sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Rurik Wasastjerna: Tuijottelemalla ymmärtää enemmän arkkitehtuurista


Galleria Padon näyttelyssä Kuka sen suunnitteli? Kuusankosken Taideruukissa on esillä Rurik Wasastjernan kuvia, joita hän on ottanut rakennusperintökirjaansa varten. Näyttely esittelee myös paikkakunnan arkkitehteja ja rakennusmestareita, jotka ovat Kuusankosken ilmettä muokanneet.
 
Kuusaalaisilla on nyt käsissään kirja - oikeastaan kolme - joista paikalliseen arkkitehtuuriin tutustumalla oppii paljon myös paikkakunnan historiaa. Arkkitehti Rurik Wasastjerna on saanut valmiiksi suurtyön, Kouvola-kirjansa jälkeen hän on kartoittanut Kuusankosken rakennukset tehtaiden perustamisesta 1950-luvun loppuun. Kuvat ja teksti avaavat paljasjalkaisille kuusaalaisillekin ihan uusia näkymiä.

Kuusankosken rakennusperintö vaati kolme kovakantista.
Wasastjernan lähtökohta oli tätä kirjaa tehdessä osoittaa, etteivät rakennussuunnitelmat synny tyhjiössä. Tehdasrakennuksissa se on helppo havaita: on tarvittu uusi hiomo tai paperisali, ja siihen on tilattu suunnitelmat. Mutta rakennusten arkkitehtoniset ratkaisutkin ovat aikakautensa tuotteita.
- Minusta arkkitehtuuri eristettynä omaksi ilmiökseen on aika tylsää. Sitä on kiva katsella, mutta fasadin piirteet ja tyyliseikat ovat mielenkiintoisempia, jos ne voi liittää kulloisinkiin trendeihin. Niinkin yksinkertaisesti, että jonakin aikana on vallalla uusgotiikka, jolle oli ominaista juuri tämä tai tämä piirre, Wasastjerna selvittää.

Tässä näkymässä on monia aikakerrostumia.
Itse asiassa arkkitehti Wasastjerna sanoo ihmetelleensä, miksi tehdasrakennukset tarvitsevat koristeita.
- En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku tehdas pitää koristella näin ja näin, hammaslistoja ja kaarifriisejä - järjetöntä. Niin on vaan pitänyt tehdä, mutten vieläkään ymmärrä minkä takia.

Oikeinko paheksut esim. tehdasrakennusten koristelemista?
- En mina sitä paheksu, en minä nyt niin funkkari ole. Se paheksuminen meni ohi jo vuosikymmeniä sitten - opiskelin 70-luvulla, eikä silloinkaan enää kauheasti paheksuttu. 30-luvulla ja vähän sen jälkeenkin paheksuttiin, mutta joka tyylin lanseeraamiseenhan kuuluu, että kaikkea muuta pitää arvostella vähän aikaa.

Eikö rakennus kuitenkin ole viesti, jolla firma kertoo vaikkapa vakavaraisuudestaan?
- Tämä asia onkin paljastunut minulle tutkiessani teollisuusalueita. Olen hämmästynyt siitä, kuinka paljon edustuspyrkimystä tehdasrakennuksissa Kuusankoskella on. Vanhoissa valokuvissa näkyvät ensimmäiset, puiset Kuusaankosken tehtaat. Nekin ovat hienoja, ja niissäkin on piirteitä, joita ei välttämättä olisi tarvittu, vaan on yritetty viestiä jotain. Varsinkin kun alettiin rakentaa tiilestä, joka ikiseen varastoon on koetettu puhaltaa jotain henkeä.

Kuusankoskella Rurik on myös törmännyt hienoon arkkitehtuuriin, joka on muiden kuin alan koulutuksen saaneiden käsialaa.
- Alkuunhan tehdasrakennuksia piirsivät insinöörit ja teknikot, jotka suunnittelivat tekniikan ja samalla vasemmalla kädellä fasadit päälle. Uskomattoman taitavaa. Yksi lempiesimerkkini on Kuusaan tehtaiden sähkösentraali, kolmikerroksinen tiilitorni joka seisoo keskellä jokea. Sen on suunnitellut A.W. Brejlin, joka oli ensin höyrylaivan konemestari, opiskeli sen jälkeen rakennusmestariksi ja tuli sitten Kuusankoskelle valvomaan ja johtamaan rakennustöitä. Siinä sivussa hän piirsi komean uusgotiikkaa edustavan pytingin, joka nousee suoraan vedestä ja tuo mieleen Tampereen Finlaysonit sun muut.

Rakennusperintökirjan kuvat levittävät paikkakuntalaisenkin silmien eteen uusia piirteitä tuttuakin tutummasta maisemasta. Voimme kulkea patosillan reittiä Kymintehtaalle voimalaitoksen tiiliseinän viertä näkemättä mitään erikoista - tiiliseinää vain.
- Voimalaitoskin on hienoa arkkitehtuuria, funkista. Siinä koristeet on kielletty tai ne pitää naamioida rakenteellisiksi välttämättömyyksiksi. Funkiksessa pitää pelata esim. mittasuhteilla, ei saa näkyä, että tämä on koriste. Arne Helanderin suunnittelema voimalaitos on yksi lukuisista fanituskohteistani, joita olen saanut tästä hommasta. Hänellä on erinomainen taito julkisivusommittelussa: rakennukset ovat pääasiassa yksikertaisia harkkoja, hän pystyy tekemään fasadeista mielenkiintoisia hyvin pienillä eleillä.

Pällistele pois

Wasastjerna tarjoilee meille oman paikkakuntamme aarrearkkuna, jonka päällä olemme istuneet tajuamatta sen olemassaoloa. Miten oppisi katsomaan rakennuksia niin, että ymmärtäisi niiden hienouksia?
- Minäkin hurahtaisin ohi, ellei minun olisi ollut pakko mennä tutkimaan niitä. Tuijottaminen on hyvä menetelmä, käy vaan seisomaan ja pällistelemään. Kyllä siinä kohta huomaa, että aijaa tässä on nyt tällainen seinä, ai sitä ei ole rei'itetty yksitotisesti, vaan outoa kyllä toisessa kerroksessa on erilaiset ikkunat kuin kolmannessa. Ja kappas vaan, räystäässä on koukeroita. Katsoo vaan yksityiskohtia: miksi tuo ikkuna on tuossa, kun tuo onkin tuossa. Ei tarvita välttämättä arkkitehtiopintoja rakennusten tajuamiseen, mutta onhan niistä iloa, kun liittää rakennuksen aikakausiin. Kyllä maallikkonakin saa paljon irti ja intoa tutkia lisää.

Keskustan koulukin saa tilaa rakennusperintökirjassa.
Arkkitehtuurikirja esittelee kuusaalaista rakennuskantaa laidasta laitaan, omakotitaloista kaupungintaloon ja kirkkoon. Wasastjerna kuitenkin hehkuttaa teollisuusrakennuksia, kun lempilapsia tivataan.
- Jos jatketaan Helanderista, niin klooritehtaan toinen laajennus, sen luoteisfasadi. Siinä näkyy, miten aukotuksella saa mielenkiintoa ja hienoista jännitettä. Sama koskee Koskelankujan virkailijataloja: äärimmäisen simppeli jokifasadi, mutta pienillä ikkunoiden siirtymillä ja kokovaihteluilla niihin on saatu minimalistinen jännite ja sommitelma. Ja vielä saman hepun piirtämä valkaisulaitos vuodelta -58 Kyminpuolella - se on jatkeena rakennuksille vaikka miltä aikakausilta. Lasitiilijako on hyvin yksinkertainen mutta siinäkin on selvästi funtsittu.

Omanlaisensa Kuusas

Rurik Wasastjerna sukelsi Kuusankosken rakennusperintöön Kouvolan rakennuskannan selvitettyään. Aloittaessaan hän ei arvannut, kuinka syvä ja pitkä sukelluksesta tulisi. Täällä kuvailtavaa nimittäin on riittänyt niin, että välillä on meinannut happi loppua. Tulos on näyttävä ja runsas, mutta tekijä toppuuttelee.
- Tekee mieli dempata odotuksia: tämä nyt on vain  yksi puheenvuoro, yksi näkökulma pitkässä jatkumossa. Vaikka raskas kovakantinen kirjapino tuntuu kauhean lopulliselta, niin silti se on vain välivaihe, lausuu hän vaatimattomaan tapaansa.

Kirjan kuvien ottaminen on vaatinut paljon jalkatyötäkin.
Työn myötä Kuusankosken erityispiirteet ovat hahmottuneet.
- Kolme tehdasta ja joki tekevät maisemasta vaihtelevan, ja sellaista vaihtelua ei helposti löydä muualta. Maisema heijastuu arkkitehtuuri- ja kaavaratkaisuihin.  Kolmen keskustan jäljittäminen on ollut tosi mielenkiintoista. Aluksihan ne kehittyivät ihan tehtaiden kylkeen. Litviikkilaanit olivat mahdollisimman lähellä tehdasta. Kuusaan puolella syntyi ensimmäinen kaupallinen keskus Kirjakaupanmäelle Valtakatua pitkin. Tori perustettiin 50-luvulla kirkon itäpuolelle, ja vasta 50-luvun lopulla alkoi rakentua nykyinen keskusta, joka siirtyi siis vähitellen länteen.
 - Sama tapahtui Voikkaalla toisin päin. Keskusta oli klubin tienoilla ja siitä itään, sieltä alkoi syntyä satelliitteja kuten seuratalo ja sen ympärille liikkeitä. Kuusaantien ulottuessa Voikkaalle tuli työväentalo, linja-autoasema ja liiketaloja sille suunnalle.

Ennen Kuusankoskea Wasastjerna on siis tutkinut Kouvolaa, mutta myös Sunilaa. Vaikka mies olisi mieluiten tutkinut jalkalistaprofiileja, hän on ottanut vastaan kokonaisten kaupunkien rakennusperinnön selvitystyöt. Apuna Kuusaalla ovat olleet alan ihmisten ja arkistojen lisäksi monet kotiseutuasioita harrastavat asukkaat. Jo Kouvolaa tutkiessaan Rurik Wasastjerna huomasi, että ihmiset ovat hämmästyttävän vastaanottavaisia arkkitehtoonis-esteettisille arvoille.
 - Kymenlaakso on kiehtonut siitä lähtien kun muutin tänne. Ihmettelin taannoin Kymen Sanomien lehtijuttua, että Kymenlaaksolla ei ole identiteeettiä. Miten niin? Minusta sillä on hirvittävän voimakas historia, teollisuushistoria. Eikö sen päälle saa rakennettua vaikka minkälaista brändiä jos haluaa? Kaikki täällä perustuu puunjalostusteollisuuteen, samaan Kymijokeen ja osin samoihin patruunoihin, Wasastjerna taivastelee.

Vielä tämän syksyn arkkitehti-tietokirjailija viipyy Kuusankoskella. Kerätty aineisto pitää viedä tietokantaan kaavoituksen avuksi.

- Jos tulee tarve kaavoittaa alue, jossa on vanhaa rakentamista, toivon mukaan tietokannasta löytyy tieto, mitä arvokasta siellä jo mahdollisesti on. Sen pohjalta voi miettiä, pitäisikö antaa rakennustapaohjeita esim. kattomateriaalista tai muusta.

Kouvolan kunnianhimoinen haave on ollut teettää rakennusperintöselvitys muistakin isoista taajamistaan. Sen tekee kuitenkin joku muu, Wasastjerna aikoo jättää arkistojen penkomista vaativat tehtävät seuraaville kiinnostuneille. Hän on jo löytänyt uuden ihastuksen kohteen - Kuusaan keskustasta tieremontin liepeiltä.
- Siinä on jalkakäytävillä betonilaatoituksia ja niissä jännä ilmiö: kun laatat kostuvat, niihin ilmestyy valkoisia laikkuja. Olen kuvannut näitä kuvioita kännykällä - tällainen minua huvittaa kovin, Wasastjerna virnistää ja päättää haastattelun: "Muuten olen sitä mieltä, että joenrannan betonipylväät on säilytettävä."

Lisää Rurik Wasastjernan ajatuksia Kuusankosken rakennusperinnöstä täällä:

http://minkuusas.blogspot.fi/2014/06/rakennusmestarifunkis-kuusaan.html

http://minkuusas.blogspot.fi/2014/04/mayramaki-valloitti-arkkitehdin-ja.html

http://minkuusas.blogspot.fi/2014/03/rurik-wasastjerna-puistomaassa-nakyy.html

http://minkuusas.blogspot.fi/2014/03/virkamiestalojen-arvokkuus-puhuttelee.html

http://minkuusas.blogspot.fi/2014/06/isoisaa-etsimassa.html

Jukka Pennanen, kenraali joka kotiutui Kuusaalle

Kenraali Jukka Pennanen saapuu täsmälleen oikeaan aikaan tapaamispaikalle. Enää en hämmästele korkean sotilashenkilön rennon kohteliasta käy...