sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Rakennusmestarifunkis Kuusaan erikoisuus - paikkakunnan rakennusperinnöstä kirja

Sankarifunkista ja Sudeettialueen omaleimaisuutta, klassisismia ja ripaus jugendia, siinä riittää kirjantekijälle haastetta Kuusankoskella. Täällä on tänä vuonna ihmetelty, mikä mies oikein katselee rakennuksia tarkkaan ja välillä kuvaakin niitä. Huoli pois, hän on Kuusankosken rakennusperintöä kartoittava arkkitehti, tietokirjailija Rurik Wasastjerna ja hyvällä asialla.

Wasastjernan edellinen kirja esitteli Kouvolan keskustaajaman - sen entisen Kouvolan - rakennusperintöä, ja sille myönnettiin Iittalan XV Valtakunnallisilla Taidekirjapäivillä vuoden 2011 parhaan taidekirjan Eliel Aspelin -palkinto ja seuraavana vuonna Kaakkois-Suomen rakennus- ja ympäristötaidepalkinto.

Me kuusaalaiset odotamme omastamme tietenkin vähintään yhtä upeaa teosta. Tämä tuskin helpottaa Wasastjernan oloa. Kirjanteko on nimittäin siinä vaiheessa, että materiaalia on valtavasti, lisää olisi tarjolla jatkuvasti, mutta pikku hiljaa pitäisi ryhtyä seulomaan sitä kirjaksi.

Kaaoksen kautta

Kuusankoskella on tuhansittain rakennuksia, eri-ikäisiä, julkisia ja yksityisiä, kauniita ja rumia. Miten niistä pystyy louhimaan ne, mitä kannattaa esitellä?
- Jos tekisin tätä kymmenen vuotta, osaisin vastata tuohon. Ihan kaaosmenetelmällä etenen. Onhan Kuusankoskella yleiskaavaprojektien yhteydessä tehtyjä inventointeja, joihin on listattu 60-70 kohdetta. Ja samat paraatikohteet ovat myös Kymenlaakson rakennuskulttuuri -kirjassa. Näistä saan apua. Muuten sitten kuljeskelen ja räpsin, ja sitten poimin mielestäni edustavia esimerkkejä mitä sattuu tarttumaan filmille, Wasastjerna kuvailee.

Alussa Wasastjerna vain käveli, ajeli ja katseli ympärilleen. Lähestymistä auttoi kaupungin paikkatietokanta, jota hän kuvailee äärimmäisen käteväksi ja hienostuneeksi. Kaupunki on myös jaettu 54 "suupalaan" joiden mukaan voi edetä järjestelmällisesti.

Materiaalia kertyy, kaikki on Wasastjernalle ennestään tuntematonta. Vaikeusastetta lisää, että Kuusankosken inventoinnin on tarkoitus olla kattava, jotta se palvelisi kaavoitusta paremmin kuin kaupunginosa-inventointi.
- Välillä tulee epätoivoinen olo, ettei hahmota tätä ollenkaan, kaaos on ihan kaameeta, Rurik puistelee päätään.

Kouvolaa esittelevä teos kertoo kohteista myös sanoin. Sellaista tietoa Wasastjerna hankkii nytkin monista eri lähteistä. Hän löytää faktoja myös talojen piirustuksista.
- Aika paljon palstamillejä käytän myös siihen, että vain kuvailen sitä mitä kuvissa on. Kuulostaa varmaan pöljältä, mutta ehkä joku saa siten siitä enemmän irti.

Koskenrannassa sijaitseva Villa Ruths on yksi esimerkki tietojen penkomisesta. Se on Gunnar Asplundin suunnittelema talo, jonka toteutukseen sekaantui mahdollisesti Selim A. Lindqvist - tämä nimittäin vaikutti paikkakunnalla rakennuksen suunnitteluvaiheessa.
- Välillä saan vihjeen jostain kirjasta tai muusta tietolähteestä, syntyy ketjureaktio jossa vihje johtaa johonkin, se taas seuraavaan. Monesta kohteesta ei kuitenkaan löydy yhtään mainintoja, Wasastjerna kertoo.

Tutkittavaa kaikkialla Kymenlaaksossa

Ennen Kouvolan penkomista Wasastjerna tutki Alvar Aallon suunnittelemaa Sunilan aluetta. Kouvolasta häneltä on ilmestynyt siis ensimmäinen kirja, Muutakin kuin rautatieristeys. Kuusankosken rakennusperintöä esittelevä teos lähti liikkeelle eri tavoin kuin Kouvolaa esittelevä.
- Kouvolassa tehtiin ensin inventointia rakennuskannasta kaavoittajan tarpeisiin. Kun tilaaja näki valokuvat, ne haluttiinkin esitellä myös yleisölle. Kuusankoskella on lähdetty suoraan kirjantekoon, ja siinä kertyvän materiaalin syötän samalla inventoinnin tarpeisiin, Wasastjerna kertoo.

Jos kaikki menee niin kuin alan ihmiset toivovat, Kouvolan rakennusperinnön kartoitus jatkuu Anjalassa, Inkeroisissa ja Myllykoskella. Ihan yksin Wasastjerna ei työtään Kuusaalla tee. Kaupungin ja Kymin 100-vuotissäätiön rahoittamassa projektissa on ollut pari kertaa harjoittelija syöttämässä tietoja tietokantaan, ja paikallisten tietoniekkojen apua hän kiittelee erityisesti. Projektilla on myös työryhmä, jossa on virkamiehiä kaavoitusosastolta ja kaupunginmuseosta sekä edustaja maakuntamuseosta.

Pääkirkko vuodelta 1929

Alkuperäinen hahmo tärkeä kriteeri

Rakennussuojeluväki puhuu autenttisuudesta talon arvoa punnitessaan.
- Mielestäni voi käyttää myös termiä aitous - joka tietysti on yhtä epämääräinen enkä pysty sitä itsellenikään määrittelemään. Usein se tarkoittaa, että talon hahmo on säilyttänyt alkuperäisyytensä. On tietysti muitakin arvoja, joista rakennuksen merkitys syntyy. Myös myöhemmät kerrostumat ja kulumat kuuluvat aitouden piiriin. Mystiikka piileekin siinä, milloin muutokset rikastuttavat, milloin tuhoavat perintöä, arkkitehti Wasastjerna kertoo.

Muuttumattomuus on joka tapauksessa Wasastjernan ohjenuorana, kun hän arvioi rakennuksia.
- Alussa kuljin kartan kanssa ja väritin siihen eri värein ne, jotka olivat säilyneet alkuperäisinä tai olleet muutosten kourissa. Oikein herkut - jos talo oli säilynyt ilman isoja muutoksia materiaaleissa ja ikkunoissa - väritin tummanpunaisella. Näin sain epävirallisen arvohierarkian, Rurik kertoo.

Tämä inventoija katsoo taloja hyvin tarkasti. Pienetkin muutokset saattavat sattua silmään.
- Joskus rintamamiestaloon on vaihdettu alumiinipokaiset ikkunat. Vaikka valinta onkin ymmärrettävä kestävyyden kannalta ja yleensä huolehditaan, että jako pysyy samana, se silti aina hiukan koventaa ilmettä, Wasastjerna selventää.

Kuusaan kauniit ja rumat

Kuusankoskella Wasastjernan silmää miellyttää moni yhtiöön liittyvä alue: Naukio, osa Pilkanpeltoa, Kangastien katunäkymä, jossa on pari tosi hienoa taloa.
- Toinen on paperityöntekijän rakentama. Hänellä on ollut silmää ja halua tehdä jotain spesiaalia kodistaan, arkkitehti ihailee.

Rumaa on vaikeampi osoittaa.
- Yksittäisiä rakennuksia ei kannata luetella. Rumuus on syöpä, joka leviää kaikkialle. Se on uusia materiaaleja, värejä, muovipinnoitettua peltiä, vinyylilautaa... Kun rautakauppojen tarjonta räjähti 80-luvulla esiin, ihmiset innoissaan ostivat kaikkea mitä tarjottiin, jännän näköisiä uutuuksia. Mainoksessakin vihjattiin, että asutaan kartanossa vaikkei asutakaan, kun laitetaan ritilöitä  ja moniruutuisia ikkunoita, kuistia ja pilaria - ihan kiva, Wasastjerna ironisoi.

Koskela - funkista tämäkin
Kuusaan keskustan betonibunkkereista Wasastjernalla ei ole pahaa sanottavaa, vaikka tyrkytän siihen mahdollisuutta.
- Tuon ajan taloille on käynyt mielenkiintoinen ilmiö. Nehän ovat kohtuullisen pieniä mittakaavaltaan. Alun perin kauhistelin näitä betonisia rakennuksia, joiden ankeutta loskakeli tehostaa. Mutta nyt olen jotenkin kiintynyt niihin, Rurik naurahtaa.

Ikä sinänsä ei määritä rakennuksen arvoa Wasastjernan silmissä.
- Ihailen modernia. Mutta viisikymmenlukuun olen heikkona. Olen syntynyt 50-luvun alussa, ja sen ajan arkkitehtuuri on imeytynyt ihohuokosten kautta vereeni. Sen yhtä suunnittelijaa, Arne Helanderia ihailen kovasti. Sitten 60-70 -lukujen vaihteessa tänne tuli Bertel Gripenberg, joka teki Koskenrannan kolme tasakattoista huvilaa, johtokunnan huvilan laajennuksen ja "minkkitarhan". Viimeksi mainittu on tosin muuttunut melkein tunnistamattomaksi, mutta näitä muita fanitan kovasti, älyttömän tyylikkäitä, minimalistisia, Wasastjerna hehkuttaa.

Minimalismi sanoo arkkitehdille kaiken, mutta maallikko tarvitsee vähän selitystä, mistä sen rakennuksissa tunnistaa.
-  Julkisivusommittelu on äärimmilleen pelkistettyä, pelkkää lasia tai pelkkää muuria. Tai jos on pakko olla kumpaakin, tehdään mieluummin nauhat päästä päähän kuin reikiä. Tasakatto on ehdoton, RurikWasastjerna kuvailee.

Yksi hauska minimalismin ilmiö ovat liukulasi-ikkunat - tuplaikkunat, joissa lasit liukuvat, ei tarvitse tehdä pokia, on vain ohut karmi. Kaikki pyritän tekemään mahdollisimman sirona, ohuena ja kevyenä.
- Nehän ovat ihan karmeita energiasyöppöjä, kun eivät ole tiiviitä, Wasastjerna sanoo mutta lisää kuulleensa juuri, että minimalismi tekee paluuta.

Siis tekeekö tasakatto paluuta uudisrakentamiseen?
- Jos arkkitehdit ihailevat jotain piirrettä, se ei vielä tarkoita mitään. Mutta jos suuri yleisö ihailee tasakattoja niin mikäs siinä. Sehän on hyvä katto jos on vain teknisesti kunnossa, Wasastjerna vakuuttaa.


Yhtiö ja arkkitehdit muovanneet kaupunkikuvaa

Punatiiliarkkitehtuuri on Kuusankosken arkkitehtuurille leimallinen piirre, kuten monen muunkin samankaltaisen paperitehdastaajaman. Lisäksi rakennusperintöä elävöittää moni yksittäinen rakennus.
- Täällä on ainutlaatuisia kohteita kuten Kymi-yhtiön ammattikoulu ja Kotiseututalo. Mustavuori on ainutlaatuinen alue, talot ovat niin persoonallisia. Koskela ja Koskelankujan talot ovat hienoja, mutta samankaltaisia löytyy muualtakin. Kirkko, ammattikoulu ja kaupungintalo muodostavat paraatikolmikon. Voikkaalla vastaava ovat paloasema, seuratalo ja klubi, Wasastjerna luettelee.

Paikkakunnalla vaikuttaneet arkkitehdit - enimmäkseen yhtiön palkkaamat - ovat lyöneet leimansa kaupunkikuvaan.
- Selim A. Lindqvist, Arne Helander, Bertel Liljequist, Bertel Gripenberg, Valter Thomé ja myös kirkon suunnitellut Armas Lindberg, jolla Liljequist oli jossain vaiheessa töissä, Wasastjerna luettelee.

Mutta täytyy kunnan arkkitehtuurikin mainita, Wasastjerna huomaa.
- Ensimmäisiä esimerkkejä on Liljequistin suunnittelema Kunnalliskoti. Georg Jägerroos taas suunnitteli kunnantalon, Keskustan kansakoulun ja Kymintehtaan kansakoulun. Kunnantalo edustaa myöhäisklassisismia vielä 30-luvun alussa rakennettuna. Eletään jo funkiksen aikakautta mutta tehdään vielä tällainen eduskuntataloa muistuttava rakennus. Sillä haluttiin kuulemma ottaa etäisyyttä yhtiöstä, Rurik kertoo.

Kuusankosken kunnantalo on myöhäistä klassisismia.
Wasastjerna arvostaa kovasti Jägerroosia, jonka suunnittelema Keskustan koulu on hänestä aivan fantastinen rakennus.
- Luokkien muotoilu on erikoinen. Ovista tullaan käytävälle kuin moottoritiellä liittymästä valtaväylälle, liikenteen suuntaisesti. Perusteltu ja toimiva ratkaisu. Rakennuksen ilme on puhdaspiirteistä funkista. Tyypillisiä kliseitä ovat valtava lasiseinäinen aula, tyylikäs betoniportaikko joka tuntuu leijailevan ilmassa, siipirakennuksen pyöreät parvekkeet. Tyylikäs tatsi on myös katos - siiven ensimmäinen kerros on vedetty sisään ja alle jää pylväin rajattu katos.

Keskustan koulun juhlasalin ovet jäävät mieleen.
- Tuollaista julkista sisätilataidetta täällä on myös paljon, Rurik sanoo.

Keskustan koulu
Rakennusmestarit loivat kestävää arkkitehtuuria

Oma erikoisuutensa Kuusankoskella on rakennusmestarifunkis.
- En tiedä siitä esimerkkejä muualta Suomesta, lähinnä Viro tulee mieleen. Monet rakennusmestarit ja muutamat muutkin ei-arkkitehdit suunnittelivat laatikkotaloja. Kunnanrakennusmestari Eino Niininen oli hyvin tuottelias ja teki runsaasti myös funkista. Noin puolet parhaiten säilyneistä on hänen käsialaansa. Ihailen Niinisen taitoa tehdä samasta pohjakaavasta erilaisia ratkaisuja.

Kunnanpellon funkistalot ovat säilyneet harvinaisen hyvin, samoin Pilkanmaan kolme funkistaloa. Heinharjussakin on yksi hieno funkisyksilö.

Kuusankoskella on myös moderneja rakennuksia.
- Kuusi- ja seitsenkymmenluvun kantaa on hyvin. Vielä tuoreemmista Kuusankoskitalo ja kirjastotalo ovat erinomaisen ansiokkaita. Kirjasto on kaikista tuntemistani taloista yksi lemppareita. Sisätilassa minulla on parhaat fiilikset mitä olen missään saanut.

Kirjastossa miellyttävät mittasuhteet ja valo.
- Se valoisuus tai jokin määrittelemätön... Sitä yritän avata sikäli kuin itsekään ymmärrän. Tykkään myös sen pinnoista, lakatusta betonista ja maalatusta teräksestä. Ne tuntuvat siellä, jos eivät nyt kodikkailta, niin pehmeiltä, käteen käyviltä.

Entä keskustaan nousseet asuinkerrostalot - mitä tyyliä ne edustavat?
- Ne ovat liian uusia jotta niihin voisi lyödä tyylileimaa. Yleensähän tyylinimitykset ovat vastustajien keksimiä haukkumanimiä - näinhän impressionismi-termikin syntyi, Wasastjerna selittää.

Tavallinen ja tyypillinen

Arkkitehti-kirjailija Wadsastjerna ei juokse vain erikoisuuksien perässä. Tavallinenkin kiinnostaa. Paikkakunnallemme tyypillinen piirre onkin yllättäen moninaisuus. Täältä löytyvät säntillisesti kaavoitetut tehtaan alueet kuten Naukio ja Myllykallio, ja ilman kokonaissuunnitelmaa rönsyilevät työläiskaupunginosat Sikomäki, Mäyrämäki ja Kolarinmäki, poikkeuksellisen vaihteleva topografia, joka vaikuttaa paljon rakennusten sijoitteluun.
- Sekin näkyy, että täällä on ollut kolme tehdasta - ja kaksi ja puoli keskustaa, Wasastjerna lisää.

Siis tavallinen ja tyypillinen ansaitsee tulla huomatuksi paraatirakennusten rinnalla. Kuusankoskella on tästä kiinnostavia esimerkkejä.
- Sudeettialue on sekä tavallinen että erityinen. Perusratkaisultaan se on samanlainen kuin kaikki muutkin 40-luvun lopun talot. Mutta kun silloin yleensä jo tähdättiin jonkiasteiseen elementtituotantoon, niin Sudeetin talot ovat pitkästä tavarasta, täysin käsintehtyjä. Ja ratkaisu, että taloussiipi on kiinni päärakennuksessa, on aika harvinainen.

Mikä mies

Meitä paikallisia hivelee, kun joku ulkopuolinen - ja vielä alan ammattilainen - kehuu jotain omaamme. Ja kukas tämä kehuja itse sitten onkaan? Kotkaan asettunut Wasastjerna on alun perin Vaasan poikia. Vaikka hän muutti jo 14-vuotiaana lääkäri-isänsä ja historiaa ja arkeologiaa opiskelevan äitinsä mukana Helsinkiin, juuret ehtivä työntyä syvälle Vaasan maaperään. Veli Frej oli muuttanut jo aiemmin opiskelemaan.
- Kun matkustan junalla Vaasaan, tuntuu niin hienolta, kun alan kuulla kanssamatkustajilta sikäläistä murretta. Siis suomenruotsin murretta. Sielläpäin on kyliä, joilla on niin omat murteensa, että ulkopuolisen on vaikea ymmrtää heidän puhettaan.

 Entäs mitä sukua ollaan sille 60-luvun lopun "Laululle 20 perheestä" - muistattehan: Wasastjerna, Ehrnrooth, Schauman, Grönblom...? 
- Joo, samaa perhettä. Mutta minä en ole rikas, Rurik Wasastjerna virnistää.

Ruotsista lähteneestä suvusta on hienoja tarinoita. Varhaisin Wasastjerna oli Abraham mutta sukunimeltään Falander. Suomen sodassa 1808 häneltä vaadittiin uskollisuudenvalaa keisarille, mutta hän julisti olevansa uskollinen vain Ruotsin kuninkaalle. Hän sai kuolemantuomion, joka kuitenkin muutettiin maastakarkotukseksi. Tässä yhteydessä hän tapasi Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Adolfin.Tämä antoi uskolliselle alamaiselleen nimen Wasastjerna - Vaasan tähti - miehen kotikaupungin mukaan.

Wasastjernat ovat olleet mm. Tampellan omistajasukua.
- Suvulla oli sahaa, rautaruukkia ja laivanvälitystä, ehkä myös tupakkatehtaan osakkuutta, Rurik luettelee.

Arkkitehdin ammatti on varmaan ollut Rurik Wasastjernan haaveena jo lapsesta, niin innostunut hän on edelleen aiheesta?
- No ei. Pyrin Helsingin teknilliseen korkeakouluun arkkitehtilinjalle, koska se oli ainoa paikka mihin ei tarvinnut lukea, Rurik kuittaa.

Tarkennetaanpas nyt. Ei arkkitehtilinjallekaan  niin vain kävelty ovesta sisään. Lukion todistuksilla oli jokin merkitys, mutta pääsykokeisssa piti piirtää, ja se taito ratkaisi. Arkkitehti-tietokirjailijalla näyttää olevan taipumusta itsensä vähättelyyn, koska hän väittää myös olevansa Pohjois-Euroopan huonoin arkkitehti.
- Olen tehnyt omia töitä vähän, olen vain suunnitellut remontteja, laajennuksia ja muuta pientä. Vasta nyt vanhalla iälllä olen huomannut, että parempi kun vaan kuvaan ja inventoin muiden töitä, Rurik naureskelee.

Miten niin juuri Pohjois-Euroopan huonoin?
- Olisiko urbaania legendaa, mutta väitetään että Etelä-Euroopassa on arkkitehtikouluja joihin pääsee ilman pääsykokeita. Valmistuneista monet päätyvät taksikuskeiksi, ehkä arkkitehtiosaaminen on heillä vielä heikompaa, Rurik veistelee.

Jotain hänenkin on varmaan pitänyt työpaikalla tehdä, koska on työskennellyt Arkkitehtuuritoimisto Jaakko Laapotti Ky:ssä ja Rakennushallituksessa ja sen seuraajassa Engelissä ennen kuin perusti oman toimistonsa vuonna 2001.

Kotkaan Wasastjerna rantautui vuonna 2000 - minkäs muun kuin - arkkitehtuurin perässä.
- Huomasin ilmoituksen Alvar Aallon Sunilaan suunnittelemista asunnoista ja päätin muuttaa. Meillä on avovaimon kanssa koti Sunilassa Aallon suunnittelemassa - pitkälti Keijo Strömin piirtämässä - asunnossa. Asuinalue on ollut 1990-luvulla oudon huonossa maineessa, mutta kokemut sittemmin osittaista renessanssia. Sunila ansaitsisi vielä paljon enemmän arvostusta, sehän on loistava ympäristö lapsiperheillekin - isoja siirtolohkareita kiipeiltäväksi ja puistomaista ympäristöä.


Jukka Pennanen, kenraali joka kotiutui Kuusaalle

Kenraali Jukka Pennanen saapuu täsmälleen oikeaan aikaan tapaamispaikalle. Enää en hämmästele korkean sotilashenkilön rennon kohteliasta käy...