lauantai 7. helmikuuta 2015

Puistomaa valmistautuu uuteen aikakauteen

Puistomaan nykyinen omistaja Kari Laurell on tyytyväinen. Lopultakin kerrostalojen remontointi pääsee vauhtiin, kun maapohja-asiat on saatu kuntoon. Vuoden päästä saattaa jo olla monta kunnostettua asuntoa joko vuokralle tai myytäväksi. Remontissa Laurellin perhe haluaa säilyttää vanhaa mahdollisimman paljon.
Kari Laurell on Kuusaan poikia.

Kari, Tommi ja Saara Laurell ostivat Puistomaan kolme taloa ja "eläketalot" pari vuotta sitten. Eläketaloille ei tarvitse juuri nyt tehdä mitään, asunnot pidetään vuokrattuina nykysille asukkaille sellaisinaan. Ketään ei ajeta kodeistaan pois. Mutta Puistomaan 50-luvun alussa rakennetuissa taloissa on alkanut tapahtua. Vesikatot ja ikkunat on jo kahdesta isosta kerrostalosta uusittu. Pikku hiljaa asuntojakin on päästy remontoimaan, kun maanomistus on selvä ja vuokralaisia muuttanut pois.
- Valtion virkamiesten touhu oli niin hidasta, että maapohja-asiasta ei yli kolmeen kuukauteen kuulunut mitään. Kun lopulta soitin heille, sopimus tuli neljässä päivässä. Nyt tontit kuuluvat Asunto Oy Kouvolan Kansantie kuudelle, ja eläketalot Asunto Oy Kouvolan Valtakatu 21:lle. Et usko, millainen homma on ollut vanhojen aravalainojen sun muiden kanssa puljaaminen. Siinä odoteltiin, että virkamies sattui ottamaan asiakseen hoitaa hommaa, jolloin se taas vähän eteni, Laurell huokaa.


Porraskäytävä on kuin silloin ennen, 50-luvulla. Jotkut seinät ovat nyt hätkähdyttävän väriset, esillä olevat putket kertovat reilut 15 vuotta sitten tehdystä putkiremontista. Mutta lämpöpatterit ovat ennallaan, tekisi mieli edelleen lämmitellä käsiä niiden rakosissa kuten lapsena tehtiin. Ei maltettu käydä vaihtamassa märkiä lapasia kuiviin: äkkiä vaan rappukäytävään ja kädet kintaissa patterinväleihin.






Ylätalossa asutaan vain A-rapussa. Osa muista asunnoista on siinä asussa, mihin edelliset vuokralaiset ovat ne lähtiessään jättäneet. Osassa taas on alettu purkaa vanhoja rakenteita. Laurellit haluavat katsoa, missä kunnossa lattian alunen on ja vaihtaa eristeet uusiin, ja joissain huoneistoissa mietitään oviaukkojen leventämistä. Mutta pääasiassa asunnot pidetään lähellä alkuperäistä malliaan, ulkonäköön ei haluta koskea.
- Me ollaan itsekin vähän tällaisia, vanhoillisia. Meidän silmään tämä henki sattuu oikein hyvin - pojankin, vaikka hän on vasta nelissäkymmenissä. Tommi on varsinainen säästäjä, ei raaski heittää mitään pois, ovenkahvojakaan. Sitä ei auta laittaa varastoa siivoamaan, se siirtelee vaan tavaroita eri paikkoihin eikä hävitä mitään. Ollaan Tommin kanssa ihan haltioissamme näistä taloista, se on kai periytynyt isältä pojalle, Kari naureskelee.

Kari Laurell on pyörinyt näillä kulmilla jo poikasena. Hänen isänsä oli hoiti Kuusaan urheilukenttää, ja perhe asui Karin varhaislapsuudessa kentän laidalla. Puistomaan talot kiinnostivat Karin nykyistä perhettä jo lähes kymmenen vuotta sitten, kun ne tulivat ensimmäistä kertaa myyntiin. Silloin osto tyssäsi aravakelpoisuuden vaatimukseen, mutta nyt talot ovat vapautuneet aravasta. Laurelleilla on myös rakennusyritys, Ernu Oy.
- Kuusaanniemessähän me pääsääntöisesti ollaan viime vuosina rakennettu, nytkin sellun laajennusta, Laurell kertoo.

 
Asuntojen ovet ovat alkuperäiset. Tekee mieli rimputtaa vanhaa ovikelloa. Sen ääni on yhtä tuttu kuin 50 vuotta sitten. Tulee olo, että kohta äiti tulee avaamaan... Kari Laurell ei ihmettele, että ääni on edelleen tuttu: sehän on oleellinen elämän ääni.




Yksiön kokoinen olohuone

Puistomaan asunnoissa huoneet ovat isoja. Kaksiossa on tilaa 64 neliötä. Kolmiossa pelkkä olohuone on 35-neliöinen. Sellaiseen olkkariin mahtuu nykyään yksiö.
- Moni on näitä kokoja ihmetellyt. Kun nykymakuuhuone voi olla yhdeksän neliötä, niin täällä se on 20. Vapautunut tunne, kun tulee ovesta ja näkee miten väljää täällä on, Laurell vertaa.


Alatalossa asutaan kaikissa asunnoissa paitsi yksiöissä, ylätalo on aika hiljainen. Nykyiset vuokralaiset tietävät tilanteen: kun remontti alkaa, sen alta on väistyttävä. Parhaillaan on menossa viemäriremppa, kunhan on tutkittu kuinka laajaa uusimista se vaatii.
- Mutta aikaa on - me kunnostamme ensin keskimmäisen talon, poikamiesboksin, ja sitten edetään rappu kerrallaan. Vesijohdot on uusittu 15-20 vuotta sitten, ja niiden ikä on 40 vuotta. Lämmitysputket kestävät sata vuotta, siitä on kulunut vasta 60. Ehkä ensi vuonna asuntoja on jo valmiiksi remontoituina, Laurell suunnittelee.

  

Puistomaa lämpiää nyt kaukolämmöllä. Enää ei sitten pattereita ilmata niin kuin ennen vanhaan. Ikkunapenkit ovat seinän levyiset, ja seinä on tosi paksu. Ikkunalla oli lapsena kiva istuskella lukemassa  ja vilkuilla samalla, koska äiti tulee kaupasta ja tuo maidon ja lauantaimakkaran lisäksi Da Capot.




Puistomaan asunnot saa kaupaksi tai vuokralle, Laurell uskoo. Hän on kuunnellut kiinteistöalan väkeä, joka tietää mikä kiinnostaa ihmisiä. Osuuspankki oikein halusi mukaan rahoittamaan, ja paikalla käyneen johtajan silmät kuulemma rupesivat loistamaan, kun hän näki alueen ja asunnot.
- Tämä on niin hienossa paikassa - ei millään pellolla vaan rauhallisella paikalla mäen rinteessä. Ikkunoista näkyy kaunista metsämaisemaa. Näihin pääsee kiinni aika pienellä rahalla verrattuna tämän päivän 3000 euroa/neliö -hintoihin, Laurell visioi myyntitilannetta.





Serkkujen entisessä kodissa on vielä vanhat kaapit - umpipuuta. Mutta jääkaappeja ei ollut edes vielä 60-luvun alussa. Ruoat pidettiin ulkoseinän vieressä olevassa ruokakomerossa, josta oli venttiili ulos. Kyllähän se talvella pysyi viileänä, mutta lämpimään aikaan kylmää vaativat ruoat säilytettiin kellarissa olevassa kylmiössä. Ja se keittiön kylmäkomero oli ihan tavallisen kaapinoven takana. Mahtoi hohkata kylmää lähimmän istujan selkään...


Eteisen ja keittiön välillä on käytävä, jonka päällä on pitkä komero ovi molemmissa päissään. Meillä siellä säilytettiin mattoja ja muuta isoa tavaraa. Mutta mitenkäs se komero nyt on noin lyhyt, vaikka silloin ennen se oli loputtoman mittainen ja kamalan jännä luola?  Osaan asuntoja yläkomero jätetään, osasta hävitetään.




Kari Laurell on ystävällinen isäntä, hän vie kohteliaasti alakerran tiloihin, joita minun tekee mieli nähdä vuosikymmenten jälkeen. Matkalla hän kertoilee suunnitelmista: pintaremonttia vain, mitään hyvää ja toimivaa ei lähdetä muuttamaan, värisuunnitelma teetetään ja sen mukaan ruiskumaalataan seiniä. Kylmiö on nyt lämmin, ja siitä tulee lisää varastotilaa asunnoille. Sitähän tarvitaan aina, vaikka alakerran käytävän varrella on edelleen varastokomerot ja vintissä kanakopit. Tänne ei siis pysty rakentamaan hissejä?
- Kyllä pystyisi, mutta silloin koko homma menisi pipariksi. Porrashuone on niin kapea, että siihen ei hissi mahdu. Pitäisi tehdä ulkopuolelle, niin se on ralulei! Me ei hissiä tehdä, sen tekee ehkä tulevaisuudessa sitten joku muu, Laurell vakuuttaa.


Joka kerta, kun lämpimään aikaan juotiin kahvia tai syötiin, maito piti hakea kellarikylmiöstä. Ensin porraskäytävän ovesta alas kellariin, sitten seuraavasta ovesta tähän  pelottavaan pitkään käytävään. Toisessa päässä uusi ovi...
 ... ja sitten edessä oli paksu kylmiön ovi. Hirveetä, jos se vaikka loksahtaisi kiinni, kun itse on sisällä...
 ... ja valot sammuisi ja kukaan ei kuulisi kun huutaa apua!
Entiset vuokralaiset ovat näköjään jättäneet mehupullojaan ja hillopurkkejaan lämpimään kellariin.
Poikamiesboksin asuntoihin suihkut

Käymme meidän vanhassa kodissa, jossa lattiaa on purettu. Tunnistan purkujätteestä 50-luvun korkkimattomme palasia. Seinät on maalattu, samoin rimoista rakennettu ikkunalauta. Sekin on sama kuin vuonna -52. Kaikki on tuttua. Mutta poikamiesboksissa en ole koskaan käynyt sisällä, joten tämä ensimmäiseksi kunnostettava kiinnostaa kovasti. Laurell kutsuu sitä E-rapuksi.

Talojen keskellä pihassa kasvaa isoja koivuja ja mäntyjä. Ne jäävät paikoilleen, omistaja haluaa pitää alueen luonnonläheisenä.
- Kuten sanottu, olen höyrähtänyt vanhoihin asioihin. Puistomaa on puistomaa, ei tänne tarvita mitään hienouksia.


50-lukua, taustalla mestarikerho.




Alakerran asunnoissa parveke on maan tasalla. Olohuoneen oven kautta oli helppo ottaa lumiset lapset sisään. Muistatko tunteen, kun äiti ripsi varpuluudalla lumipaakkuja takista ja vilttihousuista, joihin se oli kasaantunut pieniksi palloiksi? Kun astui olkkarin ovesta sisään ulkovaatteista kuorittuna, näki makuuhuoneen oven kautta etupihan puoleisesta ikkunasta ulos. Käytön kannalta turha ovi antoi hienon ylellisen tilantunteen.

Kerron, että alussa pihalla ei ollut koivuja, joten ei niitä välttämättä tarvitse säästää. Ja että metsän rinne on pusikoitunut minun lapsuudesta ja takapiha oli ennen siisti nurmikko, jolla oli polku liuskekivistä. Nyt talon takaosa on aikamoista rytöä vanhaan verrattuna. Laurell kuuntelee kohteliaasti. Asia kerrallaan. Jatkamme E-rappuun.

Niemiset silloin kun takapiha oli hienona.
Poikamiesten asuntoihin rakennetaan suihkut ja muuta ei pieniin bokseihin tehdäkään. Asunnoissa ei nimittäin ole suihkuja, sinkuilla oli kellarissa yhteinen suihkutila. Myöhemminhän alakerran oleskelutiloihin tehtiin kaikille puistomaalaisille yhteinen sauna.
- Me pohdittiin, pitäisikö asuntoihin tehdä saunat, mutta ei tuntunut järkevältä. Kaikki ihmiset ei välitä saunasta. Kun tehdään tähän alakertaan satakymmenen-prosenttinen sauna, niin a vot! Laurell viittoo keskimmäistä taloa kohti.

Ennen kuin astumme sisään keskitalon portaikkoon, Laurell osoittaa autotallirakennusta: tuo häviää ja tilalle tulee uusi.




Ärhäkkä keltainen maali vaihtuu muuhun väriin keskitalossakin. Pienet yksiöt ovat käytävän molemmin puolin. Oven takana eteinen, josta pääsee vessaan - ja kohta suihkuun. Eteisestä astutaan huoneeseen, johon mahtuu minikeittiö. Osa yksiöistä yhdistetään 34-neliöisiksi kaksioiksi. Yhteensä Puistomaalla on asuntoja 74 kappaletta - 4000 neliötä kaikkiaan.





Poikamiesten puhelinkopin ovi on sormipaneelia...



... ja asuntojen ovet loimukoivua.















Meidän entisen olohuoneen lattiapinnasta on vielä muistoja jäljellä.
Ennen oravat tulivat parvekkeenovesta sisään samalle korkkimatolle.


Lastenhuone nyt...


... ja 50-luvulla. Kuva: Veikko Hakala.
Sormet muistavat nämä lukot...
... ja tämän vanhemmankin katkaisijaversion.

Jukka Pennanen, kenraali joka kotiutui Kuusaalle

Kenraali Jukka Pennanen saapuu täsmälleen oikeaan aikaan tapaamispaikalle. Enää en hämmästele korkean sotilashenkilön rennon kohteliasta käy...