnat ovat osallistuneet sekä läänin että valtakunnallisiin kilpailuihin hyvällä menestyksellä. Kymintehdas voitti 1964 Jehu-maljan ja Voikkaa 1965 ja 1971. Kilpailuihin osallistuu tavallisesti 30-40 palokuntaa ja vuodesta vuoteen kärjessä ovat vuorotelleet samat kymmenen palokuntaa.
    Kymen läänin tehdas- ja vapaapalokuntien kalustokilpailuissa Kymintehdas sai kiinnityksen VIPU-säätiön kiertopalkintoon ja Voikkaa tuli kilpailussa toiseksi. Tänä syksynä Kymintehdas jälleen voitti kilpailun.
- Palokuntatyössä ei sovi unohtaa myöskään palokuntalaisten puolisoiden merkittävää panosta ja myötämielisen suhtautumisen tärkeyttä. Lokakuun paikkeilla Kymintehtaan palokunnalla on perinteellinen perhejuhla, jossa puolisot ovat mukana ja silloin heitä muistetaan pienillä lahjoillakin.

Palokuntatyön lisäksi Rotaryt ja Kaikukuoro

Palopäällikkö Pentti Niemisen toinen harrastus on rotaryaate. Hän on kuulunut Kuusankosken Rotaryklubiin vuodesta 1965 ja toimi viime vuonna klubin presidenttinä. Hänen mielestään rotarytoiminta jokaviikkoisine kokouksineen ja esitelmöineen on kehittävää, uusia näkemyksiä antavaa toimintaa, joka auttaa pysymään paikkakunnan ja jopa yleismaailmallistenkin asioiden tasalla.
    Hän on aina viihtynyt hyvin lapsuuden ja nuoruuden aikaiset ystävänsä, joiden kesken on säilynyt hyvät lämpimät suhteet. Täällä hänellä on kaunis omakotitalo Melkunmäellä, jossa emännöi Eila-rouva. Molemmilla heillä on yhteisenä harrastuksena ollut kuorolaulutoiminta. Pentti Nieminen lauloi Kaiku-kuorossa n. 15 vuotta, kunnes palokunta-aate alkoi ottaa vapaa-ajasta suuremman osan. Eila Nieminen sensijaan laulaa edelleen Kaiku-kuorossa ja toimii kuoron rahastonhoitajana. Pentti Niemisellä on tietenkin edelleen lämpimät ja kiinteät suhteet kuoroon ja niinpä hänet onkin valittu kuorolaisten ”pääluottamusmieheksi”.

HELI KYLLÖNEN




Penan kirjeitä Eilalle 16. Sisustuspuuhia

Pentti Niemisen viimeinen opiskeluajan joululoma on takanapäin. Kevätlukukausi -47 käynnistyy ikävöinnin merkeissä - kuinkas muuten. Nyt 13....